Ystävä unohti, kun löysi miehen
Oltiin ennen tätä miestä päivittäin yhteyksissä. Viestiteltiin pitkin päivää. Tällä ystävällä oli pitkään säätöä tämän miehen kanssa, mutta nyt kun ovat olleet keväästä asti kunnolla yhdessä, niin ystävästäni ei kuulu mitään. Mitään ei voi enää tehdä ilman tätä miestä ja ihan kuin viestitelläkään ei enää voisi. Jos jotain laitan, niin lyhyesti vastaa pitkän ajan päästä.
Ikävintä tässä on se, ettei mulla oikein ole muita. Sekä se, että tiedän hänen palaavan kun/jos miehen kanssa menee poikki. Niin se on aina tehnyt.
En ymmärrä ihmisiä jotka unohtavat kaverit, kun alkaa seurustella. Sitten olettavat, että kaikki on kuin ennenkin jos kumppanin kanssa menee sukset ristiin.
Kommentit (20)
On varmasti ihan hirveä tunne. Mullakin on käynyt samalla lailla. Tai no mun kaveri jätti mut kun sai uusia "parempia kavereita" Ei kannata jäädä tuollaisen kaveriksi. Se vaan aiheuttaa lisää haavoja. Kannattaa uskaltautua ihmisten ilmoille ja yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Ehkä aloittaa uusi harrastus?
Aina ystävyys mennä saa tullessa rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Aina ystävyys mennä saa tullessa rakkauden.
Ikuinen ystävyys on kyllä parempaa kuin rakkaus.
Parisuhteessa naisen kohtalona on tulla patriarkaatin alistamaksi.
Näin siinä usein käy. Mutta auta armias kun tulee ensimmäisiä ryppyjä rakkauteen. . . ystävät kummasti ovat taas tärkeitä.
Mulle kävi aikoinaan niin, etten enää meinannut kelvata kaveriksi kun rupesin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Kaiken takana oli yksi henkilö, joka halusi eristää mut muista kaveriporukan henkilöistä. Mieheni työskentelee poliisina, joten viikonloppuvapaat ei ole hänelle mitenkään itsestäänselvyyksiä. Kun näinä harvoina vapaahetkinä haluttiin tehdä yhdessä jotain, niin juuri sellaisena viikonloppuna olisi ehdottomasti pitänyt lähteä tämän yhden kaverin kanssa jonnekin. Samainen henkilö rupesi mustamaalaamaan mua väittäen mun sanoneen ja tehneen asioita, jotka ei ollenkaan pitäneet paikkansa. No, sainpa tämän seurauksena selville ketkä ovat oikeita ystäviä.
No kun sen miehen kanssa voi tehdä samat jutut kun sun kanssa. Plus paljon muutakin. Niin älä ihmettele että jäät "rannalle"
Voisiko asiasta keskustella? Kuitenki ilmeksesti tärkeä ystävyys niin voisi huomauttaa että kannattaa pitää kiinni vaikka onkin suhteessa...
Se on varmaan niitä amerikkalaisia amiraaleja, niin ei siinä ehdi kun pitää tekstailla ja hoitaa pankki asioita. Kyllä se vielä ottaa yhteyksiä, kun tarvitsee takaajia luotoille.
Vierailija kirjoitti:
Näin siinä usein käy. Mutta auta armias kun tulee ensimmäisiä ryppyjä rakkauteen. . . ystävät kummasti ovat taas tärkeitä.
Tämä ottaa jo valmiiksi päähän, kun tiedän, että näin se tulee menemään. Tekisi mieli antaa maistaa omaa lääkettään, mutta niinkuin sanoin mulla ei ole muita. Olen ollut tosi yksinäinen nyt.
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja etenkin ystävystyminen on näin aikuisena hidasta ja vaikeaa. Kaikilla on jo omat ystäväpiirinsä. Yritystä on kyllä ollut.
Vaikuttaa siltä, ettei se suhde pitkään kestä. Kun alkaa itkuviestiä pukkaamaan, estä hänet.
Anna sen mennä.
Se haluaa mennä.
Sen tarvitsee mennä.
Se on hyvä sille.
Ei se lopulta kuulu sulle
Mulle kävi samoin. Miehet ei taida ystäviään hylätä naisen löydettyään samalla tavalla kuin naiset hylkäävät miehen löydettyään?
On olemassa ystäviä ja kavereita sekä tuttuja. Mitä luulet, mihin kategoriaan tämä ihminen kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa naisen kohtalona on tulla patriarkaatin alistamaksi.[/quote
Eli kaatuu tiski ja pyykkivuoren alle. Lapsen ilmaannuttua menee unet ja tulee vaipparalli. Mies porskuttaa entiseen malliin ja harrastaa ja rentoutuu.
Ei kaikkein paras diili naiselle.
Anna ystävän nauttia onnesta, aika ei todennäköisesti riitä kaikkeen. Mullekin "ystävä" tehnyt noin, mutta toisinpäin loukkaantui.
Miksi takerrut vain yhteen ystävään? Noin siinä sitten käy. Itselläni on ystävä joka tekee täsmälleen noin. Jopa pyytää kylään, mutta ei koskaan oikeasti toteuta aiettaan. En enää korvaani lotkauta hänen höpötyksilleen. Saatan vastata jotain, mutta en enää usko häntä. Mulla on itselläni mies ja muitakin kavereita kuin tämä yksi valehtelija. Inhottaa kun muka kohteliaisuudesta kutsuu kylään.
Kyllä ystävät jää toiseksi kun puoliso astuu kuvaan, luonnollisesti. Puolison mukana tulee hänen vanhempansa, sisaruksensa ja muu suku, johon ehkä haluaa pitää yhteyttä. Kaikkeen ei riitä energiaa ja aikaa.
Kaverit ovat vain korvike puolison puuttuessa.63