Eikö luottotiedoilla ole enää nuorille mitään merkitystä?

halua kuulla, mutta kun nuoret tavoittelevat sitä huimaa elintasoa, joka näkyy heidän ympärillään (esim. kotona, tai sitten mediassa tai vaikkapa näissä muotiblogeissa), niin ei se ole ihmekään, että luottotiedot menee. Koko ajan pitää olla uutta vaatetta, uusi sisustus, ulkomaanmatkat, pitää käydä ulkona syömässä ja harrastaa kalliisti.



Miettikää vanhemmat tekin, mihin lapsenne opetatte, kun ostatte vaatekaappiin ne 4o Me&In trikoopaitaa ja joka vuosi 200 e:n haalarit.

rahankäyttöä.



Mut toisaalta myös vanhemmat tukevat nuoriaan vähemmän kuin ennen. Ei mun nuoruudessa olis tullut kuuloonkaan tämmöinen av-palstalainen asenne, että kotoa lähtevää nuorta ei mitenkään tueta, tai että nuorelle ei saa antaa rahaa tai tukea vuokraan kun "se kumminkin menisi vaan ryyppäämiseen". Silloin oli itsestään selvää, että jos vanhemmilla on mistä antaa, he tukevat ja että nuoret käyttävät sen rahan vastuullisesti.



Kautta aikainhan ihmiset ovat syyttäneet ongelmistaan jotain ulkkopuolista tahoa. Ennen vanhaan syytettiin noitia, nykyään syytetään yrityksiä, pikaluottofirmoja ja hallitusta.

Eivät kysele mitään kun antavat rahaa. Jos sitä väkisin tyrkytetään, niin kuka hullu ei sitä ottaisi?

halua kuulla, mutta kun nuoret tavoittelevat sitä huimaa elintasoa, joka näkyy heidän ympärillään (esim. kotona, tai sitten mediassa tai vaikkapa näissä muotiblogeissa), niin ei se ole ihmekään, että luottotiedot menee. Koko ajan pitää olla uutta vaatetta, uusi sisustus, ulkomaanmatkat, pitää käydä ulkona syömässä ja harrastaa kalliisti.

Miettikää vanhemmat tekin, mihin lapsenne opetatte, kun ostatte vaatekaappiin ne 4o Me&In trikoopaitaa ja joka vuosi 200 e:n haalarit.

ja kulkea risoissa vaatteissa vain siksi, että he ovat nuoria?

Lainaaa saa nykyään niin helposti, ja ihminen on luonteeltaan vähän sellainen, että "helppo kiva" kiinnostaa, jos ei todella ole hyvä itsekuri. Ja se nuorilta usein puuttuu (mikä ei ole mikään uusi asia mielestäni).

halua kuulla, mutta kun nuoret tavoittelevat sitä huimaa elintasoa, joka näkyy heidän ympärillään (esim. kotona, tai sitten mediassa tai vaikkapa näissä muotiblogeissa), niin ei se ole ihmekään, että luottotiedot menee. Koko ajan pitää olla uutta vaatetta, uusi sisustus, ulkomaanmatkat, pitää käydä ulkona syömässä ja harrastaa kalliisti.

Miettikää vanhemmat tekin, mihin lapsenne opetatte, kun ostatte vaatekaappiin ne 4o Me&In trikoopaitaa ja joka vuosi 200 e:n haalarit.

Itselläni on 2 teini-ikäistä, joist atoinen haluaisi kovasti muutta ajo pois kotoa. Mutta talousasioissa hänkin on täysin kypsymätön vielä! kaikkea pitäisi saad amitä kavereillakin, eikä hajuakaan siitä että kaikki maksaa. itse en ehkä ole paras esimerkki taloudenhoidossa, mutta toivoisin että lapseni ymmärtäisivät mitä koitan heille neuvoa.

halua kuulla, mutta kun nuoret tavoittelevat sitä huimaa elintasoa, joka näkyy heidän ympärillään (esim. kotona, tai sitten mediassa tai vaikkapa näissä muotiblogeissa), niin ei se ole ihmekään, että luottotiedot menee. Koko ajan pitää olla uutta vaatetta, uusi sisustus, ulkomaanmatkat, pitää käydä ulkona syömässä ja harrastaa kalliisti. Miettikää vanhemmat tekin, mihin lapsenne opetatte, kun ostatte vaatekaappiin ne 4o Me&In trikoopaitaa ja joka vuosi 200 e:n haalarit.

