Lue keskustelun säännöt.
Babyblues ENNEN synnytystä?!
14.09.2010 |
Nyt on aika sekava olo... Raskaus oli suunniteltu, toivottu ja iloinen asia, kaikki on mennyt hyvin eikä vaivojakaan juuri ole ollut. Nyt yhtäkkiä pari viikkoa ennen h-hetkeä olen havahtunut siihen, että olen tavallaan kyllästynyt koko asiaan ja mietin oliko tämä sittenkään viisasta?? Onko muilla ollut vastaavaa, kuuluuko tämä nyt tähän "lopun alkuun" ja kaikki unohtuu kun käärö on sylissä? Pelkään sitä jos tämä meneekin pahemmaksi, en olisi ikinä kuvitellutkaan että minulle tulee tällaisia tuntemuksia. Näistä ei oikein uskalla sanoakaan kenellekään, muuten kaikki heti huolestuu ja säikähtää että masennus hiipii nurkilla vaikka en oikein jaksa uskoa että tämä ihan niin pahaksi menisi.
Kommentit (6)
Ihan normaalia, joku fiksu sanoi että ambivalentit tunteet (ilo-suru-pelko..) odotusaikana kertovat vain siitä, että nainen kypsyy henkisesti äitiyteen ja osaa ajatella asiaa monelta kantilta/olla realistinen. Tokihan uusi iso elämänmuutos jännittää! Ja raskaudessa kun vielä fyysiset muutokset, lisää henkisiä paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katso mitkä oireet täsmäävät ja saat lisätietoja. Ennenaikainen masennus on ihan tavallista, itseasiassa tavallisempaa kun se jälkeinen mutta harva uskaltaa puhua siitä ja se menee monesti raskauden piikkiin vaikka on ihan yhtä lailla masennus.
viikon Akuutissa (ti yle2) aiheena raskausaikainen masennus, eli joka kymmenes odottava masentuu ja niistä joka kolmas tarvitsee masennuslääkkeet.
sanoa, mutta mulla oli just noin. Uskottelin itselleni, että kaikki muuttuu ihanaksi kun vauva syntyy. Se ei sitten tuntunutkaan yhtään miltään ja romahdin siinä määrin, että jouduin hakeutumaan hoitoon siinä vaiheessa, kun mies palasi töihin isyysloman jälkeen. Mulla oli siinä toinen alle 2-vuotias myös. Toivon koko sydämestäni, ettei sulle käy niin.
voisnpa sanoa, että lähes kaikki vtutuksesta silmittömään onneen odotus ja pienvauva-aikana on varmasti normaalia. Se, miten paljon sinua haittaa asia, on sitten toinen juttu. Suosittelisin, että annat itsellesi oikeuden tuntea, mitä haluat ja et ainakaan siitä stressaa.
Sen voi myös varmuudella sanoa, että kaikki fiilikset muuttuvat jo hormoonien vuoksi, kun vauva on sylissä. En tosin sano, että välttämättä hyvään suuntaan, mutta...
jos tuntuu, niin kirjoita, kun on itselläkin la kohta :) mammamia1977 at gmail.com
älä huoli. Tuntemuksia voi olla vielä käärö sylissäkin mutta hälvenevät. Taitaa liittyä jännitykseen ja lievään pelkoon tulevaisuudesta. Tai näin siis ainakin minulla.