"Somessa parisuhdetta/elämäänsä jakavat ovat ärsyttäviä ja oikeasti onnettomia" Onko tällainen ajattelu kateutta?

Eipä se muille kuulu, jos jotkut haluavat olla julkkiksia ja kertoa elämästään monia asioita julkisesti. Jokainenhan saa elää kuten haluaa.

Olet oikeassa, etteivät arvostelijat ole sen parempia ihmisiä. Hyvä se on piilosta huudella.

Löytyy varmasti laidasta laitaan. Itselläni on sukulaisia, joiden perheissä todellakaan ei ole asiat hyvin (on väkivaltaa, alkoholismia ym.), mutta parisuhdetta ja perhe-elämää hehkutetaan somessa jatkuvasti.

Eräs kaveri harrastaa myös aktiivista hehkutusta, vaikka todellisuus on muuta.

No, itselläni ei ole syytä olla kateellinen, kun olen vasta vuosi sitten rakastunut ja elän yhä melkeinpä alkuhuumaa. Someen en ole päivittänyt mitään.

Onhan tästä jonkin verran tutkimustakin, eli ei täyttä mutua. Siltikään asiaa ei voi tietää koskaan, ellei tunne henkilöitä tarkemmin. Lukijat myös heijastelevat näihin omia oletuksiaan helposti.

Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että kuvien jakamisessa someen on taustalla halu kehua, vaikka se on ihan tavallinen tapa kommunikoida. 

Kyllä minusta on mielenkiintoista nähdä mitä tutuille kuuluu ja lähettelemme esimerkiksi siskoni ja äitini kanssa toisillemme paljon kuvia arkielämästämme. Se antaa paremman kuvan siitä mitä toisen elämään kuuluu kuin pelkkä teksti tai puhuminen. Kyllä minua kiinnostaa esimerkiksi kavereideni lähettämät kuvat leipomastaan kakusta ja arvio oliko resepti hyvä. Minua kiinnostaa mitä he ovat tehneet kumppaneidensa kanssa, koska välitän heistä. 

Kuvien ja some julkaisujen jakaminen on nopea tapa kertoa monille mitä elämään kuuluu. Ei se korvaa esimerkiksi puhelimessa puhumista tai kasvokkain näkemistä, vaan täydentää sitä. Minulla ei ole joka päivä aikaa puhua kaikkien kavereideni ja perheenjäsenteni kanssa, mutta tiedän silti suunnilleen mitä heille kuuluu small talk tasolla.

Toisinaan tuntuu, että somejulkaisuista valitajilla on muutenkin ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja merkityksellisissä ihmissuhteissa, joskus jopa tavalla jota he eivät tiedosta itse. Harvemmin ovat ihmisiä mukavimmasta päästä.

Koen itse asian niin, että samoin kuin ihmisen itsetunto niin ei myöskään parisuhde ole aina stabiili. Uskon, että on aikoja erityisesti hyvissä elämänvaiheissa, jolloin niin itsetunto kuin parisuhdekin voi hyvin ja tuolloin on helppo kertoa arjestaan ihan rehellisestikin avoimen innokkaasti ja jopa muita neuvoen.

On kuitenkin yllättäviä aikoja, jotka eivät johdu itsestä, kuten oma tai puolison sairastelu tai työelämän muutokset, jotka vaikuttavat niin itsetuntoomme kuin parisuhteisiimme tavalla tai toisella. Silloin etsitään uusia selviytymiskeinoja tai otetaan käyttöön vanhoja. Osa niistä on terveitä ja osa niistä pelkkää kaavamaista selviytymistä, jolloin kaunis kuva somessa ei näytä koko totuutta. Ehkäpä juuri ne aikuisten arjen kasvukivut olisi niitä opettavaisempia. Mitä keinoja löytyi ja missä meni vähän liikaa hihhuliksi tai missä kohtaa joutui katsomaan itseään peilistä, että nyt pitää korjata, jos meinaa vielä pitää itsestään - eikä tuo puolisokaan omine kasvukipuineen välttämättä ikuisesti jää, jos käyttäytyy välinpitämättömästi ja huonosti.

Nojoo, blogia en pidä, mutta vuosien aikana on huomannut kuinka pari suhde kyllä heijastaa aika nopeasti, jos itse käyttäytyy välinpitämättömästi ;)

Miksi olisi? En keksi yhtään rationaalista syytä jakaa julkisesti itsestäni mitään. Nimenomaan julkisesti, jos jakaa pienelle sisäpiirille, se on vähän eri asia, vaikka somealustojen pimeät puolet on hyvä silti tuntea pelkästään yleissivistyksen vuoksi.