Mitä käytöstapoja edellytät lapseltasi, ja minkä ikäinen hän on?

Lapseni on viisi. On osattava sanoa kiitos ja ole hyvä ja muutenkin on osattava puhua muille ystävällisesti. Julkisella paikalla ei saa metelöidä.

Perushyviä käytöstapoja olen aina edellyttänyt. Sai hymypatsaan yläkoulussa ja lukiossa, siitä papereilla sairaanhoitajaksi. Ehkä siellä sairaalaympäristössä opetetaan ne tavat, joita ei kotona enää voi opettaa.

6v : omat jäljet siivotaan, julkinen käyttäytyminen ,tervehtiminen ja kiittäminen.

No kaksivuotiaalta ei todellakaan voi odottaa yhtään mitään. Häntä vain johdonmukaisesti estetään tekemästä väärin. Mutta ei voi olettaa, että uhmaikäisellä olisi kykyä asettua toisen asemaan, hillitä impulssejaan, omata tilannetajua, ennakoida jne. Kyse on ihan aivojen kehittymättömyydestä.

Viisivuotiaan pitää jo ymmärtää, että ruuan ajan istutaan nätisti, ei puhuta rumasti, ei rikota, ei mennä kiellettyihin paikkoihin, odotetaan hetki vuoroa jne. Tosin aikuisen pitää puolestaan ymmärtää olla asettamatta leikki-ikäistä liian vaikeaan tilanteeseen liian pitkäksi aikaa. Joo, hän voi hetken jaksaa sinnitellä impulssejaan vastaan, mutta ei kovin kauaa.

Että 5 vuotias osaa käyttäytyä ruokapöydässä sekä kotona, kylässä ja juhlissa.

Pöytätapoja olen opettanut pienestä asti. Haarukkaa ja veistä käytetään oikein päin, syödään suu kiinni ja ruoka suussa ei puhuta. Suu auki ei röyhtäillä. 5-vuotiaana osasi jo. Ole hyvä ja kiitos on myös meillä kaikilla käytössä, myös aikuisilla. Kiitoksen oppi tosi nuorena, en muista tarkkaa ikää, mutta silloin se oli vielä vieraissa ihastusta herättävä "tiitos". :D

Odotan, että esim . esim tapaa sukulaisiamme ja on heille kohtelias, kun ovat meillä tai me heillä . Ei ole oikeastaan vaihtoehtoa jäädä kotiin kun menemme esim. isovanhemmilleen tai muille lähisukulaisille

Pitää myös huomioida kanssa ihmisiä kohtaamisissa ( esim. pitää ovea auki, nostaa rattaat jne) yleisissä kohtaamisissa).

Pukeutua tilanteen mukaan. 

Lapsi on 16.

Normaalit käytöstavat ikään katsomatta. Hieman joustoa, jos ikätasoisesti ei ole mahdollista osata esim. kiittää. 

Vierailija kirjoitti:

Odotan, että esim . esim tapaa sukulaisiamme ja on heille kohtelias, kun ovat meillä tai me heillä . Ei ole oikeastaan vaihtoehtoa jäädä kotiin kun menemme esim. isovanhemmilleen tai muille lähisukulaisille

Pitää myös huomioida kanssa ihmisiä kohtaamisissa ( esim. pitää ovea auki, nostaa rattaat jne) yleisissä kohtaamisissa).

Pukeutua tilanteen mukaan. 

Lapsi on 16.

Kirjoitusvirhe tuli näköjään tuossa kanssaihmisissä. 

Vierailija kirjoitti:

No kaksivuotiaalta ei todellakaan voi odottaa yhtään mitään. Häntä vain johdonmukaisesti estetään tekemästä väärin. Mutta ei voi olettaa, että uhmaikäisellä olisi kykyä asettua toisen asemaan, hillitä impulssejaan, omata tilannetajua, ennakoida jne. Kyse on ihan aivojen kehittymättömyydestä.

