Kuinka ihminen terapioi itseään?

Lukemalla oikeita kirjoja, mikä tarkoittaa, että lukee paljon, jotta ne oikeat löytyvät.

Osassa on coachaavia kysymyksiä, ja niitä kysymyksiä terapeututkin kysyvät.

Alkaa ulkoilla paljon, syödä terveellisesti ja hankkia hyviä harrastuksia. Kaikki tukee turhien asioiden vatvomista.

Puhutaan siinä aika usein kolmannessa persoonassa. Sitten on tietysti kirjoittamisterapiaa, kuvataidetearapiaa ym, tai kaikkia yhdessä. Yksi taktiikka on hankkia itselleen sisäinen minä jonka nimeää. Ja sen ihmisen kanssa sitten käydään näitä keskusteluja terapiamielessä. Minulla ne muistuttaa ystävyksiä tai sisaruksia jotka puuttuvat vuorotellen toistensa käytökseen ja vääristyneeseen ajattelumailmaan ja haastaa toisiaan moraalisesti ja eettisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Alkaa ulkoilla paljon, syödä terveellisesti ja hankkia hyviä harrastuksia. Kaikki tukee turhien asioiden vatvomista.

On totta, ettei asioita kannata vatvoa loputtomiin, mutta vatvomista tarvittavia asioita ei vain voi työntää syrjään. Ne siirtyvät vain alitajuntaan, menevät uniin, ja pullahtavat myöhemmin esiin. Syöminen tai ulkoileminen ei paranna asioita, joiden juurisyy on muualla kuin syömisessä ja ulkoilemisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa ulkoilla paljon, syödä terveellisesti ja hankkia hyviä harrastuksia. Kaikki tukee turhien asioiden vatvomista.

On totta, ettei asioita kannata vatvoa loputtomiin, mutta vatvomista tarvittavia asioita ei vain voi työntää syrjään. Ne siirtyvät vain alitajuntaan, menevät uniin, ja pullahtavat myöhemmin esiin. Syöminen tai ulkoileminen ei paranna asioita, joiden juurisyy on muualla kuin syömisessä ja ulkoilemisessa.

Juurisyy pullahtaa alitajunnasta, ikäänkuin terapia sellaisen korjaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa ulkoilla paljon, syödä terveellisesti ja hankkia hyviä harrastuksia. Kaikki tukee turhien asioiden vatvomista.

On totta, ettei asioita kannata vatvoa loputtomiin, mutta vatvomista tarvittavia asioita ei vain voi työntää syrjään. Ne siirtyvät vain alitajuntaan, menevät uniin, ja pullahtavat myöhemmin esiin. Syöminen tai ulkoileminen ei paranna asioita, joiden juurisyy on muualla kuin syömisessä ja ulkoilemisessa.

Juurisyy pullahtaa alitajunnasta, ikäänkuin terapia sellaisen korjaisi. 

Juurisyy pullahtaa alitajunnasta silloin, kun ihminen on sen sinne työntänyt. Ja se työnnetään alitajuntaan silloin, kun sitä ei käsitellä, vaan pyritään unohtamaan tekemällä sijaistoimintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa ulkoilla paljon, syödä terveellisesti ja hankkia hyviä harrastuksia. Kaikki tukee turhien asioiden vatvomista.

On totta, ettei asioita kannata vatvoa loputtomiin, mutta vatvomista tarvittavia asioita ei vain voi työntää syrjään. Ne siirtyvät vain alitajuntaan, menevät uniin, ja pullahtavat myöhemmin esiin. Syöminen tai ulkoileminen ei paranna asioita, joiden juurisyy on muualla kuin syömisessä ja ulkoilemisessa.

Juurisyy pullahtaa alitajunnasta, ikäänkuin terapia sellaisen korjaisi. 

Tareapia ei ehkä korjaa, mutta terapia itsensä kanssa voi korjata omaa käytöstä ja lopulta myös auttaa alkuperäiseen ongelmaan. Opettelee vain pitämään itseään kurissa, siitähän siinä on kyse. Välillä kyseenalaistaa omia motiivejaan ja omaa rehellisyyttään muille ja itselle, kyselee mitä peittelet tai pakoilet tällä käytöksellä. Mutta tosiaan sitä osaamista ja selkärankaa ei anneta kaikille ja siksi se ei sitten onnistu.

Ei se ole sitä ainakaan että puhuu kaikista ongelmistaan ihan kaikille mahdollisille ihmisille. Joskus lienee on ihan pakko avautua jos sille tarpeelle ei mahda mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa ulkoilla paljon, syödä terveellisesti ja hankkia hyviä harrastuksia. Kaikki tukee turhien asioiden vatvomista.

On totta, ettei asioita kannata vatvoa loputtomiin, mutta vatvomista tarvittavia asioita ei vain voi työntää syrjään. Ne siirtyvät vain alitajuntaan, menevät uniin, ja pullahtavat myöhemmin esiin. Syöminen tai ulkoileminen ei paranna asioita, joiden juurisyy on muualla kuin syömisessä ja ulkoilemisessa.

Juurisyy pullahtaa alitajunnasta, ikäänkuin terapia sellaisen korjaisi. 

Tareapia ei ehkä korjaa, mutta terapia itsensä kanssa voi korjata omaa käytöstä ja lopulta myös auttaa alkuperäiseen ongelmaan. Opettelee vain pitämään itseään kurissa, siitähän siinä on kyse. Välillä kyseenalaistaa omia motiivejaan ja omaa rehellisyyttään muille ja itselle, kyselee mitä peittelet tai pakoilet tällä käytöksellä. Mutta tosiaan sitä osaamista ja selkärankaa ei anneta kaikille ja siksi se ei sitten onnistu.

Tottakai mutta elämässä koetut säilyy ihan tavallisessa muistissa eikä jossakin alitajunnassa, sieltähän ei yksikään terapeutti tunnista sen paremmin kuin henkilö itsekään, täyttä höpöä jokin alitajunnasta pullahtaminen.  

Käsittelemällä asiat itsensä kanssa. Jos jokin meni pieleen, analysoi tilanteen ja tekee sen jälkeen korjaustoimenpiteet niillä resursseilla mitä on käytettävissä.

Joskus on hyvä kirjoittaa oman elämän plussat ja miinukset paperille ja tehdä myös samalle paperille jokaiseen kohteen elämän positiivisten asioiden ylläpito, huonojen asioiden korjaussuunnitelma, tms.

Paras tapa on ymmärtää, että vaikeudet kuuluvat elämään. Ihan kaikilla on synkkiä ja hyviä jaksoja. Et ole yhtään kummallinen sen takia. Kaikki myös häpeilee, ahdistuu ja masentuu joskus. Kunhan pysyy selvinpäin eikä hautaudu kotiinsa pääsee varmaan eteenpäin.