Jos asut kerrostalossa onko sinulla naapuria

Apua, ei ikinä.

Ei onneksi.

En kaipaa sellaista.

Ei enkä sellaista todellakaan kaipaa.

Minä kaipaan, vaikka pihakeinuun jutustelemaan.

Mutta en ole löytänyt.

Onneksi ei. Haluan olla omassa rauhassa enkä kyläillä. En myöskään laske ketään kylään. Lapset perheineen on tietysti poikkeus mutta ei, älkää naapurit tulkaa soittamaan ovikelloa.

Ei. Mun äidillä on ja se on varsinainen riesa. Se että voi mennä milloin tahansa käymään kun tarkoittaa niille sitä että myös ne voi tulla milloin tahansa oven taakse.

Juuri siksi myin rivariasuntoni ja muutin kerrostaloon, että täällä saa elää rauhassa omaa elämäänsä ilman naapurin kyyläystä ja seuraan tuppautumista.

Sinun pitää ostaa asunto taloyhtiöstä jossa on vain omistusasuntoja ja mahdollisimman vähän lapsiperheitä. Vuokralla asuville ei jutella ja kakaroiden omistajat savustetaan ulos. Muiden kanssa ollaan parhaita kavereita.

Yksin asuvia on jatkuvasti enemmän sukupuuttovaiheessamme. Vuosittain n. 60 000 Suomessa kuolee.

Ei enkä kaipaa! En halua tuntea naapureitani yhtään.

Rakastan kerrostaloasumista, koska täällä saa elää rauhassa omissa oloissaan ja kaikki kunnioittavat toistensa yksityisyyttä. Asun ylimmässä kerroksessa ja usein tuntuu, ettei koko talossa asu ketään muita kuin minä, on niin rauhallista ja hiljaista.

On. Ja ihania naapureita ovatkin ja autamme toisiamme puolin ja toisin.

Edellisessä osoitteessa oli. Muutin pois, soitteli perään. Lakkasin lopulta vastaamasta.

Naapurin sinkkumies sais tulla mun juttusille koska vaan