Lue keskustelun säännöt.
Karuimmat lähtökohdat elämälle, mitä olette kokeneet/tiedätte.
10.06.2023 |
Eli siis, kertokaa huonoista lähdöistä selviytymistarinoita. Millaisia vaikeita asioita lapsuudessa/nuoruudessa on ollut, miten siitä pääsi eteenpäin ja mikä on nykyinen tilanne?
Kommentit (13)
Syntyä itähelsinkiin yksinhuoltajaäidin kolmanneksi lapseksi, sisarukset ovat mustia ja ruokana on kolmesti viikossa kaurapuuroa mutta äidillä on jokapäivä karkkia ja siideriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyt lestadiolaisperheet. Äiti raskaana koko ajan, joka raskaudesta synnytyksen jälkeinen masennus. Lapset pitkin pihoja ja teitä. Joten kuten isä ja isosisaret hoitaa. Joskus joku jää ilman aamupalaa tms.
Yllättävän menestyneitä aikuisena kuitenkin ovat.
Ei ole oma lapsuus vaan lapsuudenystävän: Paria vuotta vanhempi veli käytti tätä lapsena hyväkseen. Veli kuitenkin käytöshäiriöiden takia edes takas sijoitusperheessä ja kotona. Molemmat vanhemmat käytti paljon alkoholia, en muista olivatko kumpikaan missään töissä. Isä vankilassa vähän väliä väkivallan ja mp-jengikytkösten takia. Ainoa asia mitä muistan siitä kun joskus olin heillä kylässä niin siellä oli aivan järkky pinttynyt tupakanhaju koko asunnossa ja heidän vaatteissa. Kaveri tuli 17-vuotiaana raskaaksi ja piti lapsen. Eivät olleet lapsen isän kanssa yhdessä. Nykytilanteesta en tiedä.
Avustin aikonaan intialaista tyttöjen taloa ja sain raportin siitä mitä kaikkea avustusrahoilla on saatu aikaan. Siellä kerrottiin myös kadulta pelastettujen tyttöjen tarinoita.
Elävästi on jäänyt mieleen yhden tytön tarina. Hänet oli heitetty New Delhin kaduille tytön ollessa 10-vuotias, koska perheeseen syntyi uusi lapsi ja kaikkiin lapsiin ei ollut enää varaa. Ainoasta tytöstä päätettiin luopua. Tyttö eli vuoden kaduilla kunnes hänet kaapattiin paikalliseen bordelliin. Ainoa palkka minkä tyttö sai oli ruokakuponki joka 50:n asiakkaan jälkeen. Tyttö eli tuossa helvetissä kaksi vuotta, ennen kuin hänet saatiin pelastettua tyttöjen taloon.
Raportin saadessani tuo tyttö oli 16-vuotias. Hänelle oli jäänyt pysyvät henkiset ja fyysiset traumat kaikesta kokemastaan, eikä hän esim. voisi koskaan saada omia lapsia. Hän kuitenkin opiskeli ahkerasti ja hänen tavoitteenaan (ei haavena, vaan tavoitteena) oli opiskella ihmisoikeusjuristiksi, jotta hän voisi tulevaisuudessa auttaa kaltaisiaan tyttöjä.
Tuo on jäänyt mieleeni niin kirkkaana. Kuinka vahva ihminen voi olla? Haluaisin niin tietää, missä tuo kaiken kokemansa jälkeen toiveikkaana tulevaisuuteen katsova tyttö nykyään on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella elämässään kaikki aikuiset alkoholisteja ja paljon henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Vuosien ajan törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä. Koko peruskouluaika koulukiusaamista, ei yhtään kaveria. Lapsi toivoi jo ala-asteella omaa kuolemaansa, koska näin olisi parempi kaikille. Se olisi lapsen mielestä kaikille ympärillä oleville helpotus. Lapsen tultua teini-ikään alkoi oireilu näkyä koulussa ja runsas alkoholin käyttö. 13-vuotiaana kaksi selvää viikonloppua. Nuorta pidetään käytöshäiriöisenä ja kaikki ongelmat johtuvat vain hänestä itsestään. Kukaan ei näe ulkopuolelta tulevia ongelmia. Nuori yrittää tuoda omaa puoltaan esille, mutta kukaan ei kuuntele. Nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Nuori onnistuu luomaan muutaman kaverisuhteen muiden nuorten kanssa, jotka osoittavat välittämistä. Samaan aikaan kotona ja lastensuojelulaitoksessa painetaan nuorta alas, kuinka hänestä ei ole mihinkään. Nuori päättääkin mennä peruskoulun jälkeen lukioon. Ympärillä olevat ihmiset kehottaa lukuisia kertoja jättämään lukio kesken, koska älykkyys ei riittäisi siihen. Nuorella ei ole mitään motivaatiota opiskeluun, mutta kuunneltuaan jatkuvasti sitä, kuinka hänestä ei ole siihen. Päättää nuori käydä lukion vain haistattaakseen muille pitkät ja näyttääkseen ettei ole niin huono, mitä kaikki sanoo. Tässä vaiheessa nuori jättää alkoholin pois.