ja kulkea risoissa vaatteissa vain siksi, että he ovat nuoria?

etkö tosiaan sitä ymmärrä?

mitä pahemmin raha-asiansa sössii :(

unelmat on eriasia kuin että elää ylivarojensa

halua kuulla, mutta kun nuoret tavoittelevat sitä huimaa elintasoa, joka näkyy heidän ympärillään (esim. kotona, tai sitten mediassa tai vaikkapa näissä muotiblogeissa), niin ei se ole ihmekään, että luottotiedot menee. Koko ajan pitää olla uutta vaatetta, uusi sisustus, ulkomaanmatkat, pitää käydä ulkona syömässä ja harrastaa kalliisti. Miettikää vanhemmat tekin, mihin lapsenne opetatte, kun ostatte vaatekaappiin ne 4o Me&In trikoopaitaa ja joka vuosi 200 e:n haalarit.

ja kulkea risoissa vaatteissa vain siksi, että he ovat nuoria?

etkö tosiaan sitä ymmärrä?

Eivät kysele mitään kun antavat rahaa. Jos sitä väkisin tyrkytetään, niin kuka hullu ei sitä ottaisi?

että se on hullu -eli mielenterveysongelmainen- joka ei ota kaikkea mahdollista lainaa, vai?

Vittu mikä idiootti!

...ja isä oppi tunteen mut todella hyvin, ei kyllä sitten taas muut sukulaiset. isä antoi mun mennä ja temuta ala ikäisenä niin paljon kuin vain tahdoin, koulu tietysti hieman jäi, mutta aina siittä tarpeeksi varoitteli. Ja kun olin täyttämässä 18 sanoin isälleni että en halua että antaa enään rahaa mulle. niin sitä sitten oltiin kusessa laskujen kanssa mutta ei luottotiedot mennyt. siis pointtini... hyvillä neuvoilla ja esimerkillä pääsee pitkälle. isäni on aina hoitanut asiat kunnolla. mitään laskuja ei jättänyt huomioimatta.

vierestä, kuinka tosiaan nuo unelmat karkaa koko ajan kauemmaksi, kun on oltu vastuuttomia rahankäytössä. Kun ei vaan tajua, miten AIKUINEN ihminen ei ymmärrä, että pikavipeillä ei voi kattaa normaalielämän kuluja, vaan menojen on oltava tulojen mukaan. Ja kun kuitenkin on työssäkäyvästä ihmisestä kyse.

vierestä, kuinka tosiaan nuo unelmat karkaa koko ajan kauemmaksi, kun on oltu vastuuttomia rahankäytössä. Kun ei vaan tajua, miten AIKUINEN ihminen ei ymmärrä, että pikavipeillä ei voi kattaa normaalielämän kuluja, vaan menojen on oltava tulojen mukaan. Ja kun kuitenkin on työssäkäyvästä ihmisestä kyse.

ihmisestä joka elää yli varojensa onkin pikavippien kanssa pelaava sählääjä. Mutta on myös toisenlaista yli varojen elämistä: eräs sukulaiseni, joka rakennutti miehensä kanssa kalliin talon, ja muutkin puitteet ovat hulppeat. Sitten mies painostaa naisen menemään töihin heti äippälomien jälkeen, jotta on myös varaa ylläpitää hulppeaa elämäntyyliä ja maksaa lainaa kalliista, suuresta kivitalosta. Miksi pitää hommata talot, autot ja vehkeet tuollaisessa elämäntilanteessa, sitä en käsitä.

Itse olen huomannut, että monet (niin nuoret kuin vanhemmatkin = ikää katsomatta) jättävät joitakin 15-50 euron laskuja maksamatta. Sen sijaan, että ottaisivat laskun lähettäneeseen firmaan yhteyttä ja sopisivat jostakin esim. eräpäivän siirrosta tai osamaksusuunnitelmasta, niin mitä tekevätkään eivät reagoi laskuun mitenkään ja jättävät asian omalta osaltaan lojumaan.



Tästä seuraa, että saatava siirtyy perintätoimistolle, koska kyllähän yrittäjä/firma maksunsa haluaisi. Tässä vaiheessa laskun summa vaan nousee ja 15-50 euron lasku onkin perintäkuluineen äkkiä 50-100 euron lasku.

