Yläkerran kantapäillä marssiva naapuri

Olemme mieheni kanssa asuneet kerrostaloissa koko ikämme, elämän äänet puolin ja toisin kuuluu kaupunkiasumiseen, tiedostamme tämän hyvin. Muutimme kuusi vuotta sitten unelmiemme asuntoon, naapurit ovat vaihuneet muutamasti mutta talossa on selkeästi hyvät äänieristykset. Emme kuule naapureista ellei heillä ole joskus harvoin äänekästä illanviettoa ja olemme kyselleet naapureiltamme kuuluuko koiranpentumme satunnainen haukkuminen heille (ei kuulemma).

Mutta kuun vaihteessa saimme uudet yläkerran naapurit... Kuulostaa aivan kuin siellä tehtäisiin marssiharjoituksia tai heittäydyttäisiin jatkuvasti polvilleen lattialle. Perheessä on myös lapsia (kuten meilläkin) mutta mikään itku, nauru, kiljuminen ja niin edelleen ei kantaudu meille, mutta tuo "marssiminen" kumisee niin valtavasti että ikkunat helisee välillä ja liikenteen humina peittyy sen alle. Miehellä eikä minulla ole koskaan ollut vastaavanlaisia naapureita missään kerrostalossa missä ollaan asuttu ja musta tuntuu etätyötä tekevänä että oon nyt jo ihan loppu kun tuota kuminaa saa kuunnella aamusta iltaa, noin kahdeksasta kymmeneen. Todella raskasta enkä tiedä mitä tehdä, joten avaudun tänne jos täältä saisi edes vertaistukea.

Olen kuvitellut että asumme loppuelämämme kodissa mikä joskus tulisi olemaan lastenlastemme mummola, mutta nyt jo mietin etten todellakaan voi kestää tätä vuosia, kun nämä muutamat päivät ovat tuntuneet jo niin pitkiltä ja raskailta. Eri asia jos tietäisi että kyseessä olisi vaikka remontti, mutta he vain kävelevät tuolla tavalla ja elleivät he aloita levitointia, ongelma ei ole katoamassa minnekään. Joudummeko muuttamaan, tää on ihan kamalaa.