Lue keskustelun säännöt.
Terapia ja ihmisen oma kokemus lapsuudestaan?
10.04.2023 |
Miten terapiassa suhtaudutaan ihmisen omaan kokemukseen lapsuudestaan? Otetaanko se faktana, eli esim. että on totta, että äiti ei rakastanut lapsena tai kohteli epäoikeudenmukaisesti. Vai että ihminen kokee asian olleen noin, muut voivat kokea tilanteen eri tavoin?
Siskoni on terapiassa käsitellyt lapsuudenperhettämme. Tiedän, että hän on kokenut lapsuutemme erilaiseksi kuin minä, mutta kaikki hänen kokemansa ei vaan perustu faktaan. Esim. Itselleni tuli täysin yllätyksenä, että hän on ajatellut minun ajatelleen, että hän esim. olisi tyhmä (siis ei älykäs). Hän on fiksu, enkä ole koskaan ajatellut hänen olevan tyhmä. Miksi ihmeessä ajattelisin? Samoin vanhempiemme rahan käyttö meihin lapsiin oli hänestä epäoikeudenmukaista. Jos ihan markkoja ja euroja aletaan laskemaan, niin varmasti vanhempamme ovat käyttäneet siskoon moninkertaisesti minuun verrattuna. Pelkkä siskon urheiluharrastus ja innostus muotivaatteisiin oli kallista.
Sitä en tiedä, mikä on saanut siskon ajattelemaan noin pienestä pitäen. Pelkään, että välit menevät, jos terapiassa kauheasti toitotetaan, että meillä on ihan hirviöperhe. Ei nimittäin ole. Jotenkin siskon itsetunto on ihan pohjamudissa, eikä hän näe itsessään sitä kaikkea hyvää, mitä me muut näemme hänessä ja luulee, että me muutkin ajattelemme hänestä niin rumasti kuin hän itse.
Kommentit (31)
Onko siskosi (ja jompi kumpi vanhemmistasi) narsistinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt sinä mene tuohon mukaan. Muistot ja kokemukset ovat aina erilaisia vaikka olisi elänyt saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Onko siskosi (ja jompi kumpi vanhemmistasi) narsistinen?
Ei minusta kukaan meistä ole narsistinen. Ihan tavallinen perhe.
Pelkään vaan, että kun terapia etenee, niin kohta meidät kaikki muut leimataan narsistisiksi jollain syyllä ja katkaistaan välit.
Ainahan terapeutit kääntää asiakkaansa perhettään vastaan. Ainakin sen perusteella, mitä täältä olen lukenut.
Mitä oikeastaan pelkäät? Että terapeutti saa perheestänne väärän kuvan, vai että sisko katkaisee sinuun ja muihin perheenjäseniinsä välit? Ammattilainen toki tiedostaa, että näkemykset ja kokemukset ovat siskon omia, eikä tätä muutenkaan kiinnosta vieraiden ihmisten asiat sillä tavalla, kuin nyt ehkä pelkäät. Mitä siskoon taas tulee, tekee hän valintansa itse kuinka terapiaan suhtautuu: haluaako aidosti käsitellä asioita vai hakeeko vain uhriutumiselleen tukea ja vahvistusta terapiasta. Minun siskoni valitsi jälkimmäisen (on narsistinen), jonka seurauksena välit omaan perheeseensä ja suunnilleen kaikkiin muihinkin ihmisiin ovat vuosien terapian jälkeen entistä huonommat. Ei sille oikein ulkopuoliset mitään voi, miten joku päättää elämänsä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeastaan pelkäät? Että terapeutti saa perheestänne väärän kuvan, vai että sisko katkaisee sinuun ja muihin perheenjäseniinsä välit? Ammattilainen toki tiedostaa, että näkemykset ja kokemukset ovat siskon omia, eikä tätä muutenkaan kiinnosta vieraiden ihmisten asiat sillä tavalla, kuin nyt ehkä pelkäät. Mitä siskoon taas tulee, tekee hän valintansa itse kuinka terapiaan suhtautuu: haluaako aidosti käsitellä asioita vai hakeeko vain uhriutumiselleen tukea ja vahvistusta terapiasta. Minun siskoni valitsi jälkimmäisen (on narsistinen), jonka seurauksena välit omaan perheeseensä ja suunnilleen kaikkiin muihinkin ihmisiin ovat vuosien terapian jälkeen entistä huonommat. Ei sille oikein ulkopuoliset mitään voi, miten joku päättää elämänsä elää.
Voi olla näin tai sitten voi olla niin, että lähtöperhe on sairas.
Miksi muuten jäitte kaipaamaan narsistista ihmistä?
