Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tekisitkö lapsen miehen kanssa, jota et rakasta vai jäisitkö lapsettomaksi?
24.03.2023 |
Eli jos tilanteesi olisi sellainen, että ikäsi lähenisi jo pian neljääkymmentä ja olisit aina halunnut lapsia ja perheen. Mutta se parisuhde, johon ryhdyit muutamia vuosia sitten ei kuitenkaan osoittautunut todella hyväksi. Epäilisit, että onko mies ollenkaan se loppuelämän oikea, tai olisi olo että et rakasta, tai muuten suhde olisi laimea tai etäinen, tai ehkä miehessä olisi jotain selvästi epäsopivia ominaisuuksia. Tajuaisit, että ikäsi vuoksi se einiinhyvä suhde on kuitenkin koko elämäsi viimeinen mahdollisuus lapsen saamiseen ja perheen perustamiseen. Mitä tekisit? Eroaisitko ja hautaisit unelmasi lapsen saamisesta lopuksi ikää? Vai perustaisitko perheen tämän miehen kanssa (tietenkin edellyttäen, että mies haluaa)?
Kommentit (26)
Tarvitseeko se lapsi halihalipusipusi-vanhempia, jotka keskittyvät vain toisiinsa vai sittenkin kaksi täyspäistä aikuista vanhemmikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin ja olisin ihan mielelläni sitten eronnut vanhempi, tai vaikka yksinhuoltajakin jos mies ei sitten jaksaisikaan kantaa puolikasta vastuuta.
Mutta lapsista en luopuisi, ne ovat parasta mitä olen elämältä saanut.
Mä ja mun serkku kasvettiin pahoinvoivassa yhteisössä. Mulle yritettiin syöttää ajatusta et tyydy. Haluun pysyä rehellisenä. Ellen syty, en syty. Sitä ei muuta mikään määrä rahaa. Joskus mukelo kannattaa jättää tekemättä tai matkustaa Puolaan hakemaan hoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko se lapsi halihalipusipusi-vanhempia, jotka keskittyvät vain toisiinsa vai sittenkin kaksi täyspäistä aikuista vanhemmikseen?
Kumma kun miehiä ei kiinnosta maksaa Itä-Euroopassa asuvalle naiselle kompensaatiota kulissiliiton ylläpidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin lapsen. Parisuhteen varaan ei kannata ikinä laskea mitään, mutta lastaan rakastaa aina ehdottomasti.
Hankkisin lapsen, jos mies on muuten ihan ok. Kyllä vauvavuonna moni aikaisemmin hyväksi koettu parisuhdekin päättyy eroon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni pitää olla rehellinen ja avoin eikä miehelle saa esittää. Pitää puhua totta. Mutta voisin haluta lapsen tuon miehen kanssa jos hänkin sitä kanssani haluaa (ei varmaankaan ihan heti kerrottuani, että en häntä rakasta enkä parisuhde vastaa toiveitani). Siis jos mies olisi vastuullinen ja luotettava kuitenkin ja tahtoisi yhdessä lapsen niin voisin halutakin. En tiedä muista, että päättäisittekö sitten elää kämppiksinä ilman seksiä, mutta itsehän tahtoisin enemmänkin kumppanuusvanhemmuutta enkä olla parisuhteessa tämän isän kanssa.
Tosi elämässähän tein lapset nuorena rakastamani miehen kanssa, mutta rakkautemme kuihtui ja kuoli ja jätin miehen. Mies olisi tahtonut sellaista kämppistelyä loppu elämän, minä en tahtonut tehdä loputtomasti kompromisseja suhteessa, jossa ei edes ollut rakkautta. Olihan mies myös mustasukkainen ja hyvin tyly, ihan asiaton kun muistelee...
Mutta hyvä että tuli lapset sen kanssa tehtyä. Ovat parasta elämässäni vaikka elämänikin on erittäin kivaa nykyään :D eikä heidän isänsä paikalle kukaan muu sopisi. Hänkin on aina iloinnut lapsista ja isyydestä, joten plussalla ollaan kaikki.
Eivätkä lapset ole estäneet löytämästä rakkautta, että ei sitä ole pakko valita joko lapsia tai hyvää suhdetta. Joillain onnekkailla se onni kestää lasten isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko se lapsi halihalipusipusi-vanhempia, jotka keskittyvät vain toisiinsa vai sittenkin kaksi täyspäistä aikuista vanhemmikseen?
