Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini valitsi erossa jäädä isälle, hirveä ikävä
01.06.2023 |
En ole nähnyt lasta moneen viikkoon. Aiemmin meillä oli hyvät ja lämpimät välit. Avioerossa valitsi jäädä isän luo. Ei jaksa ramppaamista. Eikä tule viikonloppuisinkaan tänne.
Tämä on asia mikä rikkoo minut. Tämä on syy miksi olin vuosia todella huonossa suhteessa. Lopulta tulin petetyksi ja jätetyksi. Ja menetin samalla lapseni.
Sanottakoon vielä, että annoin aina kaikkeni lapsille. Isä ei osallistunut mihinkään. Oli hyvin ankara ja inhottava. Nyt tämä kuulema muuttunut. Onneksi niin.
En tiedä miten selviän tästä asiasta eteenpäin. Viime yön olen jälleen itkenyt ikävääni. En voi äitinä tehdä asialle mitään, koska kyseessä teini jonka oma päätös asiassa painaa. Enkä haluakkaan lasta tänne pakottaa.
Kommentit (19)
Teini on nopeasti nuori aikuinen. Sitten voit kertoa hänelle kuinka toivot, että hän pitää sinuun paljon yhteyttä. Lapsi lähtee kotoa joka tapauksessa jossain vaiheessa. Emme omista heitä. Sinulle tämä tuli nyt ehkä 2-3v nopeammin kuin jollekulle muulle. Kipeää se tekee, mutta kyllä siitä selviää, ja välinne pysyvät hyvinä kun et pakota luoksesi.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Annoin aina kaikkeni lapsille. Isä ei osallistunut mihinkään".
No, tilanne on nyt muuttunut.
En nyt kyllä ihan osta tätä. Siis isä on ollut ankara ja inhottava koko lapsen tähänastisen elämän ajan ja nyt kuin taikaiskusta kaikki on muuttunut, ja lapsikin on isän aikaisemman käytöksen noin vain unohtanut?
Joku tässä nyt ei täsmää.
Jos isä on muuttunut vasta nyt inhimilliseksi lasta kohtaan, niin tuskin jaksaa esittää kovin pitkään.
Ikävä kyllä.
Onko lapsesi poika? Ehkä halusi ettei äidistänsä tule yh -äitiä. Isät kun eivät sitä leimaa saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kuitenkin ollut yhteydessä lapseesi ?
Miksi teini ei sitten halua tulla sinun luoksesi edes käymään? Tätä kohtaa en oikein ymmärrä.
Itselläni on kolme lasta, joista nuorinkin on jo lukiossa ja vaikka ydinperheessä olemmekin, niin kyllä jokainen tykkää jutella kanssani paljon. Yhtäkään ei tarvitse käskeä auttamaan minua esimerkiksi ruuan laittamisessa tai vaikka nyt kasvimaan kastelussa, vaan aina siihen tulee joku kolmesta kaverikseni. Pyrin juttelemaan jokaisen lapseni kanssa paljon, autan heitä, olen reilu ja luotettava, joten kyllä se oma asiallinen käytökseni selkeästi satoa tuottaa ja nuoreni ovat mielellään kanssani.
Jos tilanne on kuitenkin tuo, niin nyt on aika olla oikeasti aikuinen ja asiallinen. Vaikka nuori onkin isällään, niin kannattaa silti olla nuoren elämässä läsnä ja märistä asioistaan muille kuin nuorelle. Ehkä joskus nuori silloin tulee luoksesi ihan muuten vain ja saat olla taas äiti. Saat tietenkin olla oma itsesi, mutta älä kaada nuoren niskaan asioitasi, mielummin vaikka hössötät ja paapot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä ihan osta tätä. Siis isä on ollut ankara ja inhottava koko lapsen tähänastisen elämän ajan ja nyt kuin taikaiskusta kaikki on muuttunut, ja lapsikin on isän aikaisemman käytöksen noin vain unohtanut?
Joku tässä nyt ei täsmää.
Tässäkin tarinassa olisi kiva kuulla isän ja nuoren versio.
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä ihan osta tätä. Siis isä on ollut ankara ja inhottava koko lapsen tähänastisen elämän ajan ja nyt kuin taikaiskusta kaikki on muuttunut, ja lapsikin on isän aikaisemman käytöksen noin vain unohtanut?
Joku tässä nyt ei täsmää.
Äitini oli tuollainen tein kaikkeni äiti ja vaikka isä oli no, oli mikä oli olisin valinnut hänet, kun hän ei ollut koko aikaa niskassa hengittämässä. Oma tila ja aika on varsinkin teini iässä tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä ihan osta tätä. Siis isä on ollut ankara ja inhottava koko lapsen tähänastisen elämän ajan ja nyt kuin taikaiskusta kaikki on muuttunut, ja lapsikin on isän aikaisemman käytöksen noin vain unohtanut?
Joku tässä nyt ei täsmää.