Viisivuotiaan pitää jo ymmärtää, että ruuan ajan istutaan nätisti, ei puhuta rumasti, ei rikota, ei mennä kiellettyihin paikkoihin, odotetaan hetki vuoroa jne. Tosin aikuisen pitää puolestaan ymmärtää olla asettamatta leikki-ikäistä liian vaikeaan tilanteeseen liian pitkäksi aikaa. Joo, hän voi hetken jaksaa sinnitellä impulssejaan vastaan, mutta ei kovin kauaa.

Mä en ehkä odota kohta 2 v täyttävältä lapseltani yhtään mitään, mutta hän osaa usein jo mm. kiittää ja tietää esimerkiksi, että bussissa ei saa huutaa. Se on sitten eri asia, jos tulee uhmaraivari, eihän siinä mikään auta. Mutta hän tietää, että normaalitilanteessa ei huudeta. Ohjaan myös aina, kun ei ole tunnekuohussa, puhumaan ja pyytämään ystävällisesti asioita. Lapsi tietää myös, että paperiin saa piirtää, mutta seiniin ja huonekaluihin ei. Ei hän aina pysty näitä impulsseja hillitsemään, mutta tietää kyllä. Lisäksi ehdottomasti edellytän, että tavaroita ei oteta toisten käsistä, ei etuilla, ei tönitä, eikä huudeta rumasti kaverille. Eihän tämä aina vielä onnistu, mutta harjoitellaan ikätasoisesti.

Kotiintuloajat, ruokailutavat, kohteliaisuus. Ikää lapsella on 43 vuotta mutta ei ole seitsemässä vuodessa oppinut käytöstapoja.

2-vuotiaalta en odottaisi yhtään mitään, mutta toki kasvatan ja opetan käytöstapoja.

Erityislapselta (kehityksellinen kielihäiriö ja muutakin) en odota mitään puheeseen liittyviä käytöstapoja. Odotan kuitenkin, että siivoaa jälkensä, kohtelee muita hyvin jne. Toki tunteenpurkauksia tulee (kun kielen taso on heikompi), mutta niissä voin nykyään odottaa, että siirtyy omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kaverillani on hieman vanhempi autistilapsi ja häneltä ei voi odottaa tuota omien sotkujen siivousta itsenäisesti, mutta esimerkiksi kiittää ja puhuu korostuneen kohteliaasti.

Mutta mitä sitten tulee ihan normaalisti kehittyneisiin lapsiin niin omiltani olen odottanut mm. ruokapöytätapoja (ei mäiskytetä suu auki, pyydetään kohteliaasti lisää, keskustellaan kivoja asioita, ei huudella yäk) ja omien jälkien siivousta n. 5-vuotiaasta lähtien. Siihen asti niitä taitoja on harjoiteltu. Odotan myös tietysti sitä, ettei toisia satuteta sanoilla ja teoilla, mutta tuntuu, että enemmän kouluikäisenä siitä on tullut asia jota voi todella odottaa eikä tavallaan ole enää harjoituksen alla. Kiitokset ym. olen odottanut varmaan n. 4-vuotiaalta. 3v on aika pieni mielestäni myös perinteisten käytöstapojen näkökulmasta.

...Vois nyt ainaki lopettaa krääsän vetämisen...

Lapseni on 3-vuotias. Odotan ruoasta ja lahjoista kiittämistä, kohteliasta tervehtimistä, perussiisteyttä (käsien pesu), muista taidoista voi sanoa että on "harjoitellaan" -osastoa. Esim. Likaiset vaatteet pyykkikoriin sen jälkeen kun olen pyytänyt (Ei automaattista enkä odota sitä), astiat tiskipöydälle pyydettäessä, julkisilla paikoilla rauhassa liikkumista vielä harjoitellaan, joskus menee upeasti, joskus tulee vielä haasteita. Kavereiden kanssa puistossa valvotaan häntä vielä aika tarkkaan. Jos tulee ongelmia niin odotetaan anteeksipyyntöä jne.