Onko lapsillanne koulukavereita joiden luokse ei saa oikeastaan koskaan mennä kavereita
Kommentit (14)
ja se on kurjaa tuolle neljän pojan porukalle.
Ovatkin sitten enimmäkseen meidän muiden kotona.
Ja minulle se ainakin sopii, tosi mukavia poikia kaikki :)
olen tehnyt tarkat säännöt, ettei meillä käy lasten kavereita, paitsi synttäreillä ja viikonloppuisin joskus voi pihaan tulla leikkimään. Yksinkertaisesti olen niin väsynyt töistäni, että omat kakarat riittää hyvin...
kun asuimme kotona. Vaikka äiti teki pitkää päivää niin ei koskaan rajottanut meidän kavereiden kyläilyä. Vieläkin ne kaverit saattaa poiketa moikkaamaan äitiä vaikka ovat aikuisia.
Äiti on ihan ykkönen
saa tulla aika harvoin, ehkä pari-kolme kertaa kuussa, mutta ei niitä tulijoitakaan niin kauheasti ole. Mukavia ne kaverit on eikä riehu, mutta jotenkin se verottaa mun voimia. Mulla on mennyt joku lasten vahtiminen alitajuntaan ja pelästyn jokaista kolahdusta jne. Joskus hävettää kun oma lapsi on monta päivää peräkkäin jollain kaverilla ja sitten on pakko pyytää se meillekin. Meillä kyllä taitaa olla aika tylsää kun lapsi välillä soittelee ja kysyy tulisiko joku kavereista meille mutta eivät tule. Johtuu varmaan siitä kun äiti on kotona ja muilla ei. Yritän olla kyllä niille kiva, tarjoan välipalaa ja juttelen jokaisen kanssa lauseen pari.
Maalla ei noin vain lähdetä kaverille ja olla siellä, etukäteen sovitaan kyläilyt.
olen tehnyt tarkat säännöt, ettei meillä käy lasten kavereita, paitsi synttäreillä ja viikonloppuisin joskus voi pihaan tulla leikkimään. Yksinkertaisesti olen niin väsynyt töistäni, että omat kakarat riittää hyvin...
harvoin. Mutta perheen äiti onkin ihan mega-tiukkis natsi-mutsi.
Myös meille saa tulla, useampikin kerrallaan. Vanhempansa ovat myös tervetulleita:-)
Kun itse olin lapsi, meille ei saanut tulla, olin siitä todella surullinen. Joskus kaverit kyllä kävivät salaa kylässä, kun vanhemmat olivat töissä, mutta kurjaltahan sekin tuntui.
En edes ymmärrä, miksei, sillä meillä ei todellakaan ollut mitään hienoja hifi-vehkeitä tai kallista sisustusta tms, muttei toisaalta mitenkään noloakaan, ihan tavallinen koti. Ja asuttiin aivan tavallisella omakotitaloalueella. Äitinikään ei ole koskaan osannut sitä perustella, hymähtää vain ja kohauttaa olkapäitään.
harvoin. Mutta perheen äiti onkin ihan mega-tiukkis natsi-mutsi.
Mutta meille saa kuitenkin tulla ja mielellään lapset tulevatkin. Vaikka siis olenkin supertiukka.
t.11
Kuulostaa tosi kurjalta :(
olen tehnyt tarkat säännöt, ettei meillä käy lasten kavereita, paitsi synttäreillä ja viikonloppuisin joskus voi pihaan tulla leikkimään. Yksinkertaisesti olen niin väsynyt töistäni, että omat kakarat riittää hyvin...
Ymmärrän, ettei arkipäivinä jaksa _joka päivä_ isoa lapsilaumaa töiden jälkeen mutta ettei KOSKAAN? Ja viikonloppuisinkin vain joskus pihalle?
Mutta kun kyseisen perheen poika alkoi kaveerata toisen pojan kanssa kuin minun poikani, niin johan sopi. Eli mun poikani ei ollut toivottua seuraa.. :(
yhdellä on kuulemma a) niin pienet tilat b) toinen vanhemmista tekee toisinaa etätöitä. Ovat olleet koulukavereita, hyviä sellaisia jo vuosia, ja lapseni on 'päässyt' sinne kylään ehkä kerran vuodessa. Eikä koske vain mun lasta. Meille kyllä haluaa ja saa tulla.
jos ei vanhemmista ainakin toinen ollut kotona. 1-3 -luokkalaisten joukossa kun tyhmyys tiivistyi ja joukossa oli myös niitä, jotka penkoivat kaappeja.