Äitini oli tuollainen tein kaikkeni äiti ja vaikka isä oli no, oli mikä oli olisin valinnut hänet, kun hän ei ollut koko aikaa niskassa hengittämässä. Oma tila ja aika on varsinkin teini iässä tärkeämpää.
Joo munkaan äidillä ei ollut mitään omaa ja se oli aika raskasta. Ja varsinkin sen jälkeen kun muutin kotoa. No, välillä vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä ihan osta tätä. Siis isä on ollut ankara ja inhottava koko lapsen tähänastisen elämän ajan ja nyt kuin taikaiskusta kaikki on muuttunut, ja lapsikin on isän aikaisemman käytöksen noin vain unohtanut?
Joku tässä nyt ei täsmää.
Voi täsmätäkin.
Mun siskon teinityttö päätti näin myös, halusi muuttaa isänsä luo, joka oli väkivaltainen lapsia kohtaan heidän ollessaan pieniä.
Tästä seurasi haastava murrosikä.
Vanhemmat erosivat juuri ennen murkkuikää.
Sisko on tosi kiltti, mutta yritti saada tyttöä silti tottelemaan jotenkin.
Lintsausta, koulukuraattoria jne.
Isä pisti kapuloita rattaisiin, kun isän luona sai tehdä mitä lystää.
Sanottakoon vielä että sisko tuli petetyksi ja jätetyksi lasten isän taholta.
Isä oli rento, eli toisin sanoen välinpitämätön.
Äidin luona ei ollutkaan kivaa, kun piti jaksaa kouluun yms . ja osallistua kotitöihin.
Tyttö kipuili vanhempiensa eroa, mutta isä ei yhtään halunnut tukea siskoani lasten suhteen ja nautti kun lapset haukkuivat äitiä.
Uusi naisystävä komppasi mukana.
Teini asui jokusen vuoden isällään ja joutui pian lastensuojelun piiriin, kun kotona joutui viettämään pitkiä aikoja yksin isän käydessä prätkäreissuilla, eikä huolehtinut et kotona on ruokaa.
Useasti minäkin löysin tytön kauppakeskuksesta nälissään ilman rahaa.
Äitipuoli pakotti tytön nukkumaan heidän makuuhuoneessaan ja tyttö joutui mm. todistamaan isänsä seksipuuhia.
Tyttö halusi palata äidilleen 16-vuotiaana, mutta oli jo päihteet mukana ja kaikki, joten hänet sijoitettiin nuorisokotiin.
Siskon tyttö on nyt 24v ja työkyvytön, päihdeongelmainen ja asuu äitinsä naapurissa. Terapiassa käy, mutta vain luoja tietää, mitä ehti isänsä luona nähdä ja kokea.
Eivät lapset ymmärrä omaa parastaan, sitä varten pitäis olla vanhemmilla eron jälkeen yhteinen intressi se lasten hyvinvointi.
Mutta jos isä on pershärönen nar sis ti, mites sen teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä ihan osta tätä. Siis isä on ollut ankara ja inhottava koko lapsen tähänastisen elämän ajan ja nyt kuin taikaiskusta kaikki on muuttunut, ja lapsikin on isän aikaisemman käytöksen noin vain unohtanut?
Joku tässä nyt ei täsmää.
Saattaa kuule täsmätäkin. Teini ajattelee mikä on hänelle helpointa, ja helpointa voi tavalla tai toisella olla jäädä isän luo, varsinkin jos se on äiti joka muuttaa pois yhteisestä kodista. Teini jää siis omaan kotiinsa, eli ei hän jää mielessään isälleen vaan kotiinsa.
Oma teinini sijoitettiin teininä isälleen, jonne teini halusi aivan vietävästi, vaikka isä oli lähinnä henkisesti pahonipidellyt lasta kaikin mahdollisin keinoin tämän varhaislapsuudesta asti.
Noh, täytti 18, muutti uhmakkaasti omilleen, ja parin vuoden päästä oli kypsynyt kertomaan minulle millaista isän kanssa oli asua. Isä oli mm vienyt lapsen rahat ja laittanut lapsen yöllä keräämään pulloja kadulta ruokansa eteen.
Nyt meidän välit on mitä parhaimmat, mutta isäänsä lapsi ei ole sen koomin nähnyt, ja puhuukin hänestä nykyään enää vain terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin ollut yhteydessä lapseesi ?
Ap ei näemmä halua vastata tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä ihan osta tätä. Siis isä on ollut ankara ja inhottava koko lapsen tähänastisen elämän ajan ja nyt kuin taikaiskusta kaikki on muuttunut, ja lapsikin on isän aikaisemman käytöksen noin vain unohtanut?
Joku tässä nyt ei täsmää.
Voi täsmätäkin.
Mun siskon teinityttö päätti näin myös, halusi muuttaa isänsä luo, joka oli väkivaltainen lapsia kohtaan heidän ollessaan pieniä.
Tästä seurasi haastava murrosikä.
Vanhemmat erosivat juuri ennen murkkuikää.
Sisko on tosi kiltti, mutta yritti saada tyttöä silti tottelemaan jotenkin.
