Minkäikäisenä veikkaat lapsesi muuttavan pois kotoa? Miten tulet kestämään

Varmaan 20v eli vielä nelivuotinen lukio. Jos ei tuolloin lähde, niin mä heitän sen pihalle tahdon jo omaa rauhaa.

Poika on nyt 21 ja asuu vielä kotona kun kerää rahaa muuttoon ja matkusteluun. Lähtee sitten kun itselleen sopii, en painosta vaikka toisaalta on sitä itsellä jo suunnitelmia tulevaisuuteen...

Ehkäpä tämän vuoden aikana, viimeistään ensivuonna, täytti juuri 20v.

Esikoinen muutti jo, oli silloin 19v ja yliopisto alkoi tuolloin, oli itselleni aivan h...tin vaikeata, kuin pieni kuolema, hänelle ei, ja hyvä niin.

Eka odotteli pari vuotta lukiosta päästyään ja lähti sitten toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Toinen on menossa lukion vikalle, joten luultavasti tässä elellään vielä pari vuotta ainakin. Laitan kunnon muuttokuorman, kuten esikoisellekin, se helpottaa irti päästämistä. 

Muuttivat jo!

Poika oli 21v ja 3 tytärtä 19v.

Olen onnellinen kun olemme saaneet annettua juuret ja siivet! Yhtään ei ole itkettänyt:) Nähdään kuitenkin 1-4 kuukaudessa. Viimeksi lauantaina näimme 3 vanhinta perheineen ja kuopus tulee käymään huomenna ja taas juhannukseksi

Esikoinen muuttaa varsin varmasti 20-vuotiaana. Asuu kotona vielä armeijan ajan, sitten lähtee opiskelemaan (paikka on jo).

Kuopuksesta en osaa sanoa. Lukioajan ainakin asuu kotona. Muuttaa varmaan sitten, kun pääsee opiskelemaan.

Olin kuvitellut, että lasten omilleen muutto olisi minulle helppoa ja suorastaan toivottavaa. Nyt kun oli jo lähellä, että esikoinen olisi muuttanut omilleen juuri nyt, niin alkoikin hirvittää ja tuli kamala ikävä. Tietenkin toivon heidän alkavan elää omaa itsenäistä elämäänsä, mutta kaipaan kyllä heitä varmasti.

19 vuoden ja 7kk ikäisenä. Ensi kuun alussa on edessä se päivä. Tulen kestämään oikein hyvin, koska en ole elänyt elämääni vain lapsen kautta. Poikasten lentäminen pois pesästä on ihan normaalia

Mun lapsi ei muuta ikinä täältä pois! Ehkä siksi, että paloittelin hänet jo vuosia sitten ja muurasin puutarhan isojen kukkaruukkujen sisään. Tai ehkä siksi, että on pelkkä mielikuvitusolento hän. 

18 vuotiaana, koska emme elä ihmisarvoista elämää Ylen mukaan.

21-vuotiaana. Ahdistaa jo!

Vierailija kirjoitti:

21-vuotiaana. Ahdistaa jo!

Mikä siinä ahdistaa? Sehän on vain terveen ihmisen merkki, ettei halua koko ikäänsä muhia mamman helmoissa. 

Lapset ovat vasta 12 ja 8 joten ei ole ajankohtaista, mutta arvelen, että aikanaan minulle tulee olemaan vaikeata heidän muuttonsa. Vaikka en elä elämää pelkän äitiyden kautta vaan on muutakin sisältöä, esim. palkitseva työ ja oma harrastus, niin silti äitiys on minulle asia numero 1 elämässä. Ajattelen kaiken lapset ja perhe edellä ja tärkeimmät hetkeni liittyvät perheeseen. Kyllä pelkään että tulee olemaan suuri haikeus, tyhjyys ja varmaan vähän identiteettikriisikin, kun ei ole enää lapsia kotona. Kun se minulle elämän tärkein tehtävä on tavallaan tehty ja ohi. Kyllä pelkään tavallaan etukäteen jo sitä. Mutta en aio päästää omia tunteitani rajoittamaan lapsiani, vaan he itsenäistyvät kun sopivaksi kokevat...

Opiskelemaan lähtiessä muuttavat. Varmasti pikein hyvin otan sen vastaan, uskon siipien kantavan. Jos ei, aina voi palata.

Olen yh, ja en voi laskea poikaani lähtemään vielä moneen vuoteen, koska hän on ainoa jolta saan seksiä.

On muuten mahdoton leka hänellä. Naapuritkin ovat kehuneet.

Kaikki lapseni muuttivat 18-v. ulkomaille opiskelemaan. Ei minulla sen kanssa ollut ongelmaa, olinhan antanut heille siivet, jotka kantavat.

Kaksi lapsista muutti pois kotoa, kun he lähtivät opiskelemaan lukion jälkeen (toinen oli 18 ja toinen taisi olla 19) . Molemmat opiskelevat kotipaikkakunnallaan. Loput tekevät varmaan samoin.

Esikoinen 19-20. Lukion jälkeen luulen hänen muuttavan. Nuoremmasta en tiedä. Hän on pienluokalla ja yläkoulun jälkeinen koulu on täysin auki. Puhumattakaan työllistymisestä.

Mielelläni pidän molempia pitkään kotona, mutta varmaan lähteminen sitä vaikeampaa, mitä vanhemmaksi asuu vanhempien luona.

Toivon ainakin, että käyvät usein viikonloppuisin lapsuudenkodissaan ja tehdään yhteisiä lomamatkoja. Meillä on tilaa.

Ei koskaan, koska on sen verran vaikeasti autistinen, eikä yhteiskuntaa kiinnosta ottaa koppia siitä pallosta että aiheeseen erikoistuneiden lääkärien mielestä hänestä saisi kuntoutettua itsenäisen työssä käyvän aikuisen, jos yhteiskunta vaan panostaisi häneen nyt lapsena. Vammaispalvelut ovat kuitenkin retuperällä ja oikeistohallitus leikkaa lisää koulutuksesta ja muusta, vetäen mm. meidän elämät ja panokset yhteiskuntaan vessasta alas.

Kestän kuten nytkin: pakko, koska kukaan muukaan ei sitä tekisi. Rakkaudesta. Kai siihen ajatukseen tottuu nopeasti että oma elämä on ns. ohi ja vain toisen elämää varten.

T: omaishoitaja