Nuori valmistuu ylioppilaaksi keskinkertaisilla arvosanoilla ja työllistyy suoraan valmistumisen jälkeen ilman minkäänlaista ammattia. Työskentelee nuoren aikuisikänsä. Päällisin puolin asiat näyttää olevan hyvin, mutta sisältä on erittäin traumatisoitunut. Päätyy yrittämään itsemurhaa. Toimitetaan pakosta psykiatriseen hoitoon. Aloittaa 3 vuoden traumaterapian, jossa pääsee käsittelemään ensimmäistä kertaa ongelmiaan. Ensimmäistä kertaa hänelle sanotaan ettei olekaan se tarinan pahis. Lähtee opiskelemaan ja työllistyy uudella alalla. Tutustuu nykyiseen puolisoonsa. Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa elämässään onnellinen. Onnellisesti naimisissa ja taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Tulevaisuudessa tarkoitus vielä kouluttautua ylemmäs.
Vierailija kirjoitti:
Avustin aikonaan intialaista tyttöjen taloa ja sain raportin siitä mitä kaikkea avustusrahoilla on saatu aikaan. Siellä kerrottiin myös kadulta pelastettujen tyttöjen tarinoita.
Elävästi on jäänyt mieleen yhden tytön tarina. Hänet oli heitetty New Delhin kaduille tytön ollessa 10-vuotias, koska perheeseen syntyi uusi lapsi ja kaikkiin lapsiin ei ollut enää varaa. Ainoasta tytöstä päätettiin luopua. Tyttö eli vuoden kaduilla kunnes hänet kaapattiin paikalliseen bordelliin. Ainoa palkka minkä tyttö sai oli ruokakuponki joka 50:n asiakkaan jälkeen. Tyttö eli tuossa helvetissä kaksi vuotta, ennen kuin hänet saatiin pelastettua tyttöjen taloon.
Raportin saadessani tuo tyttö oli 16-vuotias. Hänelle oli jäänyt pysyvät henkiset ja fyysiset traumat kaikesta kokemastaan, eikä hän esim. voisi koskaan saada omia lapsia. Hän kuitenkin opiskeli ahkerasti ja hänen tavoitteenaan (ei haavena, vaan tavoitteena) oli opiskella ihmisoikeusjuristiksi, jotta hän voisi tulevaisuudessa auttaa kaltaisiaan tyttöjä.
Tuo on jäänyt mieleeni niin kirkkaana. Kuinka vahva ihminen voi olla? Haluaisin niin tietää, missä tuo kaiken kokemansa jälkeen toiveikkaana tulevaisuuteen katsova tyttö nykyään on?
Karu tarina, mutta toisaalta tämäkin tyttö on ilmeisesti terve. Hänellä on valtavat traumat, mutta ei mitään sellaista fyysistä, joka estäisi tekemästä uudesta elämästä itsensä näköistä. Mieti, millainen elämä on tiedossa vastaavassa tilanteessa olevilla kehitysmaiden vammaisilla.
Mutta vastaus keskusteluun; väitän, että elefanttimiehellä eli Joseph Merricillä on ollut vaikeat lähtökohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avustin aikonaan intialaista tyttöjen taloa ja sain raportin siitä mitä kaikkea avustusrahoilla on saatu aikaan. Siellä kerrottiin myös kadulta pelastettujen tyttöjen tarinoita.
