Rakkauden ja hyväksynnän tarve

Kukin valitkoon elonsa kaikkineen.

Mitä tarkoitat? Ap

Varmaankin on, mutta monet näyttävät luovuttavan asian suhteen liian monien pettymysten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin on, mutta monet näyttävät luovuttavan asian suhteen liian monien pettymysten jälkeen.

Voiko tällainen johtaa irtosuhteisiin? Jos siis jää vaille rakkautta parisuhteessa, vaikka tarve siihen olisi. Ap

Toki

Minulla on ollut pitkään aloittajan kuvaama tilanne. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni. Minulla on hyviä harrastuksia. Olen opiskellut ja rakentanut uraani. Kartuttanut myös taloudellista pääomaa. Itsetuntoni on noussut. Mieheni on pikku hiljaa alkanut arvosta minua ja osoittaa nykyisin kiihtymystään. Tiedän, että pärjään myös ilman miestä. Joskus se parisuhde toimii paremmin kahden itsenäisen ihmisen välillä.

Olen siis aina suhtautunut kielteisesti pettämiseen, sillä avioliitto on mielestäni pyhä asia. Mutta syitä pettämisen taustalla voi siis olla muitakin, kuin vain ilkeys tai välinpitämättömyys puolisoa kohtaan. Kylmyys parisuhteessa voi myös ajaa ulkopuolisiin suhteisiin, hakemaan sitä rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta, jota vaille jää omassa avioliitossaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen siis aina suhtautunut kielteisesti pettämiseen, sillä avioliitto on mielestäni pyhä asia. Mutta syitä pettämisen taustalla voi siis olla muitakin, kuin vain ilkeys tai välinpitämättömyys puolisoa kohtaan. Kylmyys parisuhteessa voi myös ajaa ulkopuolisiin suhteisiin, hakemaan sitä rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta, jota vaille jää omassa avioliitossaan. Ap

Ero on keksitty

ON.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siis aina suhtautunut kielteisesti pettämiseen, sillä avioliitto on mielestäni pyhä asia. Mutta syitä pettämisen taustalla voi siis olla muitakin, kuin vain ilkeys tai välinpitämättömyys puolisoa kohtaan. Kylmyys parisuhteessa voi myös ajaa ulkopuolisiin suhteisiin, hakemaan sitä rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta, jota vaille jää omassa avioliitossaan. Ap

Ero on keksitty

Moni kuitenkin jää parisuhteeseen, jossa ei ole molemminpuolista rakkautta. Joko kulissien takia, taloudellisista syistä tai lasten takia. Eivät kaikki liitot ole onnellisia. Ap

Parisuhteissa saa lähinnä kuunnella kaiken maailman draamaa ja turhaa vinkumista, minkä toinen osapuoli haluaa kaataa päällesi, kun nyt satut olemaan sinä lähellä. Rakkautta ja hyväksyntää kannattaa hakea jostain ihan muualta. Minulle riittää että hyväksyn itseni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut pitkään aloittajan kuvaama tilanne. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni. Minulla on hyviä harrastuksia. Olen opiskellut ja rakentanut uraani. Kartuttanut myös taloudellista pääomaa. Itsetuntoni on noussut. Mieheni on pikku hiljaa alkanut arvosta minua ja osoittaa nykyisin kiihtymystään. Tiedän, että pärjään myös ilman miestä. Joskus se parisuhde toimii paremmin kahden itsenäisen ihmisen välillä.

Itse olen mies, enkä ole eläessäni ollut parisuhteessa. - Olen tämän joitain kertoja todennut täällä ennenkin mutta en malta olla "taas" toteamatta, kuinka aina joskus rajoittuneessa mielessäni on käynyt, että onko syy ikisinkkuuteni se, että olen ikäänkiun jo liian itsenäinen. Tarkoitan, että en keksi tai läydä montakaan sellaista syytä tao perustetta mihin nimenomaisesti tarvitsisin parisuhdekumppanin. Vaan mahdollisuus olla ja elää parisuhteessa olsi minulle vain bonus. - pahoittelen tylsää ilmaisua bonus. Missään nimessä en näet tarkoita, että parisuhteessa kokisin mahd. parisuhdekumppanin arvottomana tai jonain saavutettuna ansiona, joka olisi valmis elämään ja olemaan rinnallani, ikään kuin itsestään. Tai ainakin uskon parisuhteen toimivuuden edellytyksenä olevan kyvyn vaalia ja ylläpitää parisuhdetta, joka taas vaatii molemmilta osansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siis aina suhtautunut kielteisesti pettämiseen, sillä avioliitto on mielestäni pyhä asia. Mutta syitä pettämisen taustalla voi siis olla muitakin, kuin vain ilkeys tai välinpitämättömyys puolisoa kohtaan. Kylmyys parisuhteessa voi myös ajaa ulkopuolisiin suhteisiin, hakemaan sitä rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta, jota vaille jää omassa avioliitossaan. Ap

