Kun yksittäisestä ihmisestä tulee tunne, että hän valehtelee jatkuvasti
Mitä mieltä olette, kannattaako siihen tunteeseen luottaa vai voiko olla kyse jostain muusta, erilaisista kommunikaatiotavoista tms.?
Kommentit (18)
Esitä kysymys itsellesi. Miksi hän valehtelisi?. Mitä kysyit, miten hän reagoi? tarkkaile, toimi , vaistoa lue energioita yms LISTA on loputon. Harvoin ihmiset varsinaisesti ihan täyttä paskaa puhuvat sen sijaan he muokkaavat tarinasta halutunlaisen. Eli se että joku valehtelee voi olla niin että siinä on kuitenkin yli 90% totta mutta kriittinen 10% täyttä poaskaa. Ihmisillä kun on tapana myös liioitella yms.
En ole kovin montaa naaras puolista tavannut kenellä olisi tarve valehdella, mutta tiedän heitä olevan olen sellaisen jopa tavannut. Eikä hekään kaikille valehtele. Vaan jos valehtelee niin joku etu siinä on silloin
Minä luottaisin tunteeseen. Yhtä tuttavaa haastateltiin yritykseensä liittyen, näin haastattelun netistä jälkikäteen. Selitteli siinä aika monta asiaa muunnellusti, mutta itsensä eduksi. Ei voi oikein väittää että olisi jotenkin editoitu edes, kun haastattelu on koko kansan näkyvillä ja siinä ihan itse nämä "faktat" kertoo. Mulla on aina ollut hänestä sellainen tunne, että jos nyt ei ihan suoranaisesti valehtele, niin ainakin muuntelee ja liioittelee asioita todella paljon. En ole sen jälkeen suhtautunut mitenkään vakavasti mihinkään mitä sanoo.
Tottakait jos ihminen on niin sanotusti SUURUUDEN hullu. Niin sellaisesta kyllä huomaa kun koettaa paskoo puhuva. Sellaasta on vuan katottava silihmiin ja motattava leukoon nii että ves tirisöö silimissä (paets jos oen naene).
Riippuu millaisissa tilanteissa. Jos valehtelee mitä tekee tai mitä mieltä on, katso jääkö kiinni jostain.
Jos valehtelee esim. töissä rekrytoineensa asiallisesti tai yrittäneensä muuttaa jotain mutta lopputulos kertoo muuta, voi kyse olla valehtelusta tai asioiden kertomatta jättämisestä. Yrittääkö todellisuudessa välttää lisien myöntämistä oikeasti hyville työntekijöille tai työntekijöiden vakinaistamista.
Jos ihminen on alistetussa asemassa tai uhan alla ja antaa ymmärtää haluavansa olla väleissä tai haluavansa tehdä jotain, voi kyse olla ihan alisteisesta asemasta.
Kyllä patologisia valehtelijoita on olemassa. Eivät ne ole vain jokin legenda, vaan jotkut todellakin ovat sellaisia, että kun suunsa avaavat, niin sieltä ei tule kuin puppua.
Mulla on entinen työkaveri, joka keksii jatkuvasti kaikenlaisia juttuja, kuinka hänen sukunsa on erään maan aatelistoa, joiden pitäisi hallita maata, hänellä on miljoonaomaisuus veroparatiisissa jne. Kukaan ei usko näitä juttuja, kaikki lähialueille työskentelivät tietää, että tällä tyypillä ei ole kaikki muumit laaksossa, yrittävät vaihtaa puheenaihetta kun tää satuilu alkaa, mutta tyyppi harrastaa vaan yksinpuhelua. Noloa kaikille. Varmaan on joku mt-diagnoosi taustalla. Kaveri on siis melko matalapalkkaisessa palveluammatissa, ei kuulemma tee työtään rahan takia :D näitä tapauksia löytyy. Luota siis vaistoosi.
Puhuuko se todistetusti lööperiä, vai onko se katsekontaktia välttelevä ja ns awkward?
Itselläni on tuttava, joka valehtelee ja pimittää asioita. Olen huomannut useampaan kertaan. Kyse on enemmän siitä, että valehtelulla hän välttää ikävät tilanteet. Esim. sovittu tapaaminen peruuntuu syystä x (hänestä riippumaton), vaikka oikeasti hän päättääkin tehdä jotain muuta. Hän tavallaan kaunistelee totuutta omaksi edukseen. Tekee asioita salaa ja pimittelee niitä.
