Miten kertoa ihmisille asiasta mitä olen salannut lapsuuteni ja nuoruuteni?
Kyseessä on asia, minkä olen itse tiennyt aina, mutta mitä ei tiedä kovinkaan moni perheen ulkopuolinen. Biologinen isäni ei ole se isä, jonka ihmiset olettaa isäkseni. Hän oli biologisesti pikkuveljeni isä, ei minun. Kyseessä ei ollut mikään maailman mukavin ihminen. Hän on kuollut, enkä haluaisi enää pitää yllä tätä teatteria.
Mutta miten tällainen asia kerrotaan ihmisille, jotka on aina olettaneet tämän ihmisen isäkseni? En oikeastaan ole koskaan edes sanonut että tämä olisi isäni, olen vaan jättänyt korjaamatta kun ovat olettaneet niin, enkä ole kertonut biologisesta isästäni. En nyt tietenkään tarkoita, että asista pitäisi erikseen kertoa, mutta tilanteen mukaan. Mutta miten?
Kommentit (9)
Mikä siinä on vaikeaa? Sanot vaan ja sitten kuuntelee sen.
Sanot vaan niinkuin asia on. Xx ei ole mun biologinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on vaikeaa? Sanot vaan ja sitten kuuntelee sen.
Olisko itsestäsi ihan helppoa kertoa vaikka lapsuudenystävälle että hei kuule, ei se tyyppi olekaan mun isä?
No en nyt kyllä ymmärrä ongelmaa. Jos asia tulee puheeksi ja joku vaikka kutsuu sitä isäksesi, niin sanot että ei se ole sun isä. Ainakin jos omalle kohdalle mietin että joku kertoisi mulle tuon, niin ajatukseni asiasta olisi lähinnä "jaa" tai "ok".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on vaikeaa? Sanot vaan ja sitten kuuntelee sen.
Olisko itsestäsi ihan helppoa kertoa vaikka lapsuudenystävälle että hei kuule, ei se tyyppi olekaan mun isä?
Olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on vaikeaa? Sanot vaan ja sitten kuuntelee sen.
Olisko itsestäsi ihan helppoa kertoa vaikka lapsuudenystävälle että hei kuule, ei se tyyppi olekaan mun isä?
Olisi. Ei se toisten elämää sekoita, on vaan jännää draamaa ja juorua. Ja jos en jaksa kuunnella niitä kyselyitä tilanteesta sillä hetkellä niin sitten kerron toiste tai en kerro ollenkaan.
Sano niille että sen isä ei ole sun isä.