Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellinen tilanne Hesen leikkipaikassa
30.09.2010 |
Satuinpa tänään seuraamaan sivusta, kun kaksi n. 3-4-vuotiasta lasta leikki Hesburgerin pallomerileikkipaikassa.
Siinä sitten sattui joku vahinko. (Toinen lapsi tuli vahingossa vähän liian kovaa vauhtia liukumäestä ja toinen jäi tallustelemaan siihen mäen juurelle.)
No tää alle jäänyt lapsi sitten kopsautti päänsä muoviseen liukumäkeen ja luonnollosesti alkoi itkemään äitiä.
No tän itkevän lapsen äiti porhalsi paikalle kuin hullu ja kysyi hysteerisenä lapseltaan "mikä on, mikä on???"
Toinen lapsi katsoi siinä aika hämmentyneenä ja
tää mamma alkaa yhtäkkiä tiuskimaan tuolle toiselle lapselle tosi pahaan ja inhottavaan äänensävyyn, mitä sä teit mun *lapsennimi* ???
Toinenkin lapsi sitten lähti itkien vanhempiensa luo, jotka kerkesivät paikalle vähän myöhemmin. Pyysivät anteeksi, mutta tää hysteerikkomamma vaan painuu lapsi kainalossaan omalle paikalleen sanaakaan sanomatta.
Eikö se ole ihan luonnollista että lasten kesken sattuu vahinkoja?
Miksi pitää ruveta inhottavaksi vieraalle lapselle? Ei kai se Nico-Petteri noin pienestä rikki mene? Oliko äidin PAKKO heittäytyä noin vihamieliseksi?
Kommentit (7)
läskiateriasi lomasta ilkeästi käkättäen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse todistin samantapaista kohtausta hiljattain, kyse oli 1,5-vuotiaista ja toinen tönäisi toista. Ikäväähän se tietysti oli mutta kyllä se vähän nauratti kun tämä tönäistyn äiti meni aivan suunniltaan, karjui täyttä kurkkua tälle tönijälle ja istui puoli tuntia lapsi tiukasti sylissään ja tärisi (siis ihan oikeasti tärisi, varmaan kiukusta ja järkytyksestä). Lapsellahan ei toki ollut mitään hätää.
Kauhean monisanaisia selityksiä tavallisista ääliöistä. Puhutko muuten yhtä vuolaasti?
Itse jos todistan vieraiden lapsien kolhuja, sanon aina asiallisesti & rauhallisesti niiden vanhemmille, että oli vahinko (jos siis oli). Ei ne lasten vanhemmat voi kaikkea nähdä ja jos itse näet, niin kerro se heille... Tossakin olisi voinut kommentoida asiaa hysteeriselle äidille.
Mut oltiin reilu viiko sitten 3 ja 4,5 vuotiaiden lasten kanssa hoplopissa. Jossain vaiheessa nuorempikin inoutui juokseman sielä niin että en pysynyt koko ajan perässä vaan seurailin touhuja alhaalta. Yhdessä vaiheessa näin kuin ehkä noin ekaluokkalainen tyttö koetti potkimalla estää poikaani kiipeämästä ylospäin. Seisoi ylemmällä tasanteella ja useaan kertaan jalallaan työnsi poikaani alaspäin. Sen verran uhmaa meidän nuorella miehellä on että ei antanut periksi vaan yritti aina uudelleen. Kävelin lähemmäksi ja karjaisin kovalla äänellä mitä hän oikein on tekemässä. Olin silloin aika kaukana, mut näytin varmaan todella vihaiselta - mitä sillä hetkellä olinkin. Lapsi näytti säikähtävän aika lailla ja hävisi paikalta. En nähnyt enää häntä koko aikana, en tiedä eikö sitten uskaltanut enää tulla meidän lähellekään. Tarkoitus ei ollut säikyttää, mutta hyvä jos viesti meni perille! Tämä tietysti siinä mielessä eri asia et kyseessä ei todellakaan ollut vahinko, koska seurasin touhuja ja näin tarkaan mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niin edespäin :D