Ero on keksitty

Moni kuitenkin jää parisuhteeseen, jossa ei ole molemminpuolista rakkautta. Joko kulissien takia, taloudellisista syistä tai lasten takia. Eivät kaikki liitot ole onnellisia. Ap

totta tuokin. - Toisaalta minkä äsken totesit on myös lause, jota olen joskus rajoittuneessa mielessäni aatellut kun olen jälleen kerran huomannut, että ihastukseni on ollut yksipuolista ja nainen on halunnut edetä jatkossa kanssani vain kaverina tai ystävänä. - Tai sanonut näin, koska se kuullostaa fiksummalta kuin sanoa, että hyvästi tai näkemiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen siis aina suhtautunut kielteisesti pettämiseen, sillä avioliitto on mielestäni pyhä asia. Mutta syitä pettämisen taustalla voi siis olla muitakin, kuin vain ilkeys tai välinpitämättömyys puolisoa kohtaan. Kylmyys parisuhteessa voi myös ajaa ulkopuolisiin suhteisiin, hakemaan sitä rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta, jota vaille jää omassa avioliitossaan. Ap

Tuokin saattaa olla totta. - Toisaalta tuon voi tulkita  minusta pettäjän selittelyltä, joka haluaa siirtää vastuun tai syyn pettämiselleen kumppanilleen, eikä ole valmis myöntämään, että hän petti ihan omasta vapaasta tahdostaan ja halustaan ajattelematta lainkaan kumppaninsa tunteita

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut pitkään aloittajan kuvaama tilanne. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni. Minulla on hyviä harrastuksia. Olen opiskellut ja rakentanut uraani. Kartuttanut myös taloudellista pääomaa. Itsetuntoni on noussut. Mieheni on pikku hiljaa alkanut arvosta minua ja osoittaa nykyisin kiihtymystään. Tiedän, että pärjään myös ilman miestä. Joskus se parisuhde toimii paremmin kahden itsenäisen ihmisen välillä.

Itse olen mies, enkä ole eläessäni ollut parisuhteessa. - Olen tämän joitain kertoja todennut täällä ennenkin mutta en malta olla "taas" toteamatta, kuinka aina joskus rajoittuneessa mielessäni on käynyt, että onko syy ikisinkkuuteni se, että olen ikäänkiun jo liian itsenäinen. Tarkoitan, että en keksi tai läydä montakaan sellaista syytä tao perustetta mihin nimenomaisesti tarvitsisin parisuhdekumppanin. Vaan mahdollisuus olla ja elää parisuhteessa olsi minulle vain bonus. - pahoittelen tylsää ilmaisua bonus. Missään nimessä en näet tarkoita, että parisuhteessa kokisin mahd. parisuhdekumppanin arvottomana tai jonain saavutettuna ansiona, joka olisi valmis elämään ja olemaan rinnallani, ikään kuin itsestään. Tai ainakin uskon parisuhteen toimivuuden edellytyksenä olevan kyvyn vaalia ja ylläpitää parisuhdetta, joka taas vaatii molemmilta osansa. 

Tuossakin em. lainauksessa puhutaan että miehensä on pikku hiljaa alkanut arvostamaan häntä ja osoittamaan kiintymystään. Siis miten tuollaisen miehen kanssa on päätynyt yksiin joka ei ole niin tehnyt alkuvaiheessa suhdetta jo? En käsitä miten nuo ovat päätyneet yhteen ja sitten vasta kiintymys ja kunnioitus tulevat myöhemmin kuvioon. Onko tuo joku järjestetty avioiliitto vai mikä selittää? Sinkku minäkin enkä vaan ilmeisesti tajua parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut pitkään aloittajan kuvaama tilanne. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni. Minulla on hyviä harrastuksia. Olen opiskellut ja rakentanut uraani. Kartuttanut myös taloudellista pääomaa. Itsetuntoni on noussut. Mieheni on pikku hiljaa alkanut arvosta minua ja osoittaa nykyisin kiihtymystään. Tiedän, että pärjään myös ilman miestä. Joskus se parisuhde toimii paremmin kahden itsenäisen ihmisen välillä.

Itse olen mies, enkä ole eläessäni ollut parisuhteessa. - Olen tämän joitain kertoja todennut täällä ennenkin mutta en malta olla "taas" toteamatta, kuinka aina joskus rajoittuneessa mielessäni on käynyt, että onko syy ikisinkkuuteni se, että olen ikäänkiun jo liian itsenäinen. Tarkoitan, että en keksi tai läydä montakaan sellaista syytä tao perustetta mihin nimenomaisesti tarvitsisin parisuhdekumppanin. Vaan mahdollisuus olla ja elää parisuhteessa olsi minulle vain bonus. - pahoittelen tylsää ilmaisua bonus. Missään nimessä en näet tarkoita, että parisuhteessa kokisin mahd. parisuhdekumppanin arvottomana tai jonain saavutettuna ansiona, joka olisi valmis elämään ja olemaan rinnallani, ikään kuin itsestään. Tai ainakin uskon parisuhteen toimivuuden edellytyksenä olevan kyvyn vaalia ja ylläpitää parisuhdetta, joka taas vaatii molemmilta osansa. 

