Lue keskustelun säännöt.
Hukkaan tavaroita jotka ovat näkyvillä!
19.05.2023 |
Onko muilla tällaista ongelmaa: onnistun ns hukkaamaan tavaroita jotka nököttävät ihan näkyvillä. Esim useamman kerran olen kuumeisesti etsinyt keittiöstä hunajapurkkia jota säilytän pöydällä.. Ja ei muka löydy! Kyseessä siis markettiunaja kirkkaanoranssissa muovipurkissa, eli aika helposti erottuva tötsä.
Mulla on pieni keittiö ja tasoilla on usein tavaraa/astioita. Oon kuitenkin hunajaa etsiessäni oikein yrittänyt keskittyä ja katsonut tasoja rauhassa, mielestäni järjestelmällisesti. Lopulta joudun luovuttamaan ja jäämään ilman hunajaa. Mutta sitten kun myöhemmin tulen taas keittiöön niin huomaan että siinä se purkki tönöttää pöytätasot etureunalla, ei minkään toisen tavaran katveessa tms. Ja asun siis yksin, eli kukaan muu ei ole jemmannut purkkka. .
Mikähän tässä on syynä? Asuuko meilll kotitonttu vai onko mulla alkava muistisairaus? Vai voiko tää olla joku ulkkuormituksen ja stressin oire? Onko muilla vastaavaa?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuu minulle koko ajan. Tosin kämppä on aika täynnä tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
teini-ikäiselle tuo on ihan tavallista, oletko teini-ikäinen?
En, yli 40v
Mun lapsilla on tuota. Ei löydy ja hermot jo menee ja tuskassa huutavat että äiiiitiiiiiiii! Sit kävelen huoneeseen ja annan niille mitä tarvitsevat. Siinä ne on aina nenän edessä. Usein auttaa kun toinen katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on tuota. Ei löydy ja hermot jo menee ja tuskassa huutavat että äiiiitiiiiiiii! Sit kävelen huoneeseen ja annan niille mitä tarvitsevat. Siinä ne on aina nenän edessä. Usein auttaa kun toinen katsoo.
Lapsilla jotenkin miellän sen niin että eivät osaa keskittyä tai hermostuvat. Mutta oon aikuinen ja todella yritän skannata huolellisesti missä se etsimäni asia on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ota valokuva ja kato siitä 😅
Tätä vois oikeesti kokeilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taas käynyt usein niin, että etsitään miehen kanssa jotain esinettä vetolaatikoista. Avaan laatikon ja katselen että ei ole täällä. Sitten mies avaa saman laatikon ja poimii siitä etsityn jutun joka on ihan heti päällimmäisenä. Nykyään hän tsekkaa aina mun etsimät paikat uudestaan
Voisi johtua rasituksesta tai stressistä? Aivot ei vaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa minulla ollut jo joitain vuosia (nyt olen vähän yli 40-vuotias). Etsin esimerkiksi jääkaapista voirasiaa, joka on keskihyllyllä edessä. En vain havaitse sitä, vaikka kuinka skannaan.
Joskus ilmiö johtuu siitä, että muistan rasian olevan alhaalla vasemmalla, enkä pysty sitten bongaamaan sitä mistään muualta, vaikka se olisi ihan silmien tasolla ja suoraan edessäni. Mutta yleensä minulla ei ole näitä "ennakkonäkemyksiäkään" ja en vain löydä. En näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on tuota. Ei löydy ja hermot jo menee ja tuskassa huutavat että äiiiitiiiiiiii! Sit kävelen huoneeseen ja annan niille mitä tarvitsevat. Siinä ne on aina nenän edessä. Usein auttaa kun toinen katsoo.
Lapsilla jotenkin miellän sen niin että eivät osaa keskittyä tai hermostuvat. Mutta oon aikuinen ja todella yritän skannata huolellisesti missä se etsimäni asia on.
Ap
Kyse ei ole keskittymiskyvyn puutteesta vaan aivotoiminnasta ja hormoneista. Säälittää lapset ja nuoret, joiden vanhemmat eivät tiedä tätä. Hormonien ottaessa vallan ja aivojen kehittyessä, se osa aivoja, joka havainnoi ympäristöä taantuu. Lapsi ja nuori ei voi siis asialle mitään.
On siis turhaa ja totaalisen väärin suuttua lapselle tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä säikähtelen melkein päivittäin sitä, että olen kadottanut puhelimeni. Puhelimella on oma paikkansa, mutta se ei ole siellä. Puhelin on löytynyt joka kerta, kun olen lopettanut kissavideoiden katsomisen (sillä puhelimella) ja ns. ottanut silmän käteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa minulla ollut jo joitain vuosia (nyt olen vähän yli 40-vuotias). Etsin esimerkiksi jääkaapista voirasiaa, joka on keskihyllyllä edessä. En vain havaitse sitä, vaikka kuinka skannaan.
Joskus ilmiö johtuu siitä, että muistan rasian olevan alhaalla vasemmalla, enkä pysty sitten bongaamaan sitä mistään muualta, vaikka se olisi ihan silmien tasolla ja suoraan edessäni. Mutta yleensä minulla ei ole näitä "ennakkonäkemyksiäkään" ja en vain löydä. En näe.
No siis juuri tällaista mullakin! Että vaikka kuinka yritän keskittyä ja katsoa niin en vaan havaitse sitä kohdetta joka on nenän edessä. Tää alkaa olla jo hiukan huolestuttavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on tuota. Ei löydy ja hermot jo menee ja tuskassa huutavat että äiiiitiiiiiiii! Sit kävelen huoneeseen ja annan niille mitä tarvitsevat. Siinä ne on aina nenän edessä. Usein auttaa kun toinen katsoo.
Lapsilla jotenkin miellän sen niin että eivät osaa keskittyä tai hermostuvat. Mutta oon aikuinen ja todella yritän skannata huolellisesti missä se etsimäni asia on.
ApKyse ei ole keskittymiskyvyn puutteesta vaan aivotoiminnasta ja hormoneista. Säälittää lapset ja nuoret, joiden vanhemmat eivät tiedä tätä. Hormonien ottaessa vallan ja aivojen kehittyessä, se osa aivoja, joka havainnoi ympäristöä taantuu. Lapsi ja nuori ei voi siis asialle mitään.
On siis turhaa ja totaalisen väärin suuttua lapselle tuossa tilanteessa.
Sama tapahtuu vaihdevuosissa, hormonit ottavat vallan ja aivot taantuu muutoksen ajaksi.
teini-ikäiselle tuo on ihan tavallista, oletko teini-ikäinen?