Miten rohkaista ekaluokkalaista sosiaalisemmaksi?

Meidän poika tosin tuntee osan lapsista, olivat samassa eskariryhmässä. Silti poikamme on aika rauhallinen ja ujonpuoleinen. Ei riehu eikä lähde leikkeihin herkästi mukaan. Pelkään että jää ulkopuoliseksi:(.



Toisaalta olin itsekin ekan kouluvuoden aika "ulkona", mutta sitten tokasta lähtien mulla oli aina ystäviä. Kyllähän lapsi kypsyy paljon ja toivottavasti oppii itsekin löytämään niitä ystäviä. Hankala se on aikuisenkaan mennä siihen sekaantumaan!



Toisaalta olen ajatellut että yksi hyvä ideahan ois rohkaista lasta kutsumaan joku koulukaveri kotiin leikkimään. Tai sitten viedä lapsi johonkin harrastukseen missä voi oppia tuntemaan muita enemmän?

Eli open asia on varmistaa, että ketään ei jätetä kouluaikana yksin ja että välitunnilla kaikilla on seuraa.

Jotkut lapset tarvitsevat vähän aikaa ennen kuin rohkaistuvat leikkimään muiden kanssa... Tottakai opella on ratkaiseva merkitys myös!

Ja pojat eivät olleet halunneet.. Yritin sitten taas selittää että jos kysyisit ensi kerralla leikkimään :) Hän on tosiaan tuollainen yksinäinen susi, mutta niin olen toisaalta itsekin, vieläkin..



Missä vaiheesssa muut ottaisitte yhteyttä opettajaan ja kysyisitte häneltä leikkiikö aina yksinään ja voisiko ope jollain lailla kannustaa muiden seuraan? ap

Milloin hänellä on synttärit? Tai pidä jotkut muut kemut.

Meillä on tyttö, joka tuntee melkein kaikki luokkakaverinsa eskarivuodelta, jo eskarivuonna yritin kannustaa, että voisi pyytää kaverita meille leikkimään, mutta on sen verran ujo, ettei uskaltanut pyytää. Tytöllä on kaksi kaveria, jotka kävivät satunnaisesti leikkimässä. Tyttöäni kehuttiin kyllä sosiaaliseksi ja kaikkien kanssa toimeentulevaksi eskarissa, mutta varsinaista hyvää ystävää ei ole.

Eka koulupäivän jälkeen kertoili, kuinka oli ollut yksin välitunnilla, ei ollut kuulemma kukaan pyytänyt mukaan leikkeihin, eikä itse ollut uskaltanut mennä mukaan. Kyllä äidin sydäntä riipaisi ajatus yksinäisestä tytöstä pihalla. Eilen kumminkin oli joittenkin kanssa leikkinyt, ettei ihan yksin ollut tarvinnut olla. Katotaan, millä mielellä tänään tulee kotiin ja mitä kertoilee välkkäreistä.

Täytyy vielä todeta, että taustalla on omia kokemuksia yksinolosta,kiusaamisesta ja kaverittomuudesta kouluvuosina osittain johtuen lapsuudesta olleesta sairaudesta, joka jättänyt kasvoihini "jälkiä" ja siitä, että olin liian ujo ja arka puolustamaan itseäni. Samanlaista kohtaloa en tytölleni tahdo.

johon kannattaa panostaa jo aiemmin. Varmistaa että lapsi jatkaa kouluun samojen eskarikaverien kanssa ja kutsua jo hoito- ja eskariaikana aktiivisesti itse kavereita kylään ja siten varmistaa niitä ystävyyksiä. Eskarilaisen äidin on paljon helpompi vielä huolehtia ko. asiasta kuin koululaisen!

Eli open tulisi kannustaa lapsia pyytämään/ottamaan kaikki mukaan leikkeihin. Ja vaikkapa niin että koko luokan tytöt leikkii yhdessä.

ja siinä tapauksessa ei paljon itse päätetä mihin mennään vaan mennään sinne minne päästään!

johon kannattaa panostaa jo aiemmin. Varmistaa että lapsi jatkaa kouluun samojen eskarikaverien kanssa ja kutsua jo hoito- ja eskariaikana aktiivisesti itse kavereita kylään ja siten varmistaa niitä ystävyyksiä. Eskarilaisen äidin on paljon helpompi vielä huolehtia ko. asiasta kuin koululaisen!