Olen 40 ja nollapisteessä elämässäni.
Työurani on aina edennyt vähän yskähdellen pätkästä toiseen ja vailla mitään kovaa nousujohdanteisuutta, mutta nyt tuntuu että olen putoamassa kelkasta enkä enää jaksa. Kilpailtu ala, asiantuntijatyö. Tahti on muuttunut aina vaan raaemmaksi työurani aikana. Olen aivan poikki. Nykyinen työ on loppumassa, jään luultavasti työttömäksi juuri sopivasti kun nykyinen kepittäjähallitus saa suunnitelmansa läpi. Olisin ihan valmis vaikka uudelleenkouluttautumaan, mutta ensikertalaiskiintiöitä nostetaan ja työttömyyskorvauksella opiskelun ehtoja kiristetään, että luultavasti ei tule onnistumaan.
Työuraa pitäis olla jäljellä vielä 30 vuotta, mutta mihinkään tässä ei ilmeisesti enää kelpaa.
Kommentit (6)
Mulla vähän sama, mutta täytän 49 tänä vuonna. En tahdo enää jaksaa töissäni, joissa pitäisi koko ajan kilpailla nuorten kanssa, kuka oppii jatkuvalla syötöllä uutta nopeammin. Varsinkin kun he tekevät sitä ylitöinä ilmaiseksi, vaan minä en enää jaksa. Tein itsekin nuorena sitä, sanoinkin usein että työni on myös harrastukseni. Mutta eipä sitä enää jaksa harrastaa, aivot tarvii palautumista työpäivän jälkeen eikä. lisää kuormitusta. Vaan ei tahdo pärjätä työelämän menossa, ellei opiskele ja tee ylityötäkin vapaa-ajallaan.
Vitunko väliä. Itse yritin töissä edetä ja sairastuin vain. Loppupeleissä millään ei ole niin väliä kuin terveydellä. Tarviiko sitä erityisesti edetä tosi korkealle?
Ja olen minäkin terveysongelmien takia "nollapisteessä elämässä" kuten asiaa kuvaat.
Äänestä vaan vasemmistoa jatkossakin niin antavat rahat rikkaille ja tuovat maailman ääristä Sinunkin verorahoila sponssatun korvaajan.
Vierailija kirjoitti:
Äänestä vaan vasemmistoa jatkossakin niin antavat rahat rikkaille ja tuovat maailman ääristä Sinunkin verorahoila sponssatun korvaajan.
Palkanpolkijoiden maahantuonti on kuule höpönassu nimenomaan kokoomuksen tavoite.
Miten nuorena jaksoit? Osa on nuorena uupuneita jo.