Lue keskustelun säännöt.
Kamalan paha olla :( - sekundaarisesta lapsettomuudesta
12.10.2010 |
Ollaan toivottu sisarusta meidän lapselle alusta asti, yritetty on nyt pian kolme vuotta. Mä olen itsesuojeluna jo hiljalleen kaiken toivon heittänyt, mutta yritys kuitenkin jatkuu.
Tänään pitkästä aikaa tuli juteltua miehen kanssa aiheesta oikein kunnolla. Hän kertoi omia tuntemuksiaan, kuinka hänkin odottaa, että milloin se tapahtuu. Miltä tuntuu kun työkaverit siirtyvät kakkoskierrokselle, kertovat iloisia uutisiaan... Kuinka hän miettii että paljon tulee ikäeroa jne.
Mä olen noita samoja miettinyt paljon, olen vaan paljon pidemmällä prosessissa, siis alkanut valmistautua henkisesti siihen, että toista lasta ei koskaan tule. Jotenkin tänään vaan tuo mieheni fiilisten kuuleminen sai minut pois raiteiltani, nyt tunnen pahaa oloa hänen puolestaan. Ja tietenkin syyllisyyttä, koska minussa se vika on. (Endometrioosi)
Huh, sainpas purettua sanoiksi.
Kohtalotovereita?
Kommentit (3)
Yritimme 3 vuotta, mutta emme saaneet toista biologista lasta koskaan. Tosi pahalta on tuntunut usein. Nyt lapsi jo 6-vuotias, sisarusta ei ole tullut ja asiaan ollaan jollain lailla totuttu.
Toivottavasti te kuitenkin saatte sen toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paha endo oli? Millaisia oireita teki? Ihan vaan uteliaisuudesta, meilläkin on odoteltu ja saatukin vihdoin lapsia. Mutta itse epäilen endoa viivytykseen.
Meillä kesti 6 vuotta ennen kuin vihdoin sitten saimme IVF:n avulla toisen lapsemme - ja kaupan päälle sen kolmannenkin :-) Itselläni oli vaikea endometrioosi, sitä hoidettiin polttamalla ennen kuin hedelmöityshoidot alkoivat.
Ja pari vuotta sitten elämä totisesti yllätti, kun saimme vielä yhden "luomulapsen".
Joten älä vielä luovu toivosta, tehkää kaikki mahdollinen mikä on tehtävissä, muuten kaduttaa jälkeenpäin, että "entäs jos oltaisiinkin kokeiltu sitä tai tätä"... Onnea matkaan, asioilla on tapana järjestyä.