Ei mun lapset koskaan mitään raivareita ole saanut...

jotka saa raivarinsa vasta murrosiässä :D

lapsi uskaltaa näyttää kaikkia tunteitaan.



Varsinkin 2 vuoden ja 6 vuoden iässä itkupotkuraivareita tulee. Ihan kaikinpuolin hyvienkin perheiden lapsilla. Luottavat vanhempiinsa ja tietävät, että saa saada raivarinkin.

...ja olen töissä perheneuvolassa.

mutta murrosikäni olikin sitten sitäkin rajumpi. Kapinoin ihan kunnolla, ja siihen vaikutti varmasti se, että lapsena piti aina "käyttäytyä" ja olla kunnolla.

Omat lapset ovat saaneet näyttää tunteensa vapaasti, tosin nuo leikki-iän raivarit ovat melko lieviä meillä olleet, mikä taas johtunee lasteni melko rauhallisesta temperamentista.

Turvallisessa ympäristössä lapsi uskaltaa näyttää kaikkia tunteitaan.

Varsinkin 2 vuoden ja 6 vuoden iässä itkupotkuraivareita tulee. Ihan kaikinpuolin hyvienkin perheiden lapsilla. Luottavat vanhempiinsa ja tietävät, että saa saada raivarinkin.

vaan hallitsematon purkaus, jollaisia ei todellakaan lapsilla tarvitse olla. Yleensä raivareita näyttävät saavan nimenomaan ne lapset, joiden perheissä tunteet on synonyymi järkyttävälle mesoamiselle.



Meillä on jo teinejä, eikä kukaan ole raivonnut. Silti kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, niitä van ei tarvitse ylinäytellä.

Että se on huolestuttavaa jos lapsi ei koskaan kiukuttele tai jos ei ole uhmaikää. Pienen lapsen kuuluu joskus raivotakin.

Isompana lapsi oppii halitsemaan tunteitaan eli se ei ole normaalia jos lapsi saa vielä koulu iässäkin valtavia raivareita.

Eikä sekään ole minusta normaalia, että murrosikäinen riehuu ja hajottaa paikkoja ja satuttaa toisia.



Tosin me kaikki olemme yksilöitä ja se kuinka rajusti pieni lapsi raivoaa vaihtelee suuresti.

lapset koululaisia, todella kovia luonteeltaan.

toinen lapsi sai raivareita jopa monta kertaa päivässä, toinen ei ole koskaan saanut.



Syy on temperamenttieroissa. Tämä raivarilapsi on voimakastahtoinen, tavoitteellinen, kilpailuhenkinen, sellainen johtajatyyppi jo syntyessään.

Tämä toinen on rauhallinen, diplomaattinen, insinööri jo syntyessään.



Tämä raivoaja rauhoittui, kun oppi itsehillintää 5-vuotiaana. Hänellä on niin voimakkaat tunteet - myös ilon tunteet jos sikseen tulee - että siinä kesti, että oppi ilmaisemaan itseään sanoilla. Nyt poika on 10 v, eikä ole enää vuosiin käyttäytynyt "huonosti", en ole edes koskaan kuullut hänen kiroavan. Eli ei se raivoaminen mitään pahaa välttämättä ennakoi.

MLL:n sivuilta:) ehkä jotain uhmailusta tietävät, eivätkä kehota perheneuvolaan.



11. Kun raivokohtaus yllättää, muista, että ne ovat osa kehitysvaihetta, eikä kyse ole häiriöstä, lapsen tahallisesta ilkeydestä tai huonosta vanhemmuudestasi.



Tässä vielä linkki sinne



http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_…