Taloudessa kaksi ihmistä. Kokkaatko sitä ruokaa, mitä itse haluat syödä, vai kokkaatko kumppanin mieliruokaa?

Teen sitä, mihin on ainekset ja mikä käy molemmille. Meillä on jäljellä crohnikko ja moniallergikko, laktoositon muutti maailmalle. Teen kaikki lämpimät ruoat, pidän siitä, ja perhe ymmärtää ruoanlaiton realiteetit (jotka eivät edes pysy vakiona, vointini mukaan). Ei ole tylsää. :D

Kokkaan sitä ruokaa mitä itse haluan ja mies sitten joko syö tai ei syö.

Viikonloppuisin kun kokkaamme yhdessä niin silloin yhdessä päätetään mitä tehdään.

Kukaan ei lopulta ole tyytyväinen jos alkaa miellyttämään toista ruuan suhteen. Valittaa kun voi sitten sen kokatun, pyydetyn, mieliruuan maustamisesta, ja muusta onnistumisesta.

Tulee semmoinen epäonnistumisen tunteen kierre ja mielipaha.

Kokkaan sitä mistä itse pidän. Onneksi mies on kaikkiruokainen ja tykkää kaikesta mitä teen.

Jotkut on tosi herkkiä mausteiden suhteen. Maistavat ja valittavat pienestäkin määrästä chiliä ja pippuria.

Kun maustaa jälkeenpäin, niin ei monesti ole ollenkaan sama, kuin että maustaisi ruuanteon yhteydessä.

Onneks on vuorotyö, joten välillä kokkaan itselleni mitä haluan.

Syömme kumpikin lounaan arkisin työpaikalla, mutta viikonloppuisin kuuntelen ja noudatan mielelläni puolison toivomuksia. - Näin on tässä lapsettomassa taloudessa menty yli 20 vuotta.

Mieheni pitää kokkauksistani ja ruokasuunnittelu on minun hommia. Molemmat tyytyväisiä. Mies tekee pitkää päivää töissä yrittäjänä niin ei edes ehtisi kaikessa olla mukana. Jos on joskus itsekseen kotona niin syö jotain valmista.

Kokkaamme yleensä niitä ruokia joista molemmat pitävät. Toisinaan kumpikin kokkaa jotain itselleen erityisen mieluista joka ei ole toiselle niin suuri suosikki.

Lasagne taitaa olla ainoa ruoka mistä mieheni ei välitä, siispä syön sitä silloin kun hän on työmatkoilla. Muuten ei ole ruuasta tullut ongelmaa kuluneiden 27  vuoden aikana

Ihan molempia. Mä laitan yleensä siis ruoan, mies hoitaa kattamiset, salaatit ja siivoamisen. Näin ollen kun kokkausvuoroja ei ole jaettu, niin on ihan reilua että syödään tasaisesti koko perheen suosikkeja, eikä vain mun.

Kokataan siitä mistä molemmat tykätään, onneksi meillä on samankaltainen maku, molemmat kokkaamme hyvin eikä kumpikaan ole nirso ruuan suhteen eikä ikinä ole tullut tilannetta, että toinen ei haluaisi syödä toisen kokkaamaa ruokaa.

Sekä että. Toiveita saa esitttää ja joskus teen oman pääni mukaan ja joskus toisen toiveruokaa.

Ei ole mitään kaavaa jonka mukaan kokataan. Aika yksiin menee maku.

Meillä toimitaan niinkin radikaalisti että puhutaan keskenämme ja sovitaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan molempia. Mä laitan yleensä siis ruoan, mies hoitaa kattamiset, salaatit ja siivoamisen. Näin ollen kun kokkausvuoroja ei ole jaettu, niin on ihan reilua että syödään tasaisesti koko perheen suosikkeja, eikä vain mun.

Miksi tälle on annettu alapeukkuja?

valitsen ruuan raaka-aineet terveellisyys ja hinta edellä. 5 henkisessä perheessä joskus on jokaisen lempi-ja inhokkiruokia vuorollaan. Kellään ei ole ruokarajoitteita, joten kaikki syö kaikkea pitipä kyseisestä ruuasta tai ei.

Tehdään ruokalista ennen kaupassakäyntiä ja kaikki saa mieleistä ruokaa jonain päivänä, ok ruokaa muina päivinä (noh, teinin kanssa tästä väännetään että mikä siinä ruuassa mukamas voi olla vikana). Jos toinen toivoo välillä jotain jota ei itse  halua syödä äärimmäisessä hädässäkään, niin toinen sitten tekee sitä ja itse keksii niiksi päiviksi muuta (pakasteesta jämiä tai hakee vaikka pizzaa).

No mitä järkeä olisi kokkivuorossa tehdä ruokaa, jota muut ei syö?

Kokkaan itse mitä haluan ja maustan ihan miten haluan. Jos toinen ei tykkää, niin ei ole pakko syödä ja silloin tehköön itse itselleen mieluista ruokaa. Jos kumppanin lempiruoka on inhokkini, en tietenkään tee sitä vaan sitten kumpikin tekee omansa, koska miksi tehdä jotain mitä ei itse söisi.