Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi surullisin päivä.
29.06.2023 |
Olin 17-vuotias kun äitini kuoli. Vaikka siitä on jo 41 vuotta aikaa romahdin eilen vieläkin kun luin adressit ja surunvalittelut. Kyyneleiden valuessa ymmärsin että Äitini kuolema on ollut elämäni surullisin päivä, toivottavasti myös sellaiseksi jää.
Kommentit (22)
Päivä, jolloin kaksi lapsistani kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivä, jolloin kaksi lapsistani kuoli.
Otan osaa, hiljaiseksi vetää.
Kun kaverin vauva kuoli kätkytkuolemaan. Se oli puhdasta surua.
Ja +Kyllä minulle avioero ja hylätyksi tuleminen oli paljon surullisempia asioita kuin se, kun isäni kuoli.
Kun sain puhelun sairaalasta, että sisko on ampunut itseään ja tulee kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sisko oli kuollut ja olin matkustanut isän luo ja tapasin siellä isän, äitipuolen ja muut sisarukseni sekä myöhemmin siskon miehen ja lapset.
Lapseni kuolema ja siitä seuraavaksi äitini kuolema, näillä 6kk väliä. Äitini kuoli nuorena, vain 43v. Itsekin olin nuori, 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se päivä kun isä yritti itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain puhelun sairaalasta, että sisko on ampunut itseään ja tulee kuolemaan.
Mutta tässähän siskosi halusi kuolla joten eikö ole aihetta iloon kun lopuksi kuoli haluamallaan tavalla? Hiukan helpotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin päivä kun sain tietää etten mitä todennäköisimmin ikinä voi saada lapsia.
Se päivä kun ymmärsin että eroan lasteni äidistä.Ihan kaikkea ei vaan pysty kestämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sain puhelun sairaalasta, että sisko on ampunut itseään ja tulee kuolemaan.
Mutta tässähän siskosi halusi kuolla joten eikö ole aihetta iloon kun lopuksi kuoli haluamallaan tavalla? Hiukan helpotusta.
Miten kukaan voi sanoa näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sain puhelun sairaalasta, että sisko on ampunut itseään ja tulee kuolemaan.
Mutta tässähän siskosi halusi kuolla joten eikö ole aihetta iloon kun lopuksi kuoli haluamallaan tavalla? Hiukan helpotusta.
Haist vit tu
Näihin aikoihin 17 vuotta sitten kun lapseni kuoli.
Kyllä se oli vuonna 1999, kun suosikkijoukkueeni hävisi mestareiden liigan loppuottelun. Siitä yli pääseminen vei vuosikymmenen.
Isän aikainen kuolema. Oma eroni. Siinä ne.
Muilta järkytyksiltä olen säästynyt, sillä äitinikin kuoli vasta yli 90-vuotiaana ja osasimme sisarusten kesken sitä jo odottaa.
25 vuotta sitten kun rakas isäni päätti päivänsä. Sen jälkeen jokainen päivä on ollut surullinen.
Mulla oli se kun mummi kuoli ja seuraavaksi se kun isi kuoli.