Onko hyviä kokemuksia koiranpennun otosta kun pieniä lapsia?

Koiranpennun hankinta on vähän kuin tulisi toinen lapsi taloon; ruokaa annettava 3-4krt päivässä, tapakasvatettava ensimmäisestä päivästä lähtien (erityisen tärkeää kun talossa pieniä lapsia!) ja huolehdittava liikunnan saannista.



Mä olen itse käynyt läpi 2 pentua 2 vauvan aikana... toista koiraa ei enää ole (se tuli kun esikoinen 6kk) ja nyt kotona 5kk koira ja 1v + 5v lapset.



Ensimmäisen kanssa oli rankkaa, koska koko äitiys oli rankkaa -kärsin varmaan vähän raskausmasennuksesta tms. Eli se ei todella mennyt hyvin.



Nyt kotona on siis 8v aikuinen koira ja 5kk pentu. Koti laitettiin heti siihen kuntoon, että täällä on helppo olla hermojaan menettämättä, kun ns. "tilanne iskee" eli koirille on aidattu alue (1 huone + eteinen) korkealla vauvaportilla/koiraportilla. Näin koirat voivat olla siellä ja perhe toisella puolen.



Tämä oli varsinkin ensimmäisinä viikkoina tärkeää kun pennulla ei ollut vielä tajua lasten kanssa olemisesta vaan iloisesti jahtasi lapsia ja iski hampailla niskaan kiinni (kuten on pentulaatikossa tottunut sisarustensa kanssa leikkimään). Samaten koiralle piti opettaa, että lattialla hujan hajan lojuvat lelut eivät ole sinun vaan lasten ja nämä muutamat ovat sinun. Sekin vaatii hetken.



Siisteyden opettelun kannalta tuo rajattu alue on aivan ehdoton -kun pentu ei ole ns. silmän alla, ei pissoja löydy pitkin taloa vaan aina yhdestä paikasta. Säästää kummasti hermoja siinä tilanteessa kun yksi lapsi huutaa, toinen kiukuttelee, kiire painaa päälle ja sitten olisi pentu pissalla keskellä olohuonetta... ja vauva matkalla kohti lätäkköä. Aaargh.



Mutta summa summarum: suunnitelkaa huolellisesti ja valitkaa rotu oikein! Rotuvalinta on kaiken a ja o. Eli älkää ottako sitä söpöä pentua, jonka saisitte heti vaan sellainen, joka oikeasti sopii teille. Jos ei ole koirakokemusta (ja pieni lapsi talossa) niin älkää ottako vilkasta paimenkoiraa tai rottweileria. Jos ette ehdi harjata ja puunata niin älkää ottako pitkäkarvaista (loskakelit tulossa). Koirarotuja on yli 300 eli varmasti löytyy sopiva!



Ja panostakaa pentuun, jolla reipas, ulospäinsuuntautunut ja tasapainoinen luonne. Lapsiperhe on koirallekin vaativa ympäristö, joten hyvähermoinen koira on paras vaihtoehto.



Meillä mennyt kaikki tosi hienosti (no, onhan se pentu pari kertaa saanut kuulla kunniansa, mutta se on koiran elämää).



Onnea koiran hankintaan!!

Koiria minulla on ollut aiemminkin ja halusin koiran omaksi harrastuskaverikseni. Nuorimman lapsen saatua "jalat alleen" eli opittua kunnolla kävelemään oli aika tehdä haaveista totta eli meille hankittiin koiranpentu!



Ei meillä ollut mitään isompia ongelmia. Lapset opetettiin kaikki heti alusta alkaen jättämään koira rauhaan kun se nukkuu tai syö. Ei tarvinnut edes pienintä pitkään kouluttaa. Koiranpentu on tietenkin koiranpentu eli ne normaalit kuviot sisäsiisteyden opettamisessa jne. Meidän pentu oli onneksi melko "rauhallinen" tapaus eli ei hyppinyt päälle tms. Ja jos sellaista yritti, opetettiin sellainen tapa nopeasti pois.



Aikaa on mennyt jo niin pitkään, että kuopus on ekaluokkalainen. Taitaa olla tuo karvaturri se ihanin asia kotiintulossa; pikkukoululainen hoitaa myös iltapäiväpissatukset ihan omasta halustaan itse. Parempaa kaveriahan ei lapsella voi olla.



Oma jaksaminen kannattaa kyllä miettiä tarkkaan. Jos arjen pyörityskin on jaksamisen rajamailla niin ei ylimääräinen tassuttelija työmäärää millään tavalla vähennä.



Se hyvä, mitä koira tuo tullessaan, onkin sitten todella suurta. Itselläni tärkein juttu on ollut saada kaveri, jonka kanssa on pakko lähteä tuulettamaan päätään lenkille, koulutuskentälle... Loppujen lopuksi siitä saa lisää voimaa kaikkeen muuhunkin.