Ensimmäisiä kertoja elämässä elän läpi tunteitani oikeasti ilman päihteitä tai muuten turruttamalla. Eihän tämä olekaan niin kamalaa! Helpottavaa.

Ainakaan aikuisiällä en ole tällä tavoin käsitellyt mitä olen nyt yrittänyt opetella. Olen saanut paljon työkaluja tältä palstalta, henkisten oppien kirjoittajilta ja muista kirjoista.

Ensin piti lopettaa haitalliset tavat eli tunnesyöminen, alkoholin juominen ja muut vastaavat. Huonot suhteet myös.
Sitten nyt kun on kuukausia mennyt niin olen alkanut ottamaan niitä arkoja asioita mielen pinnalle.

Oli se vaikeaa ensin. On voimakkaita tunteita. Hyväksyn ne ja myötätuntoisesti. Haluan kuulla niitä, katsella ja läpielää. Välillä on tuntunut, että romahdan tai etten kestä sitä virtausta sisällä.
On se hetkellisesti yhtä pyörremyrskyä joka laantuu ja sitten helpottaa.

Oikeastaan tämä on aika mukavaa. Voittaja-olo kun käsittelen kaikkea ja sitten raukenee.
Ne todella auttavat nuo neuvot. Kaiken lähtökohtana on hyväksyminen asiat sellaisinaan kuin ne on.