Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eilen illalla se iski tajuntaani: Olen koko elämäni teeskennellyt, että kaikki on hyvin
21.04.2023 |
Tämä alkoi jo pienenä lapsena. Esitin aina, ettei minuun satu mikään: kärsin yksin migreenistä, kärsin yksin läheisten sukulaisten kuolemista, vanhempien riidoista, haukkumisesta, koulukiusaamisesta, opettajien päänaukomisista, sydänsuruista jne.
Teininä jatkoin esittämistä. Vanhempieni selän takana join itsetuhoisesti alkoholia, nolasin itseni itkemällä julkisilla paikoilla tuntikausia. Aikuistumisen kynnyksellä peitin myös vakavat itseeni kohdistuneet rikokset muilta, enkä kertonut niistä kenellekään.
Aikuisena teeskentely on vain jatkunut. Teeskentelen jopa omalle perheelleni ja sittemmin usein jopa maksetulle terapeutilleni, kenelle tietääkseni olisi äärimmäisen hyödyllistä kertoa kaikki elämäni murheet. Vähättelen aina vähän kaikkea "eihän tämä nyt niin vakavaa ole, minullahan on kaikki ihan hyvin".
Ja eilen illalla pimeässä huoneessa sängyssä maatessa kaikki nämä teeskentelykokemukset vain vyöryivät silmäluomieni ohitse kuin nopeutetussa filmissä. Näin itseni pienenä lapsena surullinen ilme kasvoillani, ympärilläni musta halo, joka eristi minut muista ja niin teeskentelijän elämäntarina jatkui tähän päivään asti välähtävien kuvien muodossa.
Saako kukaan kiinni tästä tunteesta?
Kommentit (9)
Jatkat vaan samaan malliin etkä ajattele liikoja. Kuvitteletko olevasi joku uniikki lumihiutale??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen askel on, kun voit itsellesi myöntää, mitä on tapahtunut. Voit suhtautua itseesi lempeydellä ja myötätunnolla.
Toinen askel on, jos luotat terapeuttiisi niin paljon, että voit vähän kerrassaan avata todellista minääsi.
Jos et täysin luota terapeuttiisi, vaihda terapeuttia.
En tunnista itse kyseistä tunnetta, mutta kehottaisin ehdottomasti avautumaan kunnolla sille terpeutillesi (ja ehkä myös jollekin perheenjäsenelle ja/tai ystävälle). Miksi turhaan maksat hänelle, jos et edes hyödynnä hänen tarjoamaa apua? Ennemmin tai myöhemmin ne kulissisi romahtavat ja silloin voi olla jo vaikea nousta siitä. Rohkeasti vaan menet nyt hänelle avaamaan patoutumiasi. Lycka till!
Kyllä, huomasin, etten voi olla täysin oma itseni kavereideni kanssa, koska en voi luottaa heihin. Olen aika yksinäinen, vaikka ympärillä on ihmisiä.
On oltava todella luotettava ihminen, jolle voi olla täysin läpinäkyvä.
Hyvin tuttua. Lapsuudenkodissa tärkeintä oli pitää kulissit pystyssä. Lopetin teeskentelyn, kun pääsin omilleni elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan joo, paitsi että mä tiesin teeskenteleväni ja ettei asiat ole mallillaan mutta annoin silti ymmärtää muille/ulospäin vuosikausia, että asiat on ihan just niin kuin niiden haluankin olevan ja ihan omissa hyppysissä.
Ja oikeasti elämä oli tuossa vaiheessa mennyt jo aikalailla täysin päin sitä itseään vaikka sen kyllä sitten tajusin vasta paljon myöhemmin. Tai siis oikeammin sen, ettei sitä enää ole mahdollista muuttaa vaan meni jo.
Tavallaan tunnistan kyllä, mistä puhut, ja etenkin tunnistan itsessäni tuon, että on ylpeä omasta kestokyvystään, resilienssistä. On vaara, että kyseessä on vain itsensä huijaaminen. Toisaalta jos näkemyksesi on muuttunut noin paljon, on vaara, että oletkin masentumassa ja masennus muuntaa näkökulmaasi synkemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että minulle on tapahtunut pienenä jonkinlainen kiintymyssuhdevaurio, jonka myötä minulle on kehittynyt jokin persoonallisuushäiriö, ehkä estynyt, ehkä myös hieman epävakaa ja riippuvainen.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Vielä jokin aika sitten kuvittelin tämän olevan vain merkki äärimmäisestä resilienssistä. Ajattelin olevani vain niin hyvä, ettei mikään haittaa minua. Todellisuudessa kärsin jatkuvista fyysisistä vaivoista, joiden alkuperä on luultavasti henkinen. Ap