Lue keskustelun säännöt.
Nepsyn periytyvyys
05.04.2023 |
Miten hyvin nepsyongelmat periytyvät? Sen tiedän, että helposti vanhemmalta lapselle, mutta riittääkö myös lähisukulaisen nepsyys lisäämään todennäköisyyttä omalle lapselle?
Minulla ja miehelläni on sisaruksia, jotka ovat nepsyjä. Miehen toisella veljellä ADHD, toisella autismikirjo. Minun siskollani on ADHD. Sekä minä että mies ollaan ihan "neuronormaaleja". Vanhemmillamme ei ole kenelläkään diagnoosia, mutta olen aika varma, että anoppini ja isäni täyttäisivät nepsykriteerejä... mutta turha sitä keittiön pöydän ääreltä pohtia, kun eivät itse diagnooseja kaipaa.
Olen raskaana ja pohdin, millä todennäköisyydellä meidän lapsestamme voi tulla nepsy. Ei kumpikaan itse olla, mutta lähisuvussa on aika vahvana tämä perimä. Haluaisin tietää mitä tarkkailla lapsessamme, jos hänelläkin olisi piirteitä.
Kommentit (10)
Periytyy, mutta ei automaattisesti ja voi esiintyä vain lievänä.
Kun nuorimmaisemme syntyi, ei Aspergerin oireyhtymästä puhuttu vielä mitään ja minulta jäi huomaamatta lapsen nepsypiirteisyys. Jos olisimme huomanneet ajoissa, häntä olisi voinut tukea paremmin koulussa ja kotona. Opettajatkaan eivät huomanneet.
Aistiyliherkkyyksistä olisin voinut tajuta jo aikaisemmin, mutta kun herkkyyskin voi olla normaalia vauvoilla ja pikkulapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periytyy tai sitten ei. Geenilottoahan lasten saaminen oikeastaan on.
Lapsi on oma lapsi, rakas ja toivottu, vaikka arvonnassa kohdalle sattuisikin nepsyyttä.
Onneksi nykyisin ymmärretään, että nepsyys on ominaisuus, ei sairaus ja elämä on hyvää nepsynäkin.
Onnittelut sinulle ja miehellesi vauva-uutisista, ihanaa odotusta ja ihanaa vauva-aikaa<3
T. Nepsy-miehen puoliso ja nepsy-perheen äiti
Miehellä ei välttämättä huomaa mitään neuropoikkeavuutta jos on lievänä, koska suomalainen normaali mietyyppi on autistinen jurottaja joka ei puhu eikä pussaa ja vetäytyy yksinäisyyteen askartelemaan yhden asian parissa. Normaalin tunne-elämän puuttumistakin pidetään miehillä ihan normaalina käytöksenä.
Ei tarvitse tarkkailla sen kummemmin, kun nyt raskausaikana opiskelet vaikka nepsyistä ja "kuntouttamisesta", niin voi olla että nepsypiirteiden kanssa pärjää. Neuvolassa jos on ammattitaitoinen henkilökunta, niin tunnistavat piirteet. Vauva voi olla rauhallinen ja ns. helppo vauva, mutta tässä hyvä huomioida, että viettää vauvan kanssa aikaa ja herätteleekin. Yleensä piirteet alkavat näkyä selkeämmin myöhemmissä ikävaiheissa esim. Päiväkoti-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole kasvanut sisaresi kanssa yhdessä, siis että se ja se erilaisuus johtui varmastikin.
Vierailija kirjoitti:
Periytyy tai sitten ei. Geenilottoahan lasten saaminen oikeastaan on.
Lapsi on oma lapsi, rakas ja toivottu, vaikka arvonnassa kohdalle sattuisikin nepsyyttä.
Onneksi nykyisin ymmärretään, että nepsyys on ominaisuus, ei sairaus ja elämä on hyvää nepsynäkin.
Onnittelut sinulle ja miehellesi vauva-uutisista, ihanaa odotusta ja ihanaa vauva-aikaa<3
T. Nepsy-miehen puoliso ja nepsy-perheen äiti
Nepsyys tarkoittaa kyllä automaattisesti vähän huonompaa elämää. Se esimerkiksi sulkee tietyt työpaikat pois, joten kaventaa valinnanmahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole kasvanut sisaresi kanssa yhdessä, siis että se ja se erilaisuus johtui varmastikin.
Siskoni on minua paljon vanhempi ja sai diagnoosin vasta aikuisena. Oli kuulemma ennen korkeakoulua vaikea tietää, sillä pärjäsi koulussa kohtalaisesti ja kotona asuessa arkikin pyöri hyvin. Vasta aikuisena alkoi tulla ongelmia kun piti itse maksaa laskut ja muistaa mennä luennolle.
Enkä siis ajattele, että nepsyys on automaattisesti kauhistus. Onhan useampi rakas läheinen nepsy. Pohdin sen periytyvyyttä, kun nykyään sitä osataan seurata ja hoitaa. Neuvolassakin on kerrottu lähisuvun nepsyydestä mutta eivät siitä sanoneet juuri mitään, kun minä tai mies ei olla nepsyjä.
AP.
Sain itse autismikirjon diagnoosin vasta aikuisena. Sen jälkeen olen tajunnut, että todennäköisesti kaikilla äitini sisaruksilla, myös äidilläni ja äitini isällä on todennäköisesti ollut ainakin jonkinlainen autismikirjo, mutta ilmeisesti kenelläkään ei kuitenkaan ole ollut diagnoosia. Lapsuuteni, nuoruuteni ja koko elämäni on ollut täynnä vaikeuksia ja ongelmia. Avun ja tuen sijaan vain sontaa on satanut niskaan ja olen joutunut aina silmätikuksi ja syntipukiksi kaikkeen. Saamani kasvatuskin on ollut todella ankaraa ja auktoriteetteihin perustuvaa. Nyt työttömänä moniongelmaisena ilman apua jääneenä aikuisena, joka ei tule koskaan työllistymään toivon vain pääseväni eläkkeelle.
Kyllä periytyy.