Muita jotka eivät välitä enää ulkonäöstä

Kuulostaa siltä mihin haluan itsekin pyrkiä. Laittautuminen on vähentynyt ja ulkonäköstressi sekä ulkonäön ajattelu. Terveydestä, hyvinvoinnista ja hygieniasta toki huolehdin. Tuntuu hyvältä <3

Pesen palasaippualla koko kehoni, en käytä muita pesuaineita, enkä meikkaa enää.

No just tänään mietin kaupoilla käydessäni, meikkihyllyjen ohi kävellessä, että eipä sitä ole enää kovin tarkka millä sitä naamaansa meikkaa, kunhan on jokseenkin huolitellun näköinen. Ennen olin kovinkin tarkka. Ja se mitä tulee pukeutumiseen, niin enempi sitä myös pukeutuu mukavasti kuin kovin huomiota herättävästi.

En välitä ulkonäöstäni enää. Kunhan olen puhdas, se riittää. Vihaan tätä pinnallista maailmaa.

Ei sillä ole paljoa väliä tosiaan, jos ei aio lisääntyä tai hakea seuraa. Keski-ikäinen metsäläinen voi ihan hyvin hylätä laittautumisen ja muun maailman korskan.

Nuorena olin tosi tarkka ulkonäöstäni. Nykyisin ei voisi vähempää kiinnostaa.

Joskus meikkaan vähän, mutta harvemmin huomasin ettei naama tästä kaunista vaan maan vetovoima tekee tehtäväänsä. Toki yritän näyttää huolitellulta mutta nyt sain hailakat ripset kestovärjättyä etten näytä niin väsyneeltä koko ajan.

Terveys on tärkeintä. Hyvä kun ap oot tullut järkiisi. Sitä arvomaailma muuttuu paremmaksi myös, kun ei tarvi enää arvostella kenenkään ulkonäköä.

Menetin mielenkiintoni ulkonäköäni kohtaan, kun täytin 60v. Meikit on vielä jäljellä, mutta voisin kyllä heittää ne kaikki pois, koska en meikkaa enää. Paljon vaatteita ja kenkiä myös kaapeissa, joita en enää käytä. Nyt menen mukavuus edellä, korkkareille ei ole käyttöä.

No en ole kyllä koskaan kovin pinnallinen ollut saati juurikaan meikannut ripsiväriä enempää. Hiuksiiniaan en mätä mitään tököttejä, pesen vaan.

Jotenkin näin 59vuotiaana, elämä on rentoa. Ei tarvitse stressata ulkonäöstä enää. Saa olla vapaasti irti kaikista ulkoisista seikoista. Voin mennä kauppaan ilman meikkiä, kumisaappaat jalassa, hyvillä mielin. Nuoruus oli vaikeata aikaa, en jaksaisi enää elää sitä uudelleen. Nykypäivänä olisi kamalaa olla nuori.

Yli viisikymppisenä meikkaaminen ja huoltaminen alkaa olla niin turhaa touhua, koska vastassa on vain epäonnistumista ja vuosi vuodelta pahenevaa tuhoa. Helpommallahan sitä pääsee, kun luovuttaa, ja väittää kaiken sen rumuuden keskellä, ettei ulkonäöllä ole enää merkitystä.

En koe meikkaamista mitenkään raskaaksi, ei siinä mene edes kauan. Ap aloitus on aika masentava; miksei viisikymppisenä olis kiinnostunut ulkonäöstä? Käyn myös kampaajalla säännöllisesti ja pukeudun kivasti.

N48

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole paljoa väliä tosiaan, jos ei aio lisääntyä tai hakea seuraa. Keski-ikäinen metsäläinen voi ihan hyvin hylätä laittautumisen ja muun maailman korskan.

On sillä muutenkin väliä.

En ole välittänyt ulkonäöstäni yli 10 vuoteen siinä mielessä, että en ole meikannut jne.

Olen kuitenkin "välittänyt" sillä tapaa, että huokaillen olen murehtinut ulkonäköäni peilin edessä.

En jaksa sitä enää. Haluaisin hankkiutua peileistä eroon kokonaan.

Olen joskus aiemminkin jossain eri ketjussa tällä palstalla maininnut ongelmastani, eli saatan vilkaista peiliin ja yllättyä siitä että näytänkin ihan nätiltä, sitten 10 minuutin päästä saatan vilkaista uudelleen peiliin (jopa ihan samaan peiliin, samoissa valo-olosuhteissa) ja tajuta näyttäväni karmealta. On stressaavaa, kun en tiedä yhtään, kumpi arvio ulkonäöstäni on "oikea".

Haluaisin vain antaa olla jo ja unohtaa että näytän miltään. Kaikista mieluiten olisin näkymätön. Itsetuntoni on erinomainen kaikessa muussa, mutta epävarmuus ulkonäöstä jostain syystä pilaa kaiken ja saa minut vetäytymään omiin oloihini.

Tunnen itseni paljon itsevarmemmaksi silloin, kun en näe peilikuvaani ollenkaan.

Olen myös miettinyt että olisi mahtava saada sellainen mies joka ei myöskään välitä ulkonäöstä eikä mistään tämmöisestä pinnallisesta. Oikea metsien mies, ruman komea. Tietenkin perussiisteys ja hygienia ja jonkunlainen tyylitaju kunnossa. Ulkonäköpellejä tuntuu olevan ihan liikaa eikä voisi vähempää kiinnostaa sellaiset ihmiset. Minulla on tytär joka pukeutuu poikamaisesti ja on aina inhonnut kaikkea pinnallista ja ulkonäkökeskeistä. Hän näyttää siltä miltä itse haluaa eikä välitä muiden mielipiteistä

Kun miettii nykymaailmaa niin ihmiset välittää aivan liikaa miltä näyttävät muiden ihmisten silmiin, melkoinen vankila mielelle...

Minä, 59-vuotias nainen en oikeastaan koskaan ole meikannut. Häämeikki minulla oli, mutta itse en edes tiedä, miten meikataan. Ajatuskin, että ensin jollain myrkyillä pestään ihon luonnollinen rasva pois ja korvataan jollain haisevilla mömmöillä, tuntuu ällöttävältä. Sitäpaitsi haisevat rasvat ja dödöt saavat vaan pään kipeäksi. Edes hiki ja paska ei haise niin, että päähän sattuu. Vaatteillakaan en koreile. Otan kaapista pinon päälimmäisen t-paidan farkkujen seuraksi. Koruista olen luopunut kokonaan. Edes vihkisormusta en enää pidä, kun mieskään ei ole viitsinyt vuosiin sitä pitää. Korvissani ei ole ollut koskaan reikiä korvakoruille. Aamulaittautumiseksi riittää hiuksien harjaus ja hampaiden pesu.

Olen nuori nainen ja vihaan meikkejä ja hiusten värjäystä. Luonnollisuus on ihanaa.

Hiuste shamppanjoinnin olen ainakin jättänyt pari kuukautta sitten ja koko ajan on puhtaan tuntoinen tukka

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin näin 59vuotiaana, elämä on rentoa. Ei tarvitse stressata ulkonäöstä enää. Saa olla vapaasti irti kaikista ulkoisista seikoista. Voin mennä kauppaan ilman meikkiä, kumisaappaat jalassa, hyvillä mielin. Nuoruus oli vaikeata aikaa, en jaksaisi enää elää sitä uudelleen. Nykypäivänä olisi kamalaa olla nuori.

No jaa, jos on lammas joka seuraa muita nuoria. Itse en ole ollut koskaan.