Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä okei, että mies puhuu lapselle äidinkieltään, vaikka lapsi ei sitä Suomessa missään nimessä tarvitse ja asumme Suomessa varmaan koko loppuelämän
04.05.2023 |
Mies on Portugalista ja puhuu lapselle portugalia, mutta ei sillä täällä mitään tee. Miehellä on vain vähän sukua enää portugalissa. Ja minä en osaa sitä, joten lapsella ja miehellä on sitten yhteinen salakieli. Miten saada mies lopettamaan?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää oikeesti ottaa näitä Islamisteja miehekseen. Ja kehtaat huutaa täällä kun miehet jahtaavat keltaisia naisia
Mistä lähtien portugali on ollut islamilainen maa? Ja op, varmaan trollaat? Kieltenosaamisesta on aina hyötyä, mitä jos lapses saa tulrvaisuudessa ammatin sen takia et osaa kieltä, mitä harva suomalainen osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos opettelet itse portigalia? Raakaa kieltää toista puhumasta äidinkieltään.
Jospa lapsi menee aikuisena vaikka Brasiliaan töihin niin siellä portugalin osaamisesta on paljon iloa.
Provohan tämä, mutta siinäpä sitä sivussa varmasti tarttuu kielitaitoa äidillekin, kun lapsi isänsä kanssa opettelee isän äidinkieltä. Ei se lapsen puhumaanoppiminen tapahdu mistään monimutkaisista lauserakenteista ja vaikeista sanoista.
Tietenkin. Mitä muutakaan kieltä sitä lapselleen puhuisi kuin äidinkieltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEHEHE miten hauskaa taas. Ap, yritä nyt!
Vierailija kirjoitti:
Jospa lapsi menee aikuisena vaikka Brasiliaan töihin niin siellä portugalin osaamisesta on paljon iloa.
Tai vaikka ihan sinne Portugaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele portugalia. Eikö perheissä yleensä ole tapana opettaa lapsille molempien äidinkielet. Sukulaislapset ainaki kaksikielisiä, tosin tavanomainen englanti toisen vanhemman äidinkieli.
Tunnen mummoja joilla ei ole yhteistä kieltä ulkomailla asuvien lastenlasten kanssa. Laiskempi vanhempi ei ole puhunut suomea lapsille.
Yhden jälkeläinen tuli asevelvollisuutta suorittamaan , osaamatta suomea yhtään. Heillehän on omat joukko-osastot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinkieli on yksi tärkeimmistä asioista mitä ihmisellä on. Se on sydämen ja tunteiden kieli. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka EIVÄT puhu lapselleen äidinkieltään, oli tilanne sitten mikä hyvänsä.
Sanot että tulette elämään tulevaisuudessa Suomessa, mutta et voi mitenkään tietää mihin elämä lapsesi kymmenien vuosien kuluttua vie. Se että hän osaa sujuvasti kieltä jota suomenkielinen ei kovin yleisesti osaa, voi avata vaikka minkälaisia työmahdollisuuksia.
Se että edes pohdit miten saisit miehesi lopettamaan oman äidinkielensä puhumisen lapselleen, on aika sairasta.
Kielipsykologit ovat jo kauan puhuneet siitä, että on olennaista, että vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Se on ihmisen tunnekieli ja kaikkein vivahtekkain kieli mikä hänellä on. Sanovat jopa, että suhde lapseen voi jäädä etäisemmäksi, jos puhuu muuta kuin omaa äidinkieltään.
Ja entäs lapsen kommunikaatio isän vanhempien kanssa? Millä kielellä, elekielellä?
Vai onko tämä tosiaan mielikuvitus-aviomies? :) Voiko noin lyhytnäköistä äitiä ollakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielessä on aina kyse kyvystä ilmaista itseään.
Hyvä jos lapsella on mahdollisuus oppia ilmaisemaan itseään monipuolisesti. Voit itsekin opetella, se on hyvää aivojumppaa.
Portugalin pohjalta hän oppii nopeasti espanjan ja Italian. Aivan loistava etu työmarkkinoilla ja matkustaessa Euroopassa tai Etelä-Amerikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Portugalin pohjalta hän oppii nopeasti espanjan ja Italian. Aivan loistava etu työmarkkinoilla ja matkustaessa Euroopassa tai Etelä-Amerikassa.
*italian siis
Mun mies ei opettanut espanjaa lapselle vaan puhui hänelle huonoa suomea. Nyt eivät aina ymmärrä toisiaan kun lapsi 8 v.
Ei halunnut puhua lapselle espanjaa vaikka kuinka yritin. On siis hänen äidinkielensä ja lapsi miehen oma.
Lapseni isän äidinkieli on italia, mutta mitään yhteyttä Italiaan enää ole, eikä hän puhu italiaa juuri kenenkään kanssa. Hän on asunut Italiassa viimeksi alle kouluikäisenä lapsena ja puhunut sitä siellä. Siksi lapsen isä ei puhu lapselle italiaa vaan englantia, joka on hänen toinen kielensä. Ihan fiksu valinta, koska miehen isä, isovanhemmat ja sisarukset puhuu myös vain englantia. Äitinsä eli siis lapsen mummo puhuu italiaa ja englantia, mutta lapsellemme englantia.
On okei ja myös erittäin suositeltavaa ja toivottavaa.
Mieheni suostui vastahakoisesti puhumaan omaa äidinkieltään ja oli välillä turhautunut, kun lapsi vastasi suurimmaksi osaksi suomeksi. Eräänä päivänä sitten oltiin tekemisissä erään mieheni äidinkieltä puhuvan henkilön kanssa ja lapsi alkoi yhtäkkiä puhua mieheni äidinkielellä eikä ole sen jälkeen lopettanut, jos joku hänelle sitä puhuu.
Ilman muuta haluaisin! Kieli on rikkaus aina - etkä tiedä mihin päin maailmaa lapsesi jonain päivänä asettuu. Vaikka Brasiliaan missä portugali on virallinen kieli! Entäs kontaktit isovanhempiin ja isän muuhun sukuun??
Omassa perheessäni puhutaan sekaisin portugalia, espanjaa, ruotsia, suomea ja englantia. Lomilla myös italiaa kun olemme 2. kodissamme.
Jokaisella on oma äidinkieli, isänkieli ja englanti vielä yhteisenä kielenä silloin kun kielitaito loppuu:) Lapset ovat oppineet 2. kielen n 2v ja englannin auttavasti 4-5 vuotiaina.
Toinen kieli on rikkaus. Provohan tämä on, mutta en itse voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kieltä en itse haluaisi osata vähintään auttavasti, vaikka Suomessa asuisimmekin.