Te joilla on AD(H)D, kuinka siedätte stressiä?

Sama kuin sinulla.

Nykyään paremmin. Ennen siedin stressiä tosi huonosti. En vieläkään siedä sitä hyvin kuitenkaan. Olen kyllä viilipyttynä äkillisissä stressaavissa ja paineisissa tilanteissa. Kaikki semmoset stressaavat asiat, joista tiedän etukäteen, aiheuttavat suurta ahdistusta. Olen pienestä asti ollut semmoinen välttelijä sitten.

Tuttua nepsyjuttua.

Aika hyvin tavallaan, koska olen tottunut että asiat ovat kaaoksessa. Tiedän, että jos lasku on pari päivää myöhässä siitä ei seuraa mitään ja jos joku tärkeäkin tavara on hukassa niin yleensä se putkahtaa jostain. Taustalla on jatkuva jännitys siitä että toivottavasti en ole mokaillut liikaa tai jotain vakavaa tällä kertaa, mutta jos olisin jokaisesta stressin aiheesta paniikissa niin en ikinä voisi rauhoittua yhtään.

Miten olet päässyt tutkimuksiin? Jos vaan jaksat selittää.

Suurimman osan elämästäni olen pärjännyt juuri sen stressin tuoman adrenaliinin avulla. Olen ollut erityisen hyvä yllättävissä stressaavissa tilanteissa, koska juuri silloin aivoni saavat tarpeeksi ärsykettä ja ovat täysin hereillä. Mutta minun add:ni on ainakin saattanut minut elämässäni jatkuvasti enemmän ja vähemmän stressaaviin tilanteisiin eikä se ole pidemmän päälle ollut mitenkään terveellistä. Takana kaksi burnouttia ja yleistä todella syvää uupumusta, josta en meinaa enää nousta, jolloin nykyään tavallinen arkikin voi tuntua stressaavalta, saatikka jotkut vähänkin vaativammat tilanteet.

N48

Vierailija kirjoitti:

Miten olet päässyt tutkimuksiin? Jos vaan jaksat selittää.

Ammattikoulusta (aikuisten), mut laitettiin tutkimuksiin opettajan toimesta. Itse en olisi varmaan koskaan hakeutunut. T: aloittaja

Mulla on samaa, että välittämässä stressissä oon parhaimmillani. Mutta jos stressiä tulee liikaa ja pitkäjatkoisesti menen toimettomaksi. -Ap

Meitä rupeaa olemaan niin jumalattoman paljon, niin että kuka voi sanoa mikä on normaali ja mikä ei. Meitä on ollut aina ja joku tarkoitus meilläkin on jos kerran evoluutio ei ole meitä siivonnut pois. Hyvä me!

Vierailija kirjoitti:

Meitä rupeaa olemaan niin jumalattoman paljon, niin että kuka voi sanoa mikä on normaali ja mikä ei. Meitä on ollut aina ja joku tarkoitus meilläkin on jos kerran evoluutio ei ole meitä siivonnut pois. Hyvä me!

Et ole mikään "erityisihminen" olet vain ihminen jolla on adhd. Saman lailla kun ahdistuneisuushäiriöisellä on omat vaivansa. Psyykesairaiden pitäisi alkaa vaatimaan kirkkainta kruunua uhrihierarkiassa. 

Nykyään lamaannun. Esim lapsen synttärit tulossa, meen ihan poissaolevaksi kolme päivää ennen, ja sit pari tuntia ennen juhlia kamala stressi-spurtti päällä, jonka aikana sählään kaiken ja ehkä tuurilla saan kakun leivottua tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä rupeaa olemaan niin jumalattoman paljon, niin että kuka voi sanoa mikä on normaali ja mikä ei. Meitä on ollut aina ja joku tarkoitus meilläkin on jos kerran evoluutio ei ole meitä siivonnut pois. Hyvä me!

Et ole mikään "erityisihminen" olet vain ihminen jolla on adhd. Saman lailla kun ahdistuneisuushäiriöisellä on omat vaivansa. Psyykesairaiden pitäisi alkaa vaatimaan kirkkainta kruunua uhrihierarkiassa. 

Kuka tässä on mistään erityisyydestä puhunut? Juurihan kysyin että kuinka voidaan enää määritellä mikä on normaali ja mikä ei jos ADHD diagnoosit lisääntyy huimaa vauhtia. Ja mikä ihmeen uhri? Minä viihdyn mainiosti itsenäni. Sinulla sen sijaan tuntuu olevan patoutunutta vihaa ja kiukkua.

Viina, terva ja sauna.

Pillu, perse ja pitsa

Mitä näit nyt on...