Te, jotka olette tarvinneet lastenhoitoapua kotiin vaikka olette itse olleet kotona
miksi tarvitsitte apua? Paljon lapsia ja minkälaisilla ikäeroilla?
Kommentit (6)
tilanne oli ihan puhtaasti se, että minun täytyi olla kotona (en ala tässä erittelemään syitä), mutta psyyke ei kestänyt pelkkää kotiäitiyttä. Kun sain säännöllisesti tehdä omia asioita itsekseni, olin paljon parempi äiti ja onnellisempi ihminen. Eräästä tämän ajan harrastuksestani kehittyikin ajan mittaan ammatti.
vauvavuotena 2 kertaa viikossa (5 tuntia kerrallaan). Syy: tein väitöskirjaa aina nuo ajat. Iltaisin olisin ollut väsyneempi ja aika olisi ollut pois perheajasta. Näin pystyin tekemään väikkäriä pirteänä ja ns. normaalin työpäivän aikana, kun mieskin oli töissä.
Apua kuljetuksiin esim. puitoiluun isomman kanssa. Ihan arkipäivän logistiikina pyörittämiseen, jotta kaikki lapset saavat omat menonsa ja hommat saadaan hyvin hoidettua. Suosittelen ja elämä pysyy nautintona
Aina ollaan palkattu lastenhoitaja kun ollaan haluttu lähteä miehen kanssa kahdestaan ulos. Oli niitä lapsia yksi tai kolme. Eli noin kerran, pari kertaa kuussa.
Erittäin haastavalla temperamentilla.
On kärsitty koliikki, vierastus, uniongelmat ym aina rankinman mahdollisen mukaan.
Todennäköisesti myös traaumatisoitui, kun isänsä kuoli vauvaikäisenä, josta ilmiselvästi on tullut turvattomuuden tunnetta.
Onneksi täällä ulkomailla sitä apua on tarjottu sekä sukulaisilta, ystäviltä ja naapureilta. Ei ole tarvinnut kantaa "sankariäidin" viittaa.