Aikuisuuteen kasvamiseen kuuluu että lapsuuskodin sisarussuhteet jäävät toissijaiseksi, vaikka eihän se käy käden käänteessä, jotta ymmärrettävää että joku sisaren terapia saattaa tuntua loukkaukselta omaa itseä kohtaan, mutta silti, että missä kulkee normaalin hienotunteisuuden raja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeastaan pelkäät? Että terapeutti saa perheestänne väärän kuvan, vai että sisko katkaisee sinuun ja muihin perheenjäseniinsä välit? Ammattilainen toki tiedostaa, että näkemykset ja kokemukset ovat siskon omia, eikä tätä muutenkaan kiinnosta vieraiden ihmisten asiat sillä tavalla, kuin nyt ehkä pelkäät. Mitä siskoon taas tulee, tekee hän valintansa itse kuinka terapiaan suhtautuu: haluaako aidosti käsitellä asioita vai hakeeko vain uhriutumiselleen tukea ja vahvistusta terapiasta. Minun siskoni valitsi jälkimmäisen (on narsistinen), jonka seurauksena välit omaan perheeseensä ja suunnilleen kaikkiin muihinkin ihmisiin ovat vuosien terapian jälkeen entistä huonommat. Ei sille oikein ulkopuoliset mitään voi, miten joku päättää elämänsä elää.
Sitä, että sisko katkaisee välit peheenjäseniinsä. Pidän siskostani kivasti ja oma kokemukseni on ollut, että meillä on oikein mukava perhe. Tuli aivan yllätyksenä, kun sisko kertoi, että nyt on löytynyt syy hänen masennukselleen ja se on meidän perheemme.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuuteen kasvamiseen kuuluu että lapsuuskodin sisarussuhteet jäävät toissijaiseksi, vaikka eihän se käy käden käänteessä, jotta ymmärrettävää että joku sisaren terapia saattaa tuntua loukkaukselta omaa itseä kohtaan, mutta silti, että missä kulkee normaalin hienotunteisuuden raja.
Miten tämä liittyi ap:n viestiin? Miten terapia olisi loukkaus itseä kohtaan? Mihin tuo hienotunteisuus liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se huuhaapetteri eli terapeutti on syöttänyt siskolle tämän että terapia jatkuisi ja rahaa tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan terapeutit kääntää asiakkaansa perhettään vastaan. Ainakin sen perusteella, mitä täältä olen lukenut.
Tämä. Oikein naurattaa miten enemmän kuin joka toisen terapiassa käytä naisen äiti ns paljastuu narsistiksi😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan terapeutit kääntää asiakkaansa perhettään vastaan. Ainakin sen perusteella, mitä täältä olen lukenut.
Tämä. Oikein naurattaa miten enemmän kuin joka toisen terapiassa käytä naisen äiti ns paljastuu narsistiksi😄
Oletkos ajatellut että on aika todennäköistä että terapian tarpeessa olevan ihmisen kasvuympäristö on todennäköisesti usein ollut jollain tavalla tavallista vahingollisempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneisyyden kaiveluun ja omissa minä-minä-tunteissa piehtarointi on vahingollista jo valmiiksi sisäänpäinkääntyneelle, huonosta itsetunnosta kärsivälle ihmiselle. Hirveää, että tuota vielä tuetaan verovaroin.
Siskollesi tekisi keskusteluavun sijaan hyvää työterapia, eli onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemusten kartuttaminen työssä onnistumisen kautta. Voi olla palkkatyötä, rakennusprojekti tai jotain muuta konkreettista tekemistä.
"Faktoja" on lopulta varsin vähän, kun puidaan niinkin isoa kokonaisuutta kuin ihmisen lapsuusaikaa; Ihmisen oma, subjektiivinen kokemus on hänen itsensä kannalta se kaikkein merkittävin, mutta ideana onkin, että osaava terapeutti haastaa näitä kokemuksia. Mikäli kokemukset ovat hyvinkin negatiivisia ja niistä irti pääseminen vaikeaa, voi toisenlaisten näkökulmien oivaltaminen olla pitkä prosessi.
Tärkeintä on yrittää saavuttaa tasapaino subjektiivisen kokemuksen säilyttämisen ja uuden pohtimisen välillä. Itsensä mitätöidyksi kokeminen on pahimpia virheitä, mitä terapiassa voi tapahtua, mutta samaan aikaan kokemuksia ei saa vahvistaa mielessä pakottamalla liikaan pohtimiseen - johtaa vähemmän yllättäen ongelmien pahenemiseen.
Tosin vielä tärkeämpää olisi, että jokainen vielä elossa oleva osapuoli kokoontuisi yhdessä keskustelemaan näistä asioista avoimesti. Valitettavasti tämä, etenkin tässä maassa on tositosi vaikeaa monelle, koska psyyke on kätkenyt asiat visusti jonnekin kellariloukkoon mätänemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan terapeutit kääntää asiakkaansa perhettään vastaan. Ainakin sen perusteella, mitä täältä olen lukenut.