Elävästi on jäänyt mieleen yhden tytön tarina. Hänet oli heitetty New Delhin kaduille tytön ollessa 10-vuotias, koska perheeseen syntyi uusi lapsi ja kaikkiin lapsiin ei ollut enää varaa. Ainoasta tytöstä päätettiin luopua. Tyttö eli vuoden kaduilla kunnes hänet kaapattiin paikalliseen bordelliin. Ainoa palkka minkä tyttö sai oli ruokakuponki joka 50:n asiakkaan jälkeen. Tyttö eli tuossa helvetissä kaksi vuotta, ennen kuin hänet saatiin pelastettua tyttöjen taloon.
Raportin saadessani tuo tyttö oli 16-vuotias. Hänelle oli jäänyt pysyvät henkiset ja fyysiset traumat kaikesta kokemastaan, eikä hän esim. voisi koskaan saada omia lapsia. Hän kuitenkin opiskeli ahkerasti ja hänen tavoitteenaan (ei haavena, vaan tavoitteena) oli opiskella ihmisoikeusjuristiksi, jotta hän voisi tulevaisuudessa auttaa kaltaisiaan tyttöjä.
Tuo on jäänyt mieleeni niin kirkkaana. Kuinka vahva ihminen voi olla? Haluaisin niin tietää, missä tuo kaiken kokemansa jälkeen toiveikkaana tulevaisuuteen katsova tyttö nykyään on?
Karu tarina, mutta toisaalta tämäkin tyttö on ilmeisesti terve. Hänellä on valtavat traumat, mutta ei mitään sellaista fyysistä, joka estäisi tekemästä uudesta elämästä itsensä näköistä. Mieti, millainen elämä on tiedossa vastaavassa tilanteessa olevilla kehitysmaiden vammaisilla.
Mutta vastaus keskusteluun; väitän, että elefanttimiehellä eli Joseph Merricillä on ollut vaikeat lähtökohdat.
Ei tämä tyttö ollut terve. Hänetähän oli lapsena raiskattu useita kertoja päivässä vuoden ajan. Hän kärsi kivuista ja fyysistä vammoista. Tämä tyttö oli vain uskomattoman vahva. Samassa raportissa kerrottiin useista tytöistä, jotka esim. olivat menettäneet kykynsä puhua ja kommunikoisa, taantuneet pikkulapsen tasolle, käyttäytyivät kuin eläimet tai esim. hakkasivat päätään seinään niin kauan, että menettivät tajunsa tai joku tuli pysäyttämään heidät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avustin aikonaan intialaista tyttöjen taloa ja sain raportin siitä mitä kaikkea avustusrahoilla on saatu aikaan. Siellä kerrottiin myös kadulta pelastettujen tyttöjen tarinoita.
Elävästi on jäänyt mieleen yhden tytön tarina. Hänet oli heitetty New Delhin kaduille tytön ollessa 10-vuotias, koska perheeseen syntyi uusi lapsi ja kaikkiin lapsiin ei ollut enää varaa. Ainoasta tytöstä päätettiin luopua. Tyttö eli vuoden kaduilla kunnes hänet kaapattiin paikalliseen bordelliin. Ainoa palkka minkä tyttö sai oli ruokakuponki joka 50:n asiakkaan jälkeen. Tyttö eli tuossa helvetissä kaksi vuotta, ennen kuin hänet saatiin pelastettua tyttöjen taloon.
Raportin saadessani tuo tyttö oli 16-vuotias. Hänelle oli jäänyt pysyvät henkiset ja fyysiset traumat kaikesta kokemastaan, eikä hän esim. voisi koskaan saada omia lapsia. Hän kuitenkin opiskeli ahkerasti ja hänen tavoitteenaan (ei haavena, vaan tavoitteena) oli opiskella ihmisoikeusjuristiksi, jotta hän voisi tulevaisuudessa auttaa kaltaisiaan tyttöjä.
Tuo on jäänyt mieleeni niin kirkkaana. Kuinka vahva ihminen voi olla? Haluaisin niin tietää, missä tuo kaiken kokemansa jälkeen toiveikkaana tulevaisuuteen katsova tyttö nykyään on?
