Miksi ujous ja hiljaisuus tulkitaan

joitakin ihmisiä se tuntuu ärsyttävän suunnattomasti ja he ovat suorastaan vihamielisiä

tällaista henkilöä (kuten minua) kohtaan?

Taitaa johtua piemydestä.Ollaan paljon sisällä-)

mä ainakin ihmettelin yhden opiskelukaverin käytöstä, kun ei tervehtinyt eikä vastannut kysymykseen. Ilmeisesti oli niin sairaalloisen ujo, ettei saanut sanaa suustaan. Mutta kyllä aluksi ihmettelin! Tuollaisessa tapauksessa kyllä aika helppo sekoittaa ylimielisyyteen, kun ei ihmistä tunne.

suomi on heikkoa,jos äidinkieli ei ole suomi.Sellaista sattuu.

Olen todella ujo ja "lämpeäminen" toisia ihmisiä kohtaan kestää kauan. Minustakin on luultu, että olen ylimielinen, kylmä jne.

Mutta kun minut oppii tuntemaan, olen aika hölösuu =)

olen ujo ja hiljainen ja joillekkin se tuntuu olevan joku ongelma. Jotkut ei tunnu tajuavan, etten voi sille yhtään mitään. Ihan samalla tavalla puhelias ihminenkään ei voisi olla hiljainen.

Aivot käy täyttä laukkaa,et sinä pälpättäjä sitä vain huomaa.

ovat kaupunki ihmisiä puheliaampia.

Nuoret paljon pahempia kuin kaupungissa asuvat.

Moni hiljanen on kyllä valtavan älykäs-) Aivot käy täyttä laukkaa,et sinä pälpättäjä sitä vain huomaa.

on aivan yhtä katteeton yleistys kuin se, että puheliaat ihmiset olis älykkäämpiä, sori vaan!

mitä tapahtuu seuraavaksi.Helpolla esiintymisestä tulee epäaitoa jos joutuu miellyttäjän rooliin,eli sun keskustelukumppaniksi sattuu vanhempi,etevämpi tai lukeneempi tyyppi.Sellaiset yleensä ovat aika tietäväisiä itsestään ja asemastaan,en toki yleistä.

Olen tavannut ihan sosiaalisesti kivoja ihmisiä joille oma menestys ei vapaa-ajalla ole noussut hattuun.

Keltikangas-Järvinen puhui yltiösosiaalisuuden haitoista, kun on vuosikaudet jauhettu ujouden haitoista. Yltiösosiaalinen ihminen ei useinkaan tajua aiheuttavansa toisille epämukavia tilanteita höpöttämällä koko ajan itsestään ja omista asioistaan. Pikku hiljaa ihmiset kaikkoavat ympäriltä ja tämä ihminen ihmettelee heidän epäsosiaalisuuttaan :) Keltikangas-Järvinen myös korosti sitä, kuinka vaikeaa on erottaa on sosiaalisen ihmisen rohkeus ja röhkeys toisistaan, kun puhutaan erilaisista sosiaalisista tilanteista.



Niin maalaisjärkeen käypää, että...:)

Ujous ja hiljaisuus kun eivät ole mitään vikoja alkuunkaan. Tämä maailma vaan on nykyään paikoitellen niin hullu! Minä sympatiseeraan yleensä välittömästi sinun kaltaisia hiljaisemman oloisia ihmisiä, ja harvoin jos koskaan olen joutunut pettymään tutustumisen jälkeen. :)



Sen sijaan nämä jotkut jokapaikassa aika suodattamattomia mustavalkoisia mielipiteitään ja ajattelemattomia juttujaan laukovat tyypit ovat minun mielestäni rasittavia. Eivät esimerkiksi liiemmin tunne käsitteitä hienotunteisuus, kohteliaisuus ja kiltteys toisia kohtaan, vaan tärkeintä heille tuntuu olevan se jatkuva kovaääninen päteminen ja päsmäröiminen, viis siitä miten he loukkaavat tunkeilevilla sanomisillaan muita. :/



Ja kun he vieläpä aidosti kuvittelevat olevansa aina niitä _ainoita_ oikeassa olevia, siis näitä "vain minä osaan elää oikein" - tyyppisiä jotenkin fanaattisia naisia. :O Avuliaasti he sitten haukkuvat muut jollakin toisella tavalla tekevät heti lyttyyn, vaikka kukaan ei heiltä olisi mitään neuvoja omiin asioihinsa ikinä kysynytkään!

leimataan tyhmäksi,kovaääniseksi tai narsistiksi?

ihan normaali jännittäjä,siis tutustuessaan uusiin juttuihin,monelle ne tilanteet eivät tuota silti ylimääräistä harmia.

Mulla on sellainen tuntuma,ikää jo kuitenkin takana,että uskallan sanoa,että sellaiset jotka tulevat heti tekemään viikon-kahden sisällä kanssasi tuttavuutta,ovat vain hengailemassa ja utelemassa enemmän.Mitään sen syvällisempää ei ole tulossa.

Taisi taas mennä asian vierestä!!!

leimataan tyhmäksi,kovaääniseksi tai narsistiksi?

mutta mieluummin sitä on sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa on kivaa, kuin sellaisen, jolla on itsellään kivaa ja muilla ei.

Eli olemme intorverttejä ja ekstroverttejä mutta ihan siltä väliltäkin. Jotkut saavat energiaa rauhasta, itsetutkiskelusta, käpertymisesta. Jotkut taas vipinästä, haastavista sosiaalisista tilanteista ja seuraelämästä. Jotkut taas kaipaavat 1/3 tuota ja 2/3 tuota. Toiset taas 2/3 tuota ja 1/3 tuota...tai jotain kaikkea tuolta väliltä.



Minä olen ihminen, jonka monet ensilukemalta tulkitsisi sosiaalisissa tilanteissa ekstrovertiksi. Mutta! Minä harvoin hakeuden sosiaalisin tilanteisiin mutta kun siellä olen, olen sosiaalinen. Muuten olen aika itsekseni eli introvertti. Eli mikä olen? Sosiaalinen introvertti...?

leimataan tyhmäksi,kovaääniseksi tai narsistiksi?

Minulla on päinvastainen ongelma: olen puhelias, varmaan jonkun mielestä rasittavuuteen asti, mutta olen silti ystävällinen ja kiltti toisille. Ja minunkinlaiset ihmiset törmäävät ennakkoluuloihin! Juu, kaikki ujot eivät varmastikaan ole tyhmiä tai töykeitä, mutteivat myöskään puheliaat ja rohkeat!

paljon fiksumpia kuin itsestään vouhkaavat päällepäsmärit ja heidän kanssaan viihdyn parhaiten. Vaikeutena on vaan tutustua muihin hiljaisiin näin yksinäisenä.

Tulee mieleen taas kerran sanonta:

"tyhjät tynnyrit ne eniten kolisee":)