Tämä. Oikein naurattaa miten enemmän kuin joka toisen terapiassa käytä naisen äiti ns paljastuu narsistiksi😄
Ihan loogista, on se sitten äiti, isä, mummo tai sisarus. Terapiaan menee taikka joutuu menemään yleensä juurikin silloin, jos lapsuuden ympäristö ollut häiriintynyt. Eipä siellä tarvitse yleensä käydä jos tulee ns. terveestä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan terapeutit kääntää asiakkaansa perhettään vastaan. Ainakin sen perusteella, mitä täältä olen lukenut.
Tämä. Oikein naurattaa miten enemmän kuin joka toisen terapiassa käytä naisen äiti ns paljastuu narsistiksi😄
Oletkos ajatellut että on aika todennäköistä että terapian tarpeessa olevan ihmisen kasvuympäristö on todennäköisesti usein ollut jollain tavalla tavallista vahingollisempi?
Eikö nykyään ole trendikästä käydä terapiassa, vaikka asiat ovat oikeastaan hyvin ja mitään vikaa lapsuuden perheessä ei ole. Ja kenen perhe nyt olisi täydellinen muutenkaan. Joillakin voi olla todella paskat lapsuudenkokemukset, mutta menevät eteenpäin eivätkä uhriudu joka kärpäsenpaskasta. Eli, usein se on henkilökohtainen kokemus taustalla ja jonkinlaiset lukot ja ajatusvinoutumat. Ei osata nähdä itseään ja tilannettaan objektiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan terapeutit kääntää asiakkaansa perhettään vastaan. Ainakin sen perusteella, mitä täältä olen lukenut.
Tämä. Oikein naurattaa miten enemmän kuin joka toisen terapiassa käytä naisen äiti ns paljastuu narsistiksi😄
Oletkos ajatellut että on aika todennäköistä että terapian tarpeessa olevan ihmisen kasvuympäristö on todennäköisesti usein ollut jollain tavalla tavallista vahingollisempi?
Eikö nykyään ole trendikästä käydä terapiassa, vaikka asiat ovat oikeastaan hyvin ja mitään vikaa lapsuuden perheessä ei ole. Ja kenen perhe nyt olisi täydellinen muutenkaan. Joillakin voi olla todella paskat lapsuudenkokemukset, mutta menevät eteenpäin eivätkä uhriudu joka kärpäsenpaskasta. Eli, usein se on henkilökohtainen kokemus taustalla ja jonkinlaiset lukot ja ajatusvinoutumat. Ei osata nähdä itseään ja tilannettaan objektiivisesti.
Terapiassa käyminen ei ole uhriutumista. Yleensä se ehkäisee ja vähentää uhriutumista ja sitten on helpompi jatkaa elämää eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Pahimpia uhriutujia ja luovuttajiahan ei terapiaan yleensä edes saa, ja sellaisten paskajankutusta näkee sitten esim. tämmöisillä nettisaiteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan terapeutit kääntää asiakkaansa perhettään vastaan. Ainakin sen perusteella, mitä täältä olen lukenut.
Tämä. Oikein naurattaa miten enemmän kuin joka toisen terapiassa käytä naisen äiti ns paljastuu narsistiksi😄
Oletkos ajatellut että on aika todennäköistä että terapian tarpeessa olevan ihmisen kasvuympäristö on todennäköisesti usein ollut jollain tavalla tavallista vahingollisempi?
Eikö nykyään ole trendikästä käydä terapiassa, vaikka asiat ovat oikeastaan hyvin ja mitään vikaa lapsuuden perheessä ei ole. Ja kenen perhe nyt olisi täydellinen muutenkaan. Joillakin voi olla todella paskat lapsuudenkokemukset, mutta menevät eteenpäin eivätkä uhriudu joka kärpäsenpaskasta. Eli, usein se on henkilökohtainen kokemus taustalla ja jonkinlaiset lukot ja ajatusvinoutumat. Ei osata nähdä itseään ja tilannettaan objektiivisesti.
Terapiassa käyminen ei ole uhriutumista. Yleensä se ehkäisee ja vähentää uhriutumista ja sitten on helpompi jatkaa elämää eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Pahimpia uhriutujia ja luovuttajiahan ei terapiaan yleensä edes saa, ja sellaisten paskajankutusta näkee sitten esim. tämmöisillä nettisaiteilla.
Pahimmilla uhreilla ja luovuttajilla ei ole energiaa roikkua hoitojonossa tai varaa terapiaan. Onnekkaimmat sinne pääsevät.
Juu ilman muuta sun kannattaa nyt marssia sinne siskon terapiaan ja kertoa, että ei ollenkaan ollut niinkuin hän sanoo. Muista mainita ne muotivaatteet.