Lue keskustelun säännöt.
Läheiset (ja minä) pelkäävät miestäni
06.07.2023 |
Mies on kova. Todella kova.
Kun kahdeksan vuotta sitten tapasin mieheeni, ihastuin hänen itsevarmuuteensa. En ole varsinaisesti kasvanut tynnyrissä, mutten silti ollut kolmeenkymmeneen vuoteen tavannut yhtä karismaattista ja luonteeltaan lujaa ihmistä. Se veti puoleensa - siis alussa.
Vuosien varrella mies on kuitenkin polttanut takanaan monia siltoja. On mennyt kavereita, yksi työpaikka, ja minunkin läheiseni ovat hiljalleen ottaneet enemmän ja enemmän etäisyyttä mieheeni, ja samalla minuun.
Alussa sekoitin itsevarmuuden ja luonteenlujuuden varsinaisen aggressiivisuuden kanssa. Miehellä on vihanhallintaongelmia, ja vaikka hän ei ole fyysisesti väkivaltainen, saattaa hän uhota suusanallisesti silläkin. Ei tosin minua, mutta muita läheisiään, yleensä kylläkin selän takana mutta silti näkyvästi tai kuuluvasti.
Olen ymmärtänyt, että ihmiset hänen ympärillään pelkäävät häntä, koska hän on räjähdysherkkä. Ei yleensä tavallisissa vuorovaikutustilanteissa mikään öykkäri, mutta kuitenkin henkisesti päällekäyvä. Ihmiset myötäilevät ja ovat liioitellun kiinnostuneita, kun mies puhuu. Kaikki välttävät konflikteja hänen kanssaan, koska hän on niin kova.
En ole varma miksi haluan tästä avautua, koska en varsinaisesti koe että tämä olisi minun ja miehen välinen ongelma, mutta kai minäkin juuri muokkaamani otsikonkin mukaan pelkään häntä.
Vasta oivalluksen jälkeen olen alkanut pohtia eron mahdollisuutta. En ainoastaan pelkää, vaan myös häpeän miestä. Ja varsinkin jälkimmäinen on kyllä ongelma.
Aggressiivisuutta ja vihanhallintaongelmia ei kenenkään tarvitse sietää, mutta entä lujuus, kovuus ja itsevarmuus, joihin alunperin ihastuin? Jos olenkin tullut vuosien kuluessa herkemmäksi aistimaan taajuuksia ja liioittelen tuntemuksiani?
Onko KUKAAN opetellut elämään vastaavan luonteen kanssa? Ja voiko häpeästä opetella pois?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt mistä häpeä kumpuaa. Häpeätkö sitä että mies kohtelee muita ihmisiä huonosti ja arvojesi vastaisesti? Jos tämä niin miksi häpeästä pitäisi luopua. Sehän on oikea tunne tuohon tilanteeseen?
Tuoko miehen kovuus sinulle turvaa? Koetko että pelkäät muuta maailmaa vielä enemmän kuin räjähdysherkkää ja ilkeää miestäsi?
Aloituksessa jäi epäselväksi mitä hyvää suhteessanne on? Suhde kuulostaa todella epäterveeltä aloituksen perusteella.
Tunnistan tilanteen. Moukkamaiseksi kutsuisin ex-miehen käytöstä. Toisaalta oli toki oma itsensä joka tilanteessa, mutta se oli juuri kireyttä, ehdottomuutta, karskeja mielipiteitä ja jyräämistä. Jos joku ei mennyt mielen mukaan, uhmakkuutta ja raivonpuuskia syntyi. Hyvin ahdistavaa, kun räjähdys saattoi tulla yllättäen. Vaikka itse olisin kertonut asoita niiden olevan positiivisia, yhtääkkiä mies reagoigin negatiivisesti ja ärhennellen.
Erosin onneksi, ja säilytin minuuteni.
Samoja ajatuksia pyöri mielessäni kuin sinulla. Se on pitkä prosessi niitä asioita pohtia ja pyöritellä. Tiedän, mitä käyt läpi.
Palstamammat ja niiden (mielikuvitus)miehet. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhiseeko pihakoivuille? Tuleeko hässäkkää?