Tuossakin em. lainauksessa puhutaan että miehensä on pikku hiljaa alkanut arvostamaan häntä ja osoittamaan kiintymystään. Siis miten tuollaisen miehen kanssa on päätynyt yksiin joka ei ole niin tehnyt alkuvaiheessa suhdetta jo? En käsitä miten nuo ovat päätyneet yhteen ja sitten vasta kiintymys ja kunnioitus tulevat myöhemmin kuvioon. Onko tuo joku järjestetty avioiliitto vai mikä selittää? Sinkku minäkin enkä vaan ilmeisesti tajua parisuhteita.

En sinkkuna osaa kuin vastata. - Mutta sen tiedostan kyllä, että paremamt mahdollisuudet liittoon varmasti olisi parempi tuloinen ja komeampi...

Tällaisten asioiden esille nostaminen vaan tympinee joitain koska rakkauden koetaan olevan jotain ylimaallsita, joka syttyisi ja eläisi kahden ihmisen välillä kuin itsesään. Mutta meillä toisilla vain ei ole kykyä saada sitä itsellemme...

. Ja näin kun sanon, niin olen vain katkera ja kyyninen, jotka taas ovat jo niin luotaantyöntäviä piirteitä, että ne itsessään tiedostamalla pitäsi jo ymmärtää miksei ole saanut mahdollisuutta elää ja olla parisuhteessa.

- Ikäänkuin tolkuissaan ja järjissään tunnetaitoiset pitämpään sinkkuna olleet olisivat sukupuuttoon kuollut laji, koska moni haluaa aatella, että kaikki parhaimmat yksilöt on jo varattu. Ja ellei ole, niin heille ei tekisi ongelmaa löytää halutessaan uusi kumppani, jos sellaisen haluaisivat 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin on, mutta monet näyttävät luovuttavan asian suhteen liian monien pettymysten jälkeen.

Voiko tällainen johtaa irtosuhteisiin? Jos siis jää vaille rakkautta parisuhteessa, vaikka tarve siihen olisi. Ap

Oman kokemuksen mukaan rakkaudettomissa parisuhteissa kituutetaan pitkään eikä ainakaan julki ole tullut pettämisiä. Sitten taas toinen ihmistyyppi on sellainen, joka "ei usko rakkauteen" ja harrastaa vain irtosuhteita, jos mitään.

Kyllä ihmisellä on tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi ja myös rakastaa eli suhteisiin joissa kumpikin rakastaa. Eihän se riitä, että on rakastettu ellei rakkaus tule joltakulta, jota rakastaa. Ei tilanne välttämättä johda irtosuhteisiin, sillä nehän eivät ole ratkaisu vaan suhteen päättymiseen.

Kyllä hän suurimmalla osalla ihmisistä on tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Nykyisellä (toisella ja viimeisellä) vaimolla on ollut lapsuus jossa ei ollut ollenkaan äidin rakkautta, eikä isää elämässä. Hänen entinen aviomies oli kuulema täysin välinpitämätön ja lisäksi alkoholisti.

Alussa minulla oli vähän vaikeuksia kun huomasin miten paljon hän takertui minun. Jotenkin tuli vähän ahdistava olo siitä takertumisesta. Varmaankin se on sitä rakastetuksi tulemisen ja hyväksymisen tunnetta? Ehkä myös pelkoa jätetyksi tulemisesta? Se korostui tosi paljon ja kaikissa asioissa.

Nyt tilanne on jo tasaantunut ja sisältä on kuoriutunut mitä parhain kumppani ja vaimo. Tarvittiin näköjään aikaa, ja se kannatti. Meinasin luovuttaa yhdessä vaiheessa, mutta onneksi jaksoin niiden alkuvaikeuksien yli. Ei ollut minun osalta sitä rakkautta ensisilmäyksellä, vaan hidas kypsyminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän suurimmalla osalla ihmisistä on tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi. Nykyisellä (toisella ja viimeisellä) vaimolla on ollut lapsuus jossa ei ollut ollenkaan äidin rakkautta, eikä isää elämässä. Hänen entinen aviomies oli kuulema täysin välinpitämätön ja lisäksi alkoholisti.

Alussa minulla oli vähän vaikeuksia kun huomasin miten paljon hän takertui minun. Jotenkin tuli vähän ahdistava olo siitä takertumisesta. Varmaankin se on sitä rakastetuksi tulemisen ja hyväksymisen tunnetta? Ehkä myös pelkoa jätetyksi tulemisesta? Se korostui tosi paljon ja kaikissa asioissa.

Nyt tilanne on jo tasaantunut ja sisältä on kuoriutunut mitä parhain kumppani ja vaimo. Tarvittiin näköjään aikaa, ja se kannatti. Meinasin luovuttaa yhdessä vaiheessa, mutta onneksi jaksoin niiden alkuvaikeuksien yli. Ei ollut minun osalta sitä rakkautta ensisilmäyksellä, vaan hidas kypsyminen.

Voi ihana