Arkisen tavaran tunnearvo

Onko sinulla sellaisia tavaroita, jotka ovat vain arkihyödykkeitä, mutta ne tuovat muistoja tai turvallisuuden tunnetta ja niistä on yllättävän vaikea luopua kun ne kuluvat tai rikkoutuvat?
Himohamstraajille tietysti jokainen tavara voi olla tällainen. Arvelen kuitenkin, että lähes kaikilla on joitain täysin arkipäiväisiä esineitä, joille ajan mittaan muodostuu pelkkää käyttöarvoa syvällisempi tunnearvo.

Itselleni vanhat ja lähes puhki kuluneet pyyhkeet ovat olleet jotain sellaista, mistä olen pystynyt työläästi luopumaan ainoastaan lahjoittamalla niitä eläinhoitolaan :D. Niissä on ollut niin paljon muistoja elämän varrelta, ja osa oli mummon tekemiä. Jonkin verran myös muut liinavaatteet ovat olleet tällaisia arjen "pyhäinjäännöksiä".

Muistuu myös mieleen, kun erosin nuoruudessa ekasta pitkäaikaisesta parisuhteesta. Tavaroita jakaessamme viimeiseksi jäi pullea posliininen säästöpossu, kitschin huipentuma, joka oli hymyillyt yhteisessä kirjahyllyssämme koko sen ajan, kun asuimme yhdessä. Purskahdimme molemmat parkumaan siinä vaiheessa, kun piti päättää, kuka ottaa mauttoman säästöpossun. Se tuntui olevan vertauskuva siitä onnesta, jonka olimme kadottaneet kasvaessamme yhdessä aikuisiksi.

Kolmantena tulee mieleen auto. Niihinkin syntyy aina ajan mittaan kiintymys ja ne tuntuvat hiukan kuin perheenjäseniltä.