Lue keskustelun säännöt.
Viimeistään lomalla huomaan, että olisi niin ihanaa, ettei olisi yh.
09.07.2010 |
Hei!
Kyllä se niin on, että ei ihmistä ole luotu yksin kasvattamaan lapsia :(...
Olen vahva nainen ja mielestäni selviytyt lasteni kanssa hyvin yksinkin, eronnut siis jo monta vuotta sitten. Uutta siippaa en ole löytänyt, johtuu osittain sitoutumiskammostani ja siitä, että en oikein ole jaksanut panostaa moiseen oman väsymykseni takia. Muutamia ihan ok tyyppejä ollut jopa tarjolla.
Mutta siis, näin lomalla huomaan uupuvani lasteni kanssa. En jaksa, enkä edes osaa vastata kaikkiin kysymyksiin mitä lapseni minulle esittävät. Tuntuu, että tuhahtelen vastauksia ja olen äreä, kun en saa hetkeäkään olla "rauhassa". Lapsilla tuntuu olevan energiaa vaikka muille jaettavaksi ja minä tahtoisin nauttia rauhallisista aamuista jne.
Ei mitään muuta siis :). Oikeasti, olkaa onnellisia siitä ukostanne, voitte edes joskus sanoa, että kysyppä isältä. Tai voit lähteä vaikka kolmeksi tunniksi kauppaan lepuuttamaan päätäsi. Minäkin ehkä voisin, lapset ovat menossa jo kolmannelle. Mutta kun lähden salille, niin ei se mitään nautintoa ole, kun pieni huoli koko ajan, että onhan kaikki ok. No onhan se, koska kouluaamuinakaan ei ole sattunut mitään...
Hyvää kesää kaikille, siltikin :)
Kommentit (5)
Joskus mietin, että yksinhuoltajana saisin ehkä jonkinlaista sympatiaa tai avunantoa ympäristöstä. Jota nyt en saa. Kyllä kai sinä saat?
Voi se olla ihan yhtä rankkaa meille muillekin - väheksymättä kuitenkaan sinua! Minä voin kuitenkaan purkaa huoliani jollekin, vaikkakin tiedän, etteivät toista ne kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin, että yksinhuoltajana saisin ehkä jonkinlaista sympatiaa tai avunantoa ympäristöstä. Jota nyt en saa. Kyllä kai sinä saat?
mutta yh-äideillä on tasan yhtä vaikeaa ja vaikeampaakin kuin huonossa avioliitossa, koska Suomessa (yh-)nainen on paskasakkia.
Minä olen naimissa eikä meidän lomat eroa mitenkään arjesta.
Ollaan köyhiä joten mitään kallista ei ole varaa tehdä (ulkomaanmatkoja, mökkeilyjä, kylpyläöitä), mutta olisi meillä sentään varaa käydä joskus leffassa, huvipuistossa tai eläintarhassa. Mies ei vaan koskaan suostu mihinkään. On ihan pirun pihi ja lisäksi laiska järjestämään reissuja lasten kanssa. Siskoni on asunut jo vuoden 150km päässä olevassa kaupungissa, kertaakaan ei olla käyty. Junaliput tulee liian kalliiksi ja olisi vaikeaa olla yötä lasten kanssa kylässä, vielä täytyisi miettiä kulkemiset paikan päällä ja pitäisikö niille viedä tuliaisiakin?! Olen ehdottanut jopa että menisin yksin lasten kanssa, eli että miehen ei tarvisisi osallistua siihen kauheaan vaivaan mitä on olla kodin ulkopuolella, mutta heti alkaa äriseminen että "sitten kun on parempi rahatilanne". Kuopusta odottaessa yritin ehdottaa että alkaisin käydä kerran viikossa uimassa, saisin omaa aikaa ja kuntoilua samassa. Tokihan se käy, heti kun vauva on syntynyt eikä sitä tarvitse imettää enää... On aika kallista kyllä... Lenkillä saisin käydä, mutta täytyy odottaa että on parempi rahatilanne että voi ostaa lenkkarit...
Harmittaa, enää en viitsi edes ehdottaa, joka ehdotuksesta syntyy riita ja aina olen suhteellisuudentajuton tuhlari.
Sinkkuna ottaisin lapset kainaloon ja menisin vaan. Voisi nauttiakin reissusta, nyt on aina paha mieli vaikka mies jäisikin kotiin kun tiedän sen olevan kiukkuinen ja ivallinen.
jaa. no taidat ap vaan passata liikaa. noin isot pärjäävät mainiosti tunnin salin ajan. noin isoille voi vastata, että nyt suut kiinni. äiti on väsynyt eikä vastaa tuntiin mitään.
ja ryyppää kaikki lomansa joten tosi onnellisia ollaan, joo-o.