Miksi iäkkäät vanhemmat eivät osaa enää keskustella?
Keskustelut ovat muuttuneet monologeiksi, joissa vanhemmat veivaavat aina vaan samoja arkipäiväisiä elämänkokemuksia ja ajatuksiansa. Nämä muistelot on kuultu kymmeniä kertoja, eikä niissä ole kuulijoiden kannalta mitään kiinnostavaa. Keskustelusta on loppunut kaikki vuoropuhelu. Eivät kysy kuulumisia, eivätkä juuri kommentoi, jos kertoo esim omista ulkomaan matkoista. Muisti toimii kummallakin, ovat itsenäisiä ja pystyvät huolehtimaan omista asioista.
Kommentit (11)
No kuule äläpä, kun olen miettinyt että anoppi ei osaa enää keskustella. Kutsuu syömään ja sitten on linnoittautunut sinne keittiölle. Ja kun viimein tulee olohuoneeseen ja aloitan kertomaan kuulumisia, niin käytös on aivan ala-arvoista. No, tuolla on ruuvit olleet jo vuoden verran selvästi löysemmällä.
Kuule. Se matkailu! Sehän on SUN asia. EI mua kiinnosta sun ulkomaanreissut, sinähän ne koet ja elät. Ei kiinnosta, en elä niitä.
Mulle riittää kun käyn kaupalla ja postilla ja näen Siirin ja Kallen ja kuulen mimmosia sairauksia niillä on, ja saan kertoa mihin mua kolottaa!
Semmosta se on, se vanheneminen!
Vanhana, siis puhut kai vanhuksista, se postikortti sieltä lomalta olisi jotain. Ei meitä vanhoja kiinnosta kanarian ravintolat tai teidän retkeilynne, eikä kännykästä katsotut kuvat. Hyviä kuvia lomakohteista näkee ihan netistä.
Matka on ollut sinun elämyksesi, ahaa, olet ollut lomalla , ok. Mutta mustikat maksoi torilla 5 euroa litra, se on minun elämääni.
Ne eivät siis välttämättä enää kohtaa, kaksi elämää.
Tätä pelkään eniten, kun mietin omaa vanhuutta. Että jos mullekin tulee se itsekkyys. En tiedä, miten sitä voisi ehkäistä, mutta jos jotain keinoja on, niin haluaisin tehdä kaiken mahdollisen, että niin ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Tätä pelkään eniten, kun mietin omaa vanhuutta. Että jos mullekin tulee se itsekkyys. En tiedä, miten sitä voisi ehkäistä, mutta jos jotain keinoja on, niin haluaisin tehdä kaiken mahdollisen, että niin ei käy.
Etkö ole jo nyt itsekäs kun oletat että sinun tekemisesi olisi niin tärkeitä jotta vanhempiesi pitäisi niistä olla kiinnostuneita ja keskustelun pyöriä sinun asioissasi.
Sitten syyttelisit että ne utsii ja tonkii kun eivät osaa muusta puhua.
Alkavaa dementiaa. Samat jutut kerrotaan vuodesta toiseen kymmeniä kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Koska piiri pienenee. Niin käy meille kaikille. Lopulta on enää oma napa, jonka ympärillä pyöritään. Niin elämä alkoi lapsena ja siihen se päättyy vanhana. Muu menettää merkityksensä.
Elämän piiri todellakin pienenee lähes kaikilla vanhetessa, mutta ei aivan kaikilla tietenkään. Jotkut pysyvät aktiivisina elämänsä viime metreille.
Olen tehnyt töitä paljon laitoshoidoissa olevien vanhustenkanssa ja vaikka he olisivat ihan omilla jaloillaan olevia, ei jotkut halua edes kesällä käydä ulkona ja monelle jopa oman asunnon parvekkeelle meno on liikaa. Ollaan kaikki kauniit kesäpäivät pimeissä asunnoissa sisällä.
Moni laistettu parveke on ollut täytetty rojulla ja romulla, vanhoilla huonekaluilla ym , ettei niissä olisi edes pystynyt olemaan.
Elämä typistyy hyvin pieniin ympyröihin.
Kannattaa aina miettiä sitäkin, miten niille vanhuksille puhuu ja miten kiinnostuneena heidän juttujaan kuuntelee. Monet vanhukset turhautuu, kun heitä ei kuunnella aidosti, vaan höpötetään vaan omista matkoista ja tekemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina miettiä sitäkin, miten niille vanhuksille puhuu ja miten kiinnostuneena heidän juttujaan kuuntelee. Monet vanhukset turhautuu, kun heitä ei kuunnella aidosti, vaan höpötetään vaan omista matkoista ja tekemisistä.
Komppaan, että itsekkyys kasvaa.
Äsken sain listan omilta vanhemmiltani: ' haluamme että tulet ja siivoat meillä kohteet a, b, c'. Ja kun sanoin, että kohde d pitäisi hoitaa ensin, minulle huudettiin, että älä tule meitä neuvomaan, ja lyötiin puhelin kiinni.
Omituista käytöstä. Kyse oli kuitenkin ilmaisen avun antamisesta. Joka siis itselleni olisi maksanut aikaa ja rahaa.
Onko tällaista muillakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina miettiä sitäkin, miten niille vanhuksille puhuu ja miten kiinnostuneena heidän juttujaan kuuntelee. Monet vanhukset turhautuu, kun heitä ei kuunnella aidosti, vaan höpötetään vaan omista matkoista ja tekemisistä.
Komppaan, että itsekkyys kasvaa.
Äsken sain listan omilta vanhemmiltani: ' haluamme että tulet ja siivoat meillä kohteet a, b, c'. Ja kun sanoin, että kohde d pitäisi hoitaa ensin, minulle huudettiin, että älä tule meitä neuvomaan, ja lyötiin puhelin kiinni.
Omituista käytöstä. Kyse oli kuitenkin ilmaisen avun antamisesta. Joka siis itselleni olisi maksanut aikaa ja rahaa.
Onko tällaista muillakin?
On muillakin.
Koska piiri pienenee. Niin käy meille kaikille. Lopulta on enää oma napa, jonka ympärillä pyöritään. Niin elämä alkoi lapsena ja siihen se päättyy vanhana. Muu menettää merkityksensä.