Onko tällainen ihminen kaikille tällainen, onko tämä luonteenpiirre pysyvä?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tuttava, joka valehtelee ja pimittää asioita. Olen huomannut useampaan kertaan. Kyse on enemmän siitä, että valehtelulla hän välttää ikävät tilanteet. Esim. sovittu tapaaminen peruuntuu syystä x (hänestä riippumaton), vaikka oikeasti hän päättääkin tehdä jotain muuta. Hän tavallaan kaunistelee totuutta omaksi edukseen. Tekee asioita salaa ja pimittelee niitä.
Onko tällainen ihminen kaikille tällainen, onko tämä luonteenpiirre pysyvä?
Miksi tuttavalle pitäisi kertoa henkilökohtaisia asioita?
Minua luullaan usein valehtelijaksi. Totuus on etten valehtele. Tosin en halua puhua omista asioistani kellekään joten tuleeko se tunne sitten siitä että valehtelisin vaikken valehtele?!
Ei tarvitsekaan. Kyse on lähinnä sovituista keikoista, jotka peruuntuvat hänen mukaansa esim. siksi, että auto on rikki. No sattumalta käy myöhemmin ilmi, että auto ei ollut rikki, syy oli jokin muu. Peruutus tuli ihan viime tipassa.
Tämän tyyppisiä juttuja siis. Lähinnä semmoisia, että luvatuista asioista ei pidetä kiinni.
Onko tällainen ihminen tällainen aina ja kaikille vai voiko hän joillekin muille ollakin rehellinen ja luotettava?
Koskaa ei oo omalle kohalle sattunu sellasta ihmistä kuka ois osannu valehdella niin hyvin että olisin uskonut kaiken mitä hän sanoo. Kyllä näistä sen huomaa jos oma sydän on auki, aina. Varsinkin jos viettää vähän enemmän aikaa sieltä saattaa jopa alkaa paljastumaan juurisyitä sille miksi hän valehtelee kokoajan.
Rasittavia ihmisiä. Kumpa itse tajuaisi hoitaa omat ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä patologisia valehtelijoita on olemassa. Eivät ne ole vain jokin legenda, vaan jotkut todellakin ovat sellaisia, että kun suunsa avaavat, niin sieltä ei tule kuin puppua.
Mulla on 2 siskoa ja ne valehtelee minkä kerkiä mridän suvusta .Se joka ei paikalla pukottavat selkään myös toisiaan.Joten joskus kohtaan heitä ja todella aina vuosia välissä.
Miehellä oli aina lievästi sanottuna outo selitys miksi ei voitu nähdä. Näitä oli satunnaisesti. Minä ainakin luotin vaistooni, ja valehtelusta jäi sitten kiinni. Vaikea olla tilanteessa, jos sanot ettet usko toisen puheit alkaa toinen syyttämään sinua. Eipä ihmiset valehteluakaan myönnä.
Parempi luottaa omaan vaistoon ja itseensä. Kyllä siihen on aina syynsä miksi oma vaisto sanoo jotain muuta kuin toinen ihminen.
Minä luotan sisäiseen varoitukseen, joka on poikkeuksetta ollut oikeassa. Ajattelen asian niin, että suojelusenkeli varoittaa joutumasta huijatuksi ja vaikeuksiin. Joskus ajat sitten sanoin varoitukselle piupaut ja huonostihan siinä kävi sekä kadutti.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli aina lievästi sanottuna outo selitys miksi ei voitu nähdä. Näitä oli satunnaisesti. Minä ainakin luotin vaistooni, ja valehtelusta jäi sitten kiinni. Vaikea olla tilanteessa, jos sanot ettet usko toisen puheit alkaa toinen syyttämään sinua. Eipä ihmiset valehteluakaan myönnä.
Parempi luottaa omaan vaistoon ja itseensä. Kyllä siihen on aina syynsä miksi oma vaisto sanoo jotain muuta kuin toinen ihminen.
Ei valehtelua myönnä. ei se ole koskaan valehtelua, vaan kyse on väärinymmärryksestä, tai ei hän tarkoittanut, tai hän ei muista tai hän unohti tai se on jollain selityksellä minun syy. Mutta koskaan kyse ei ole valehtelusta.
Kannattaa luottaa, jos on monta kertaa osoittautunut että hänen sanomansa ei pidä paikkaansa. Asiaa voi miettiä myös siltä kannalta että missä yhteyksissä hän yleensä valehtelee. Onko kyseessä juttujen kertominen eli jonkinlaista tarinankerrontaa vai tekeekö hän sen tavoitellakseen jotain etua itselleen?