Joku voisi munkin elämästä tykätä.

En kestä elämääni ollenkaan enkä nauti mistään siinä. Minulla on omakotitalo, mutta iso puutarha ärsyttää, kun koko ajan saa olla kastelemassa kukkia.
Parisuhde on, mutta mieluummin olisin yksin, ainoa lisäarvo miehestä on raha ja apu taloudenhoidossa.
Lapsi on aikuinen, hyvin pärjäävä, ollaan harvoin yhteydessä.
Kavereita on, mutta niitä ei jaksa tavata eikä niiden juttuja kuunnella.
Työpaikka on, mutta työ ei enää anna mitään, työkaverit ok, mutta pidän etäisyyttä itse.
Velkaa ei juuri ole ja rahaa riittää hyvin tarpeelliseen ja tarpeettomaankin.

Periaatteessa joku olisi varmaan tosi tyytyväinen niistä palikoista, mistä elämäni muodostuu. Tuntuu, että on turtunut siihen, että kaikki on liian tasaista. Luulen, että joku rikkaat ja rahattomat-tyyppinen vaihto tekisi mulle hyvää, mutten ole tarpeeksi rikas ohjelmaankaan.

Tuntuu, että nuorena, kun ei ollut rahaa ja kaiken eteen piti ponnistella, oli onnellisempi. Oli iloinen, kun vaikka kirpparilta löysi hyvän vaatteen, nyt kun voi ostaa kalliita vaatteita kaupasta, ne eivät tuo samanlaista löytämisen iloa.