Olisiko niin, että kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole sitä kokemuksen suomaa elämän realiteettien tajua, jota rahan lainaaminen edellyttää. Kun ei ole kokenut, kuinka ankaraan vastuuseen ihminen voi joutua (erityisesti raha-asioista), niin pikku humalassa tai vaikka sosiaalisen paineen alaisena voi sitten ottaa lainaa yli maksukyvyn tai kulutella palkkarahansa mihin sattuu.



Yhteiskunta on julma, mutta kun tässä mietin, en keksi kuin yhden asian, josta tosiaan on vastuussa kuolemaansa asti. Ja se on raha. Periaatteessa itse kukin on vastuussa vaikka sentin velasta, kunnes se on maksettu. Ja velka voi vielä periytyäkin.



On tietenkin hyvä että raha-asioistaan on ankarassa vastuussa. Mutta minusta siinäkin pitäisi olla jokin kohtuus. Tällä hetkellä esim. Kela lunastaa maksuvaikeuksiin joutuneiden opintolainoja pankeilta, ja perii niitä pankkeja kovemmalla korolla. Valtio siis toimii näin: pakotetaan kouluun, ja jos ei saa töitä opitojen ohella tai vaikka ei sairauden takia pysty työskentelemään opiskellessaan, on opintovelkaa otettava. Jos elämä opintojen jälkeenkin takkuilee, niin valtio ajaa kuuliaisen ex-opiskelijan velkahelvettiin. Minusta pitäisi olla mahdollista tehdä henkilökohtainen konkurssi ja päästä veloistaan jopa siinä tapauksessa, että velkaantuminen on johtunut kulutusluotoista tms. kevytkenkäisestä lainaamisesta. Ehdot voisivat sitten olla tilanteen mukaiset.



Viime kädessä nuoren ihmisen jättäminen työelämän ulkopuolelle koituu yhteiskunnalle tappioksi. Edellä ehdottamani taloudellinen armollisuus on velkojien kannalta kurja, mutta koko yhteiskunnalle on hyväksi, ettei ihmisiä syrjäytetä ehdoin tahdoin.

halua kuulla, mutta kun nuoret tavoittelevat sitä huimaa elintasoa, joka näkyy heidän ympärillään (esim. kotona, tai sitten mediassa tai vaikkapa näissä muotiblogeissa), niin ei se ole ihmekään, että luottotiedot menee. Koko ajan pitää olla uutta vaatetta, uusi sisustus, ulkomaanmatkat, pitää käydä ulkona syömässä ja harrastaa kalliisti.

Miettikää vanhemmat tekin, mihin lapsenne opetatte, kun ostatte vaatekaappiin ne 4o Me&In trikoopaitaa ja joka vuosi 200 e:n haalarit.

ja kulkea risoissa vaatteissa vain siksi, että he ovat nuoria?

On hyvä kuitenkin erottaa unelmat todellisuudesta. Todellisuutta on se että tilillä on 450e, josta pitää maksaa 350e vuokra. Silloin ei tilille ei jää kuin 100e. Sillä on elettävä loppukuu, ei silloin voi ostaa vaatteita 200e:lla eikä se ole mitään unelmaa, osteleminen ja velat.

Nuoret usein elävät köyhyydessä (ja sitä ei muuten luotolla ostetut vaatteet muuta miksikään, lopputulos on vielä köyhempi ja luottotiedoton), sillä ei olla vielä päästy ansaitsemaan elantoa työn kautta kuten vanhemmat ihmiset. Ja mitä unelmia? Sanotaanko nykyään että eletään unelmaa kun ostellaan muotivaatteita velaksi? Miten tavoitteet työ- ja perhe-elämässä, eikö ne olekaan enää nykynuorisolle unelmaa?

Minulta meni luottotiedot, kun olin 18 vuotias ja ei ole palautunut. Olen nyt kohta 25. On perhe, kolme lasta, koira, kissa.

Ei minulta mitkään unelmat ole mihinkään karannut ja kaikki on kyllä toteutettu. Ei todellakaan kiinnosta onko luottotiedot vai ei. Kerran vuodessa käydään lomalla vähintään, jättää muutaman laskun maksamatta niin sillä mennään. Lapsilla on kaikki tarvittava ja vähän liikaakiin. Ulosoton kautta kiertää lähes kaikki laskut, mutta mitä sillä on väliä. Sama se on maksaako pankkiin vai sinne.

Relatkaa ihmiset, ei raha ole kaikki kaikessa.

Oletko työelämässä?