Lintsausta, koulukuraattoria jne.
Isä pisti kapuloita rattaisiin, kun isän luona sai tehdä mitä lystää.
Sanottakoon vielä että sisko tuli petetyksi ja jätetyksi lasten isän taholta.
Isä oli rento, eli toisin sanoen välinpitämätön.
Äidin luona ei ollutkaan kivaa, kun piti jaksaa kouluun yms . ja osallistua kotitöihin.
Tyttö kipuili vanhempiensa eroa, mutta isä ei yhtään halunnut tukea siskoani lasten suhteen ja nautti kun lapset haukkuivat äitiä.
Uusi naisystävä komppasi mukana.Teini asui jokusen vuoden isällään ja joutui pian lastensuojelun piiriin, kun kotona joutui viettämään pitkiä aikoja yksin isän käydessä prätkäreissuilla, eikä huolehtinut et kotona on ruokaa.
Useasti minäkin löysin tytön kauppakeskuksesta nälissään ilman rahaa.
Äitipuoli pakotti tytön nukkumaan heidän makuuhuoneessaan ja tyttö joutui mm. todistamaan isänsä seksipuuhia.
Tyttö halusi palata äidilleen 16-vuotiaana, mutta oli jo päihteet mukana ja kaikki, joten hänet sijoitettiin nuorisokotiin.
Siskon tyttö on nyt 24v ja työkyvytön, päihdeongelmainen ja asuu äitinsä naapurissa. Terapiassa käy, mutta vain luoja tietää, mitä ehti isänsä luona nähdä ja kokea.
Eivät lapset ymmärrä omaa parastaan, sitä varten pitäis olla vanhemmilla eron jälkeen yhteinen intressi se lasten hyvinvointi.
Mutta jos isä on pershärönen nar sis ti, mites sen teet?
Niinpä, ei silel mitään voi. Omaa lastaan jaa kidutella miten tykkää, kunhan ei jää jälkiä, eikä lapsi uskalla sanoa mitään. Mitään seurauksia tästä ei tule.
Pitäisi tulla pitkästi linnaa sitten kun lapsi aikuisena vihdoin uskaltaa jollekin kertoa. Voisi vähän estää sitä että yhden ihmisen elämä pilataan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teini ei sitten halua tulla sinun luoksesi edes käymään? Tätä kohtaa en oikein ymmärrä.
Itselläni on kolme lasta, joista nuorinkin on jo lukiossa ja vaikka ydinperheessä olemmekin, niin kyllä jokainen tykkää jutella kanssani paljon. Yhtäkään ei tarvitse käskeä auttamaan minua esimerkiksi ruuan laittamisessa tai vaikka nyt kasvimaan kastelussa, vaan aina siihen tulee joku kolmesta kaverikseni. Pyrin juttelemaan jokaisen lapseni kanssa paljon, autan heitä, olen reilu ja luotettava, joten kyllä se oma asiallinen käytökseni selkeästi satoa tuottaa ja nuoreni ovat mielellään kanssani.
Jos tilanne on kuitenkin tuo, niin nyt on aika olla oikeasti aikuinen ja asiallinen. Vaikka nuori onkin isällään, niin kannattaa silti olla nuoren elämässä läsnä ja märistä asioistaan muille kuin nuorelle. Ehkä joskus nuori silloin tulee luoksesi ihan muuten vain ja saat olla taas äiti. Saat tietenkin olla oma itsesi, mutta älä kaada nuoren niskaan asioitasi, mielummin vaikka hössötät ja paapot.
Miksi kaadat omaa onneasi toisen niskaan kun hän voi huonosti. En koskaan kerro asioista ihmiselle joka aina kertomassa ettei vaan mulla näin.
Olen teiniin yhteydessä lähes päivittäin. Snäppäillään ja joskus, harvemmin soitan hänelle.
Isä on ollut oikeasti todella haastava aina. Lapsi on kaivannut isän huomiota paljon, ja nyt sitä saa. Saa etuoikeuksia mitä minun luonani ei saa. Samoin hänelle ostellaan monenlaista, rahaa saa enemmän, siellä tarjotaan myös halutessa kaljaa 14 vuotiaalle... Ja tosiaan, koti on tuttu. Minun uusi kotini ei tunnu hänestä kodille. Ja isän kiusanteon myötä, talouteni on niin tiukilla, että mihonkään ylimääräiseen ei ole varaa.
Nuori ei aina tiedä omaa parastaan. Se on totta.
Kyllä hän muistaa minkälainen isä oli aiemmin. Mutta elää toiveessa (kuten me kaikki) että muutos parempaan olisi pysyvä.
Ap
Montako lasta kaikkiaan oli ja on? Puhut alussa että annoit kaikkesi lapsille? Mites toiset lapset?
Jos kyse on pojasta, joka halusi asua ja elää isänsä luona ei parempaa voi olla. Yleensä poika ja pojat tarvitsevat miehen mallia - isää.
Alue: Aihe vapaa
Se menee nyt muutama vuosi noin ehkä sitten mieli muuttuu.