Miten parantua katkeruudesta?
Oletteko onnistuneet paranemaan lamaannuttavasta katkeruudesta ja kateudesta? Itselläni on paha PTSD ja ehkä yksi ärsyttävin ilmenemä on tämä loputon katkeruus. Mietin, miten hyvää elämäni voisi olla jos en olisi näin pirun mielenterveysongelmainen. Tuntuu kamalalta, kun vanhat koulukaverit yms. elävät upeita elämiä, kokevat, tekevät, luovat uraa, reissaavat... ja itse istuu himassa köyhänä, ahdistuneena ja yksinäisenä. Kaikki yritykset parantaa elämää tyssäävät... Ystäviä ei löydy eikä töitä. En tiedä, miten tästä kuopasta pääsee pois. Vertaistukea, ajatuksia, samassa tilanteessa olevia, vinkkejä?
Kommentit (10)
Ymmärrys, kun sä ymmärrät juurisyyt kaikelle ja osaat havainnoida tätä maailmaa isommin silmin ja syvemmin niin katkeruus häviää.
Eli se oikea keino on aina katsoa itsensä sisälle ja avata oma sydän. Antaa anteeks ja päästää irti.
Se ei oo niin vaikeeta mitä ihmiset antaa ymmärtää.
Eti tietoa, Suomessakin on ties kuinka paljon ihmisiä ketkä osaa nää hommat.
Olet varmasti terapiassa käynyt asiaa lävitse. Kannattanee vaihtaa terapeuttia tai aloittaa terapia.
En osaa kateudesta vastata mitään, koska itse en tunne kateutta. Meillä kaikilla on oma elämämme ja voimme sen puitteissa luoda hyviä hetkiä itsellemme. Ei sillä ole merkitystä katsonko merta oman mökkini sisältä vai istuen rantakalliolla, ei sillä ole merkitystä istunko ruuhkassa 30 vuotta vanhassa Toyotassa vai upouudessa Mersussa. Sillä miltä sisälläni tuntuu, on merkitystä.
Tulee muuten paljon halvemmaksikin tuo toisenlainen lysti.
Koulutukseen, jos haluat päästä on siihen tässä maassa hyvä edellytyksen ja jos ei ole, aina voit hakeutua kouluun ulkomaille. Suomessa on kaikenlaista opinnonohjaaja ohjaamassa oikeille raiteille.
Kateus on muuten itseään ruokkiva tunne ja se syö sisältä. Koittaisit tuon heittää menemään.
Katkeruudessa saattaa yksi auttava asia olla aika, se yleensä on hyvä apu moneen asiaan. Tähän se terapia on ehkä nopeampi apu.
Näitä apukeinoja, kun miettii on aina muistettava, että ne ovat vain apukeinoja. Eivät ne vie pois kateutta, katkeruutta, masennusta tms. Ne vain ovat apuvälineitä, ihan niin kuin kainalosauvat jalkansa murtaneelle.
Toivotan sinulle valoisampia päiviä tulevaan.
Scarface elokuvan päätähdellä oli lähestulkoon kaikki. Kuoli silti yksin.
Leffan viestinä toimi keskity olemassaolevaan hyvään. Kyllä jopa teltassa asuvalla köyhällä on elämässä jotain valonlähteitä. Ihminen olentona koittaa tavoitella olematonta sen sijaan että näkisi vierellään olevia konkreettisia onnen lähteitä. Murehtimisen sijasta yritä kasata pienen pieni puro nykyisistä voimavirroista.
Ottaa päähän kun yrittää parhaansa ja on rehellinen niin tulee vaan pelkkää lokaa niskaan.
Muista se viisaus, että jos somesta seuraat ihmisten elämää, niin se on myös kulissia. Tiedän itse eräiden hehkutusten takana olevan toisenlaisen todellisuuden, näiden ihmisten minulle kertomana. Eräänlaista menestyvän ihmisen kulissia pidä itsekin yllä.
Vierailija kirjoitti:
Muista se viisaus, että jos somesta seuraat ihmisten elämää, niin se on myös kulissia. Tiedän itse eräiden hehkutusten takana olevan toisenlaisen todellisuuden, näiden ihmisten minulle kertomana. Eräänlaista menestyvän ihmisen kulissia pidä itsekin yllä.
Siis pidän itsekin yllä. En kehottanut muita samaan. :D
Ala miettiä, mikä elämässäsi on hyvää ja sanoita se kiitollisuudeksi.
Jos ystäväsi postaa ärsyttäviä kuvia nettiin, mieti miten onnellinen hän on, kun haluaa jakaa kuvan. Mieti millaisesta asiasta sinä tulisit onnelliseksi, ja miten sanoittaisit sen sitten vaikka julkaisuksi. Ja ala pyrkiä tuota kohti.
Tärkeimpänä se, että ala miettiä asioita positiivisesti. Joku ajaa alinopeutta? Ette saa sakkoja ja jos tulee kolari, vahingot ei ole pahoja. Kaupan kassa hidastelee? Kerkeät hengähtää ja miettiä unohtuiko jotain.
Maailma on 80-prosenttisesti sitä, mitä sinä ajattelet sen olevan. Onko tämä yksinäinen iltapäivä kotona, vai iltapäivä jolloin sinulla on aikaa järjestää vaatekaapista vanhat vaatteet pois.
Ajattelumallit ja niiden opettelu.
Itseään ei kannata vertailla muihin, siinä jää aina kakkoseksi. Vertaile itseäsi eiliseen itseesi, missä olet mennyt kenties eteenpäin.
Ota vastuu omasta elämästäsi.
Kiitos hyvistä vastauksista ja ajatuksista :) Terapiassa käynkin ja olen jo edennyt aika paljon (lähtötilanteeni oli todella huono...) mutta näiden asioiden ja huonon itseluottamuksen kanssa kamppailen yhä edelleen tosi pahasti.
Se niiden omien ajattelumallien muutos onkin vaikeaa... vaikka miten yrittäisi ajatella, että itsellä on mahdollisuuksia vaikka mihin kun vaan ryhtyy, niin sitä todella huonoa käsitystä itsestä on vaan tosi vaikeaa korjata, vaikka miten yrittäisi. Ja musta tuntuu, että vaikka nyt yht' äkkiä saisin ystäviä ja "menestystä" (en määrittele sitä esim. statuksena vaan niin, että saisin tehdä työkseni itselleni merkityksellisiä ja kiinnostavia asioita) niin potisin varmaan ihan hirveää huijarisyndroomaa.
2. mistä voisi alkaa etsiä tietoa? Voitko antaa vähän vihjeitä? :D Suhtaudun tosi avoimin mielin kaikenlaiseen, myös vaihtoehtoisempiin asioihin...
No, ehkä tää taas tästä, pienin, välillä tuskastuttavan pienin askelin...
-ap
Yrtillä voi olla terapeuttista hyötyä. Suosittelen yrttiä.