Lue keskustelun säännöt.
Olisitte onnellisia kaikki te, joilla kunnollinen mies, ihanat lapset ja raha-asiat ok.
25.09.2010 |
EN voi mitenkään käsittää, miten noilla elementeillä masentuu, tylsistyy, ottaa salarakkaan, haukkuu miestään mitättömistä asioista jne.
Itse kun olen kokenut kaiken menettämisen ketjureaktiona, vaikka en itse aiheuttanut mitään niistä.
Kommentit (8)
EN voi mitenkään käsittää, miten noilla elementeillä masentuu, tylsistyy, ottaa salarakkaan, haukkuu miestään mitättömistä asioista jne.
Mulla juuri nuo kaikki ja silti mietin jatkuvasti erästä toista miestä =/. Oma mies kaikinpuolin kunnollinen, komeampikin kuin tää toinen, vaikka hänkin ihan komea, mutta ei hyväluonteinen. En tieäd mikä vika mussa on, kun on näin. Olen kyllä muuten tyytyäväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN voi mitenkään käsittää, miten noilla elementeillä masentuu, tylsistyy, ottaa salarakkaan, haukkuu miestään mitättömistä asioista jne.
Mulla juuri nuo kaikki ja silti mietin jatkuvasti erästä toista miestä =/. Oma mies kaikinpuolin kunnollinen, komeampikin kuin tää toinen, vaikka hänkin ihan komea, mutta ei hyväluonteinen. En tieäd mikä vika mussa on, kun on näin. Olen kyllä muuten tyytyäväinen elämääni.
Toivon, että elämämme jatkuu pitkään näin. Osaan kovasti arvostaa.
en halua tuhota todellakaan kaikkea, mutta niin vahva ihastuminen kyseessä, että ei siinä itselleen järkipuhuminen auta. NO, mitään ei ole tapahtunut eikä tapahdukaan, mutta silti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enka itsekaan kasita miksi ainakaan itse tahallaan pilaisi omaa elamaansa (esim. ottamalla salarakkaan), jos nuo kaikki asiat olisivat kunnossa. Mutta totta on myos se, etta masennus on sairaus jossa on ihan fysiologinen pohja (eli hyvakaan elamantilanne ei valttamtta esta sita), ja me kaikki varmaan haukumme joskus laheisiamme mitattomista asioista, koska elama vaan nyt on sellaista. Lisaksi tuskin kenenkaan elama on taydellista, vaikka ulospain nayttaisikin silta. Esim. mulla on nuo kaikki ap:n mainitsemat asiat, mutta myos ikava sairaus jonka vaikutusta loppuelamaan (tai sen pituutta) on mahdoton arvata. En juurikaan anna sen hairita itseani, mutta toisaalta hermostun kylla, jos joku yrittaa vaittaa etta elamani olisi taydellista...
Liian tuttu ja turvallinen elämä on pitkäveteistä, onhan sekin nähty monesti että juuri ne, joilla on ne parhaat ja kunnollisimmat miehet/vaimot kyllästyvät ja alkavat kaipaamaan jännitystä ja säpinää. Eikä sellaisia lapsia taida ollakaan, jotka aina olisivat ihania tai aina kamalia. Siitä, kun raha-asiat on ok, en tiedä mitään, koko ikäni kun olen joutunut senttiä venyttämään ja niin joudun jatkossakin.
Turhan usein ihmiset arvostavat sitä hyvää, mikä heillä on, vasta sitten, kun sitä ei enää olekaan. Onneksi tästä ketjusta löytyykin jo pari kaukaa viisasta.
mullakin kakki ok, mutta mies sairastui eikä arki enö toimikaan