Kuinkahan paljon yhteiskunnan rahoja meni

parin viime vuoden aikana lapsemme opettajan takia, vähän mietityttää.



Ope päätti jo heti ekan luokan alussa, että lapsi on ilkeä ja tyhmä pikkuhirviö, ja hänen elämäntehtävänsä on tämän elämän kontrollointi, itsetunnon murentaminen ja kaverisuhteiden uudelleenjärjestely. Kieltämättä lapsi reagoi tähän voimakkaasti.



Open toimesta juoksimme läpi kaiken maailman kasvatusneuvolat ja lastenpsykiatrit, jatkuvasti oli koululla palavereja ja esim. riitatilanteista oppilaiden kesken jossa lapseni oli osallisena, opettaja määräsi vain hänet kärsimään rangaistusta. Parhaat kaverit laitettiin eri ryhmään, ja jos yhteisiä tunteja oli, istumaan toiselle puolelle luokkaa.



Suuri osa luokkaa ja muutakin koulua huomasi pian, että tätä tenavaa voi härnätä ja kiusata, itse se siitä kuitenkin rangaistuksen saa. Ja opettaja ei ainakaan puolusta.



Opettaja haukkui meidät monen kasvatualan asiantuntijan edessä + henkilökohtaisesti surkeiksi kasvattajiksi, jotka emme tue häntä, opettajaa, "kasvatustehtävässä".



Olipa ilman sen kummempaa syytä jopa puoltamassa lapsen huostaanottoa, koska lapsi oli kuulemma kamalin ihminen, jonka hän on koskaan tuntenut.



Tuo opettaja viha lastani kohtaan oli jälkeenpäin ajatellen aivan sairasta. Nykyisin hänen oma alle kouuikäinen lapsena uhittelee meille kaikille nyrkit pystyssä jos vastaan tulee, emme kuulemma voi hänelle mitään ja "mun isi on opettaja" !!! Mistä lie johtuu, emme tuota lasta ole koskaan tunteneet sen kummmemin. Mutta hän tuntuu tuntevan meidät.



Lapsemme regoi tosi voimakkaasti tähän opettjaan ja jatkuvaan alistamiseen ja tyhmän syntisäkin rooliin. Tämä näkyi mm. oppimistuloksissa ja motivaatiossa tehdä läksyjä kuin korkeintaan se, mikä oli pakko. Kokeet menivät ihan penkin alle, vaikka kotona samat tehtävät sujuivat ainakin 95% oikein. Tätä se ope ei uskonut: lapsi oli vain tyhmä ja ärsyttävä kaikin tavoin.



Opettaja vaihtui sitten yllättäen. Lapsen motivaatio on nyt kuin toiselta planeetalta. Huono itsetunto on väistynyt, elämä tuntuukin nyt hauskalta. Yhtään poikkipuolista kommenttia en ole koulusta kuullut opettajilta tai muutenkaan, päinvastoin :)Ihan kuin aikoinaan eskarissa!



Tunnen vaan itseni tyhmäksi, että "uskoin" vanhaa opettajaa ja pakotin lasta tanssimaan tämän pillin mukaan. Ja luoja ties mikä rahamäärä on mennyt turhiin palavereihin ja lasten psykiatripalveluihin.



Mutta eihän opeja saa moittia, raukoilla on niiiiiin rankkaa... Onneksi nyt kuitenkin suurin osa tuntee työnsä ja vastuunsa, siitä kiitos jokaiselle jaksavalle ja pätevälle opettajalle.