Lue keskustelun säännöt.
Näin unessa kuolleen ystäväni ja vasta sen jälkeen aloin kaivata häntä
23.07.2023 |
Ystäväni kuoli kesäkuussa ja tajusin vasta tänään, että tuo aika on mennyt jonkinlaisessa sumussa. Vakuuttelin itselleni että sain sanottua hänelle kaiken "tarvittavan", ja mikään asia ei jäänyt ns. vaivaamaan. Muutaman kerran olen itkenyt mutta jotekin kuitenkin olen elänyt yllättävän normaalisti siihen nähden että olen menettänyt läheisen.
Viime yönä näin unta, jossa vietin aikaa tämän ystävän kanssa ja uni oli todella ihana. Olin todella iloinen kun olin saanut olla hänen kanssaan, vaikka tietysti tiesin ettei se ollut totta vaan pelkästään unta. Mutta vasta myöhemmin tänään päivällä jotenkin heräsin siihen että se todellakin oli vain unta, ja vaikka uni oli ihana, niin se sai jotenkin tajuamaan sen, että ihan oikeasti emme enää tule koskaan viettämään aikaa ja jotenkin ensimmäistä kertaa surin "oikeasti".
Onko muille käynyt samoin että ei ole jotenkin sisäistänyt toisen poismenoa ennen kuin vasta jonkin ajan kuluttua? Kuinka pahana suru sitten lopulta tuli ja miten selvisitte siitä?
Kommentit (10)
Ystäväsi kävi moikkaamassa sinua. Se on unessa mahdollista, kun ihmiseltä puuttuu "vastustus" . Hereillä ollessa moni ei voi peloltaan kohdata henkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä unet jotenkin konkretisoi menetystä juuri tuolleen että niissä saa kohdata sen menettämänsä ja sitten suru tuntuu tuoreelta, kun herää. Äidistä näen hyvin harvakseltaan unia, että hänen kuolemansa oli jonkinlainen erehdys, ja se tuntuu aina niin ihanalta. Vaikka hän kuoli jo, kun olin lapsi, enkä osaa kuvitella nykyisessä aikuiselämässäni sijaa millekään iäkkäälle naisläheiselle, kun ei sellaista ole koskaan ollut. Ystäväni kanssa taas tuli välirikko pari vuotta sitten, ja unissani aina olen hirveän iloinen, kun olemme saaneet välit korjattua, vaikka valve-elämässä ne välirikkoon johtaneet syytä ovat yhä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä unet jotenkin konkretisoi menetystä juuri tuolleen että niissä saa kohdata sen menettämänsä ja sitten suru tuntuu tuoreelta, kun herää. Äidistä näen hyvin harvakseltaan unia, että hänen kuolemansa oli jonkinlainen erehdys, ja se tuntuu aina niin ihanalta. Vaikka hän kuoli jo, kun olin lapsi, enkä osaa kuvitella nykyisessä aikuiselämässäni sijaa millekään iäkkäälle naisläheiselle, kun ei sellaista ole koskaan ollut. Ystäväni kanssa taas tuli välirikko pari vuotta sitten, ja unissani aina olen hirveän iloinen, kun olemme saaneet välit korjattua, vaikka valve-elämässä ne välirikkoon johtaneet syytä ovat yhä olemassa.
Minulla on tällaisia unia myös. Ystäväni kuoli syöpään vajaa kymmenen vuotta sitten, ja näen yhä että hän sittenkin elää. Jopa unessa ilahduin kyllä asiasta, mutta kyynisenä nihilistinä ilmoitin, että maailma ja elämä on mennyt todella surkeaksi, ja minäkin sairastan ja haluan lähes päivittäin jo pois. Että ilmeisesti en olisi kovinkaan onnistunut takaisintulokomitea 😅
Kun olet unessa tässä ulottuvuudessa, olet samanaikaisesti hereillä toisessa ulottuvuudessa. Eli tuo ystävän tapaaminen ei ollut kuvitelmaa vaan tapasit hänen eri ulottuvuudessa kuin tämä 3D-maailma. Vaikka se ystävä on jättänyt tämän fyysisen maailman on hänen energiansa yhä luonasi. Jos haluat sanoa hänelle jotain niin sano se vaikka meditaatiossa.
Olisi kyllä lohdullinen ajatus, että unessa voisi välittää viestejä tuonpuoleiseen. Ehkä haluan ajatella niin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys ei ole yliluonnollisista asioista. Unien näkeminen kuvastaa mielesi työskentelyä suhteessa menetykseen.
Eri asia, mutta minulla meni muutama vuosi sitten välit poikki erään lapsuudenystävän kanssa. Ex-ystävä on välillä vieraillut unissani, joissa asiat ovat välillämme kunnossa (useimmissa unissa). Näistä herätessäni olen aina kaivannut häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri asia, mutta minulla meni muutama vuosi sitten välit poikki erään lapsuudenystävän kanssa. Ex-ystävä on välillä vieraillut unissani, joissa asiat ovat välillämme kunnossa (useimmissa unissa). Näistä herätessäni olen aina kaivannut häntä.
Ajatteletko/toivotko koskaan että saisit jotenkin unen kautta yhteyden ystävääsi ja sovittua asiat?
Ikävää. Ystävä oli sinulle tärkeä, niin koen kirjoituksesi perusteella. Anna surulle tilaa, ei koskaan voi surra liikaa tai liian vähän
.