Karu tarina, mutta toisaalta tämäkin tyttö on ilmeisesti terve. Hänellä on valtavat traumat, mutta ei mitään sellaista fyysistä, joka estäisi tekemästä uudesta elämästä itsensä näköistä. Mieti, millainen elämä on tiedossa vastaavassa tilanteessa olevilla kehitysmaiden vammaisilla.
Mutta vastaus keskusteluun; väitän, että elefanttimiehellä eli Joseph Merricillä on ollut vaikeat lähtökohdat.
Ei tämä tyttö ollut terve. Hänetähän oli lapsena raiskattu useita kertoja päivässä vuoden ajan. Hän kärsi kivuista ja fyysistä vammoista. Tämä tyttö oli vain uskomattoman vahva. Samassa raportissa kerrottiin useista tytöistä, jotka esim. olivat menettäneet kykynsä puhua ja kommunikoisa, taantuneet pikkulapsen tasolle, käyttäytyivät kuin eläimet tai esim. hakkasivat päätään seinään niin kauan, että menettivät tajunsa tai joku tuli pysäyttämään heidät.
Pahoitteluni, siis kahden vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella elämässään kaikki aikuiset alkoholisteja ja paljon henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Vuosien ajan törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä. Koko peruskouluaika koulukiusaamista, ei yhtään kaveria. Lapsi toivoi jo ala-asteella omaa kuolemaansa, koska näin olisi parempi kaikille. Se olisi lapsen mielestä kaikille ympärillä oleville helpotus. Lapsen tultua teini-ikään alkoi oireilu näkyä koulussa ja runsas alkoholin käyttö. 13-vuotiaana kaksi selvää viikonloppua. Nuorta pidetään käytöshäiriöisenä ja kaikki ongelmat johtuvat vain hänestä itsestään. Kukaan ei näe ulkopuolelta tulevia ongelmia. Nuori yrittää tuoda omaa puoltaan esille, mutta kukaan ei kuuntele. Nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Nuori onnistuu luomaan muutaman kaverisuhteen muiden nuorten kanssa, jotka osoittavat välittämistä. Samaan aikaan kotona ja lastensuojelulaitoksessa painetaan nuorta alas, kuinka hänestä ei ole mihinkään. Nuori päättääkin mennä peruskoulun jälkeen lukioon. Ympärillä olevat ihmiset kehottaa lukuisia kertoja jättämään lukio kesken, koska älykkyys ei riittäisi siihen. Nuorella ei ole mitään motivaatiota opiskeluun, mutta kuunneltuaan jatkuvasti sitä, kuinka hänestä ei ole siihen. Päättää nuori käydä lukion vain haistattaakseen muille pitkät ja näyttääkseen ettei ole niin huono, mitä kaikki sanoo. Tässä vaiheessa nuori jättää alkoholin pois.
Nuori valmistuu ylioppilaaksi keskinkertaisilla arvosanoilla ja työllistyy suoraan valmistumisen jälkeen ilman minkäänlaista ammattia. Työskentelee nuoren aikuisikänsä. Päällisin puolin asiat näyttää olevan hyvin, mutta sisältä on erittäin traumatisoitunut. Päätyy yrittämään itsemurhaa. Toimitetaan pakosta psykiatriseen hoitoon. Aloittaa 3 vuoden traumaterapian, jossa pääsee käsittelemään ensimmäistä kertaa ongelmiaan. Ensimmäistä kertaa hänelle sanotaan ettei olekaan se tarinan pahis. Lähtee opiskelemaan ja työllistyy uudella alalla. Tutustuu nykyiseen puolisoonsa. Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa elämässään onnellinen. Onnellisesti naimisissa ja taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Tulevaisuudessa tarkoitus vielä kouluttautua ylemmäs.
Näitä tällaisia tarinoita on paljon. Harva niistä nousee ylös. Suurinosa päätyy joko vankilakierteeseen tai mullan alle
Kertokaa lisää! Antaa vähän perspektiiviä omaan elämään. Välillä ajattelen, kuinka vaikeaa itsellä on ollut. Todellisuudessa kuitenkin kaikki on ollut ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi poliisi kertoi partionsa tavanneen myöhään tuulisena talvi-iltana, kymmenen asteen pakkasella, 10-vuotiaan pojan, joka kulki valtatien vartta paitahihasillaan ja söi kohmettuneilla käsillään kaalilaatikkoa suoraan alumiinirasiasta.