Mielipiteitä lapsen harrastukseen (ja ystävään) liittyen

Kuinka tekisitte, olemme pohtineet päämme puhki!?



Lapsella (11v eli 5.lk) on joitakin harrastuksia, mutta nyt tuntuu, että harrastukset eivät oikein kiinnostakaan. Ne ovat vaan ajan kanssa tulleet yksi mistäkin syystä, yksikään ei oikein ihan lapsen omasta halusta.

Tyttö osaa nyt nimetä yhden ainoan harrastuksen, jonka hän haluaisi aloittaa. En oikein ole varma, onko syynä että paras kaveri on tuossa harrastuksessa vai kiinnostaako tyttöä oikeasti tuo harrastus. Mikäpä siinä muuten, mutta tuo ystävä on melkein ainoa ystävä, mutta tällä ystävällä on kuitenkin muita läheisiä ystäviä. Tyttäreni on siis yksi hyvä ystävä lukuisten muiden joukossa. Tämä ystävä on lisäksi hyvin varma omista mielipiteistään, tietyllä tavalla vetäytyvä ja jopa eristäytyvä ja ujo. Ystävä ei pidä minkäänsortin liikunnasta ollenkaan. Näitä samoja piirteitä (joskin ei ihan yhtä voimakkaana)on omassakin tyttäressäni ja koen, että tuo parivaljakko vetäytyy kaikista muista siis jopa kaupankassalle vaan tirksuvat ja kuiskivat keskenään eivätkä saa sanaa suustaan. Kokisin, että tyttärelleni olisi hyvä saada muitakin kavereita ja nähdä muunkinlaista olemista kuin vain sen, että sipistellään jotakin kaksistaan. Mitä te tekisitte, antaisitteko lapsen olla ensin koulussa tuon ystävän kanssa tai odotella omaa vuoroaan, josko olisi vapaana =) ja vielä valita harrastuksenkin sen mukaan, missä tämä samainen tyttö on?