Yksikään lapsi ei tarvitse vanhempaa, joka julistaa lopun ikäänsä ... isääs en koskaan rakastanut. Itselläni on sellainen vastenmielinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin tehdä lapsen, jos sen miehen kanssa ei ehkä olisi suuria tunteita tai intohimoa, mutta arki menisi hyvin ja suhde ei aiheuttaisi jatkuvaa kitkaa tai pahoinvointia. Esim. sellaiseen rentoon kaverisuhteeseen voisin hyvin tehdä lapsen. En minä ehkä enää niin muutenkaan kaipaa sellaista tulista ihastumista ja rakkautta, en ole teini-iän jälkeen sellaista edes kokenut ja saattaa olla, etten psyykkisesti edes pysty sellaiseen enää. Ja se on ihan ok niin. Ei ne kuumat tunteet ja seksuaaliset vetovoimat koskaan muutenkaan ohjanneet sopivien ihmisten pariin, järjellä parempi miettiä ainakin, jos lapsen kuvioon tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko se lapsi halihalipusipusi-vanhempia, jotka keskittyvät vain toisiinsa vai sittenkin kaksi täyspäistä aikuista vanhemmikseen?
Yksikään lapsi ei tarvitse vanhempaa, joka julistaa lopun ikäänsä ... isääs en koskaan rakastanut. Itselläni on sellainen vastenmielinen äiti.
Useimmat niin kokevat ei varmaan sentään lapsilleen tätä julista, se on asiatonta. Ja toisaalta useimmat jollain tavalla oppii vuosien varrella rakastamaan, vaikka se ei olisikaan mitään intohimoista rakkautta vaan enemmän syvän ystävyyden tai kumppanuuden kaltaista. Joskus ihmiset huomaa sen, vasta jos se "olen tuon kanssa vain lasten takia, ei ole oikein tunteita" tms. puoliso vaikka sairastuu vakavasti, sieltä se usein tulee hätä toisen menettämisestä, eli kyllä sitä rakkautta olikin, se oli vaan sellaista kiintymystä eikä intohimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehestä isäksi? Haluaako hän olla mukana lapsen elämässä vaikka eroaisitte? Siinä tapauksessa kokeilisin hankkiutua raskaaksi ja laittaisin miehen pellolle kun kyllästyisin häneen. Sitten olisitte vain lapsen yhteisiä vanhempia. Lapselle voit aikanaan kertoa vain miehen parhaista puolista ja sanoa ettei suhde vain toiminut. Kai sinulla alussa joku syy oli lähteä miehen matkaan?
Melkoinen kompa, näin vauva-palstalla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellinen pitäisi ihmissuhteissa(kin) olla. Mutta eihän me ihmiset aina olla. Vastaan nyt siitä näkökulmasta että jos ei kykene irtautumaan suhteesta, jossa ei itse rakasta (enää?). Miettisin hyvin tarkkaan lapsen hankkimista koska lapsi on ikuinen side siihen toiseen osapuoleen. Miksi suhde on epätyydyttävä? Mitä ne "epäsopivat" ominaisuudet ovat? Onko alkoholisti, ivallinen luonne, ei niin älykäs vai mikä? Onko tuo epäsopiva piirre sellainen, että olet valmis elämään sen kanssa lopun ikää. Ainakin kunnes lapsi on täysi-ikäinen, ja senkin jälkeen tulee valmistujaisjuhlia, häitä, ristiäisiä, syntymäpäiväjuhlia jne, joissa täytyisi tulla toimeen. Vaikka eroaisikin myöhemmin, yhteinen lapsi sitoo aina jollain tavoin. Ne piirteet, mistä et miehessäsi pidä, voivat myös periytyä lapselle.
Itse varmaan tuossa tilanteessa eroaisin ja hankkisin lapsen yksinäni lahjoitussoluilla. Jos siis ehdottomasti haluaisin lapsen.
Jos olet aivan varma, että haluat lapsia ja mieskin haluaa, niin kyllä uskaltaisin yrittää. Tosin riippuu nyt vähän tuostakin, että mikä parisuhteessa hiertää. Jos on väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä tms, niin sitten ehdottomasti ei, vaan eroaisin ja miettisin elämääni ihan rauhassa. Mutta jos nyt on vaan arki astunut kuvioon, niin saattaisin siinä rauhassa katsella.
Miten lähellä se 40 on?
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lapsen. Parisuhteen varaan ei kannata ikinä laskea mitään, mutta lastaan rakastaa aina ehdottomasti.
Älä yleistä. On vanhempia, jotka rakastavat alkoholia enemmän kuin lapsiaan.
Tekisin lapsen koska ei siitä hyvästä parisuhteesta koskaan ole takeita muutenkaan. Paitsi jos mies on hullu tai väkivaltainen niin sitten en mutta en olisi hullun tai väkivaltaisen kanssa suhteessa.
Tottakai. Lapsi voi olla rakas, vaikkei isä olisikaan, ja elarit saa joka tapauksessa.
Voisin tehdä lapsen miehen kanssa joka ei ole unelmakumppani, jos miehellä olisi tarjota lapselle taloudellista turvaa. Eli olisi omaisuutta tai hyvä toimeentulo ja järki päässä.
Alue: Aihe vapaa
Eroaisin ja jäisin lapsettomaksi.