Miten tottua normaalin palkkatyön rytmiin?
Otsikko varmaan kuulostaa provolta, mutta fakta on siis, että olen aina tehnyt joko etätöitä kotona, urakkaluonteisia töitä, ja/tai ollut itse yrittäjänä.
Ongelma ei ole laiskuus - pikemminkin päinvastoin - vaan aikatauluttaminen. En tajua miksi minulle on niin vaikeaa tehdä joka päivä X tuntia aivot narikassa jotain hommaa. Vuosien varrella olen luontunut omaan rytmiini keskittyä intensiivisesti pari tuntia kerrallaan yhteen hommaan. Tästä johtuen myös tunnen ylisuorittavani työpaikalla koko ajan. En osaa tehdä rennosti ja löysäillen kuten muut työkaverit, vaan sisälläni vieläkin tunnun kuvittelevan että voin tehdä pari tuntia superintensiivistä työtä ja sitten pitää pari tuntia taukoa ja jatkaa taas. Minä menen samalla intensiteetillä koko työpäivän ja olen sitten työpäivän päätteeksi ihan lopussa. Ja pomo totta kai ottaa tästä kaiken hyödyn irti ja kasaa minulle töitä "kun olen niin hyvä siinä".
Olisinpa edes hyväpalkkaisella alalla, niin voisin tehdä vaikka vähemmän tunteja ja lopun aikaa valmistella uutta yritystoimintaa. Mutta ei, minimipalkalla ajan itseni ihan piippuun niin, että tulevaisuudensuunnitelmat karkaavat yhä pidemmälle.
Tällaista se elämä kai nykyään sitten on.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vielä yrittäjän ajatusmaailma. Palkansaajana saat palkaksi ahkeruudesta vain lisää töitä. Nyt maksat oppirahoja, mutta siihen tottuu kyllä.
Miten monta kuukautta siihen tottumiseen yleensä menee? Olen nimittäin jo nyt niin väsynyt, että tulevaisuus ei tunnu enää mielekkäältä. (No, työ ei ole toki ainoa syy siihen, vaan muutkin elämänmuutokset.)
Minun oli siis tarkoitus perustaa uusi yritys ja käydä töissä siinä sivussa elääkseni ennen kuin yritys alkaa tuottaa edes vähän. Mutta viime kuukaudet ihan kaikki energiani on mennyt tähän työpaikkaan.
Palaa takaisin yrittäjäksi, jos työrytmiin tottuminen tuntuu liian raskaalta. On totta että yrittäjänä työnteko on hyvin erilaista kun kukaan ei vahtaa montako tuntia käytät mihinkin mutta kaikki tehty työ on itselle kotiinpäin, palkkatyössä tuo on liki toisinpäin.
Onko mahdollista tehdä etätöitä? Silloinhan voisit etäpäivinä toteuttaa omaa rytmiä. Ja muista lähipäivinä pitää ainakin lakisääteiset tauot; yksi pidempi lounastauko ja kaksi kahvitaukoa.
Ei mitenkään. Jatka yrittäjänä. Koska jossain vaiheessa kyllästyt ehkä muiden orjapiiskurimaiseen rytmiin, ellet ole todella aivopesty tai energinen. Ala jossa oikeasti tarvitaan ihmistä, vaikka hammaslääkäri, siellä voi olla hyvä motivaatio - koska tietää että se todella auttaa jotakuta. Ei satu enää ikeneen.
Vaikea sanoa, kun et yhtään avannut millaista työtä teet, vähän eri neuvot pätevät tietokoneella tehtävään työhön kuin vaikka siivoukseen. Mutta jos sulle on luontaista tehdä täysillä se mitä teet, mä neuvoisin työskentelemään aamulla tehokkaasti parituntia niin, että homma on melkein valmis. Sitten pidät tauon, jonka jälkeen otat rennosti. Jos sulla on oma työtila, voit hyvin edistää omaa yritystoimintaasi tai vaikka meditoida, siivoustyössä vaan hidastelet. Sitten ruokatunnille ja sen jälkeen teet päivän työt loppuun. Sitten käyt iltapäiväkahvilla ja alat jo henkisesti valmistautua kotiinlähtöön, mietit kauppalistan valmiiksi tai muuta tarpeellista metatyötä. Sitten teet vielä jonkun työtehtävän, lähetät sähköpostin tms että näkyy että työajan loppuun asti ahkeroit. Ja sitten kotiin toivottavasti vielä ihan pirteänä. Enempää ei kannata tehdä kuin oma osansa töistä.