Kiitos hyvistä vastauksista ja ajatuksista. Miehen käytös on tosiaankin arvojeni vastaista, jolloin häpeän tunne on järkeenkinkäyvä seuraus.
Miehen kovuus ei tuo minulle turvaa vaan pelkoa, kuten yritin sanoittaa. Suhteessamme on silti hyvääkin, mies on myös hellä. Vasta oivallukseni jälkeen käsitän suhteen olevan epäterve kaikessa epävakaudessaan.
Siksi harkitsenkin eroa, toistaiseksi ajatuksen tasolla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies hävettää, on vaikea opetella hyväksymään ne piirteet, jotka hävettää. Opettelu tarkoittaa varmaankin tuossa tilanteessa käytöksen hyväksymistä, ja onhan se mahdollista, kun päättää, ettei se hävetä vaam hyväksyy. Vaikeaa se on. Käytöksen puolustelu on yksi tapa, mutta hyvin läpinäkyvä.
Samankaltaisia kokemuksia itselläni myös. Miehen luonne on etäännyttänyt kaverit, koska yksinkertaisesti lähes kaikki pelkäävät häntä. Aggressiivinen pohjavire tulee helposti esiin. Joku kaveri jopa vihaa häntä niin paljon, että näkee unia hänen murhaamisesta.
Naisia helposti viehättää miehen voimakas luonne, mutta pidemmän päälle voi olla vaikea asia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se välttely todennäköisesti ole pelkoa. Eivät ihmiset pelkää pelleä miestäsi, vaan yksinkertaisesti valitsevat olla viettämättä aikaansa rasittavan ääliön seurassa. Miehesi haluaisi, että häntä pelätään, mutta oikeasti häntä säälitään tai inhotaan. Sinäkin ilmeisesti pidät sitä vähemmän nolona vaihtoehtona, että ihmiset pelkäisivät häntä, joten toiveajattelet asian olevan niin.
Vierailija kirjoitti:
Palstamammat ja niiden (mielikuvitus)miehet. :D
Joo, kuvauksen mukaisia ihmisiähän ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päätät erota jo ajatuksen tasolla, niin tee tiukka päätös ja pidä siitä kiinni. Kevyt päätös on helppo pyörtää ja perustella hyvillä hetkillä sen vääryys. Mielen lujuutta tarvitaan.
Tuollaista miestä ei pelätä vaan hyljeksitään, eikä häntä arvosteta. Eipä silti, ei hän itsekään itseään arvosta, piirteet kuulostavat kehittymättömältä identiteetiltä ja epävarmuudelta. Hän on oikeasti kaikkea muuta, kuin itsevarma, vaikka ulospäin siltä näyttää. Häntä halveksitaan käytöksensä vuoksi ja siksi myös sinä häpeät häntä. Ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta parin vuosikymmenen ajalta. Aloin myös vuosien saatossa hävetä hänen käytöstään. Saattaa esimerkiksi lentokentällä alkaa kiljua täyttä kurkkua jos joku asia ei mene mieleisellä tavalla.
Ongelmallista on myös, että ihmiset usein ajattelivat minun kykenevän vaikuttamaan käytökseen, mikä ei missään nimessä ole mahdollista.
Meillä auttoi etäisyyden ottaminen eli keskityin enemmän muuhun elämään. Aitoa läheisyyttä ei vaan voi saavuttaa, mutta voit oppia elämään asian kanssa.
Minulla on vähän vastaava ex vaimo. Häntä en toki pelännyt fyysisesti, eikä ollut syytäkään, mutta oli suustansa todella paha ja saattoi sättiä jonkun puolitutun vaikka ravintolapöydässä ilman kummempaa syytä. Kaverit alkoivat vältellä ja niistä ei varmuudella olisi ollut enää yhtään jäljellä, jos tilanne olisi jatkunut. Onneksi pääsin lopulta eroon.
Kiitos ap tästä avauksesta. Itse samassa tilanteessa ja vastaukset antavat hyviä näkökulmia pulmalliseen suhteeseen.
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi opetella elämään pelottavan ihmisen kanssa?
Ihastuminen ei kelpaa syyksi, eikä edes elämän suurin rakkaus.
Kannattaako tuollaista ihmistä lähellään katsella? Minä en ainakaan katselisi "räjähdysherkkää" tyyppiä samojen seinien sisällä.