Kiitos vastauksista!
Tällä hetkellä tekemäni työ on aika fyysistä, semi-raskasta työtä (ei kuitenkaan niin raskasta kuin siivous, jota olen myös joskus kokeillut). Työssä itsessään ei ole mitään sellaista vikaa että vihaisin sitä tms. Mutta se on aika aivot narikassa -työtä. Oma alani, jossa olen toiminut yrittäjänäkin, on ihan päinvastaista työtä, aivojen käyttämistä eikä yhtään fyysistä (mitä nyt niska tulee kipeäksi!).
Minulla ei ole korkeasta koulutuksestani huolimatta oikeanlaista koulutusta useimpiin tarjolla oleviin toimistotöihin yms. vastaaviin joita voisi tehdä etänä kotoa käsin. Sen lisäksi ajattelin alunperin, että ehkä tällainen työ olisi kiva kontrasti sille "ajatustyölle" mitä vapaa-aikana aioin tehdä yritystäni varten. Sen voisi ottaa vaikka liikuntana!
En vaan ihan oikeasti varautunut siihen, miten paljon töissä käyminen minua uuvuttaa. En jaksa vapaa-aikanani mitään, kaikista vähiten tehdä sitä ajatustyötä mistä tulevaisuuteni riippuu. Olen tullut tässä jopa miettineeksi, onko minussa jotain vikaa. Jokin perustavanlaatuinen kyvyttömyys seurata jonkun muun antamia käskyjä ja noudattaa jonkun muun laatimia aikatauluja. Mutta enhän minä selkeästi kyvytön ole, koska teen kaiken moitteettomasti. Uuvun siitä vain jostain syystä ihan totaalisti.
En tiedä mitä teen asialle - en edes tiedä, uupuisinko samalla tavalla toisessa työssä, toistuisivatko samat ongelmat siinäkin niin kauan, kun en saa olla itse oma pomoni. Se minun on kyllä pakko tehdä, etten koko ajan tee 100% parastani, sillä olen tosiaan havahtunut siihen, että mitä paremmin teen työni, sitä enemmän niitä minulle kasataan. Mutta en tiedä sitten, miten pomo suhtautuu siihen, jos alan tehdä vähän vähemmän kuin aiemmin.
Onko kukaan muu täällä ollut samanlaisessa tilanteessa...?
Toistan vielä, että haluan ja aion siis perustaa taas oman yrityksen lähitulevaisuudessa. Mutta ongelmani on, että tällä hetkellä minulle ei jää yhtään energiaa tehdäkseni niin. En tiedä miten tämän tilanteen korjaisi.
Tarkkaile työkavereitasi ja ota tahti heistä. On hankalaa löysätä tahtia, jos on tottunut olemaan aina kiireessä mutta kyllä se siitä sitten ajan kanssa. Pidä rennosti taukoa, kun työkaveritkin ja keskity siihen, että teet hommat huolella.
On ihan sitä omaa yritystoimintaa ajatellenkin hyvä, että opit jakamaan työt tasaisesti.
Mä olen vähän kuin sinä, teen työt tehokkaasti ja en hirveästi osaa hellittää, joka johtanut siihen, että mulle kaatuu monessa asiassa vastuu ja samalla nimikkeellä ja palkalla olevat työkaverit pitää pitkiä kahvitaukoja ja hoitaa omia asioitaan työajalla. Ahkeruus on kai tällöin vähän typerää, mutta en mä osaa olla vaan töissä enkä jättää hommia hoitamatta. Sanoisin just tuon, että pidät tauot ja yrität hellittää sen verran, että omat voimat riittää. Toisten verkkaisempaan tapaan voi olla mahdotonta oppia, mutta ehkä omaa tahtiaan voi edes jotenkin höllätä.
Vastapainona, mä saan kyllä myös iloa kunnolla tehdystä työstä.
Sulla on vielä yrittäjän ajatusmaailma. Palkansaajana saat palkaksi ahkeruudesta vain lisää töitä. Nyt maksat oppirahoja, mutta siihen tottuu kyllä.