Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu ahdistaa! Vaikea aloittaa koska ajatuksena on, etten kuitenkaan opi tai en ymmärrä. Mitä neuvoksi?
17.03.2023 |
Viivyttelen ja kaartelen aiheiden ympärillä, jotka haluan oppia mutta opiskelu itsessään stressaa. Tulee ylivirittäytynyt tila ja ahdistun jos en opikaan tai en ymmärrä. Tulee ajatuksia, että olen aivan paska ja opiskelu itsessään vaan tuottaa päänvaivaa. En pysty keskittymään enkä nauttimaan itse opiskelusta.
Mitä tällaiseen neuvoksi?
Kyse ei ole siitä, että olisin tyhmä ja olen koulutuksista suoritunut todella hyvin. Nyt ei ole edes "pakkoa" opiskella vaan haluan tehdä sitä ihan kertausluontoisesti ja työn kannalta palauttaa asioita muistiini. Silti ahdistaa vain.
Kommentit (4)
Osta mini sanelukone ja äänitä opettajan tunnit. Kotona kuuntelet niitä äänitteitä ja opit paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tosi yleinen ongelma, prokrastinaatio koska ahdistaa, ahdistuksen syy on juuri usein pelko ettei osaa tai ymmärrä. Erityisesti perfektionisteilla tämä voi olla täysin lamauttavaa, samoin niillä joilla on jo lapsuudessa tullut jotenkin kokemus että vanhemmat ei voisi rakastaa minua jos en osaa kaikkea (jolloin osaamattomuuden paljastumista pitää peitellä). Oikein pahoissa tapauksissa terapia on tarpeen, koska aloittamisen este mielessä on niin iso, ettei sitä pysty omin voimin ylittämään vaikka kuinka päättää. Useimmiten kuitenkin vähitellen voi saada parannusta aikaan ominkin keinoin. Esim.
- Alkaa sisäisessä puheessa itselleen järkeväksi vanhemmaksi. Jos mieli valittaa, etten kuitenkaan osaa enkä opi, niin sanoo itselleen lohduttavia lauseita kuten "ihan varmasti opit, kun vaan paneudut kunnolla ja opiskelet nyt". Tai jos mielen jonkun osan keino välttää ahdistusta on pakoileminen aloittamisen suhteen, niin sanoo sille lempeän lujasti: "Niin ethän sinä voi oppia, jos et tosissasi edes yritä", ja jos asia on jotain mikä on pakko kumminkin tehdä, niin "Tämä kaikki tekee asian vain vaikeammaksi, koska sitten täytyy opiskella ennen aikarajaa yötä päivää - pystyt siihenkin, mutta helpompaa olisi nyt opiskella ne rauhassa".
- Opettelee mieltä rauhoittavia yksinkertaisia mindfulness harjoituksia. Yksinkertaisimmillaan se voi olla esim. tietoinen hengitys, jossa sen levottomuuden noustessa hengitetään sisään laskien 4:ään, ulos laskien 6 tai 8:aan. Hitaasti ja rauhallisesti. Se rauhoittaa hermostoa ja sitten kun keskittymiskyvyn tukkiva levottomuus on saatu vähän rauhoitettua, voi yrittää taas. Rankempia keinoja MBSR (Mindfulness Based Stress Relief) kurssi, jolla opetellaan näitä taitoja intensiivisesti 8 viikon ajan, jolloin työkalupakissa on paljon keinoja mitä tehdä jos paniikki alkaa nousta.
- Projektinhallinnan menetelmät. Eli esim. pomodoro: ota vaikka joku sovellus siiihen, päätä että opiskelet alkuun nyt vain sen 25 minuutin aikaikkunan, yhden pomodoro jakson. Et mieli ollenkaan että tavoitteesi on oppia jotain vaikeaa, vaan vain keskittyä 25 minuuttia, tuloksista viis. Vähitellen voit sitten ottaa näitä jaksoja enemmänkin, lyhyillä tauoilla taotettuina.
- Voit myös tehdä suunnitelman ja aikataulun, mitä ja milloin opiskelet. Usein lisää itseluottamusta, että saat joltain TO DO listalta rastitettua pois pieniä osatehtäviä, jolloin voit paremmin uskaltautua lopulta niiden vaikeampienkin osioiden pariin. Oikein pahassa välttelytapauksessa eka onnistuminen voi olla "Avasin oppikirjan" tai "avasin ohjelman, jolla essee pitää kirjoittaa", ei pidä vaatia itseltään ihan heti sen enempää jos tähän asti ei ole päässyt siihenkään asti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi yleinen ongelma, prokrastinaatio koska ahdistaa, ahdistuksen syy on juuri usein pelko ettei osaa tai ymmärrä. Erityisesti perfektionisteilla tämä voi olla täysin lamauttavaa, samoin niillä joilla on jo lapsuudessa tullut jotenkin kokemus että vanhemmat ei voisi rakastaa minua jos en osaa kaikkea (jolloin osaamattomuuden paljastumista pitää peitellä). Oikein pahoissa tapauksissa terapia on tarpeen, koska aloittamisen este mielessä on niin iso, ettei sitä pysty omin voimin ylittämään vaikka kuinka päättää. Useimmiten kuitenkin vähitellen voi saada parannusta aikaan ominkin keinoin. Esim.
- Alkaa sisäisessä puheessa itselleen järkeväksi vanhemmaksi. Jos mieli valittaa, etten kuitenkaan osaa enkä opi, niin sanoo itselleen lohduttavia lauseita kuten "ihan varmasti opit, kun vaan paneudut kunnolla ja opiskelet nyt". Tai jos mielen jonkun osan keino välttää ahdistusta on pakoileminen aloittamisen suhteen, niin sanoo sille lempeän lujasti: "Niin ethän sinä voi oppia, jos et tosissasi edes yritä", ja jos asia on jotain mikä on pakko kumminkin tehdä, niin "Tämä kaikki tekee asian vain vaikeammaksi, koska sitten täytyy opiskella ennen aikarajaa yötä päivää - pystyt siihenkin, mutta helpompaa olisi nyt opiskella ne rauhassa".
- Opettelee mieltä rauhoittavia yksinkertaisia mindfulness harjoituksia. Yksinkertaisimmillaan se voi olla esim. tietoinen hengitys, jossa sen levottomuuden noustessa hengitetään sisään laskien 4:ään, ulos laskien 6 tai 8:aan. Hitaasti ja rauhallisesti. Se rauhoittaa hermostoa ja sitten kun keskittymiskyvyn tukkiva levottomuus on saatu vähän rauhoitettua, voi yrittää taas. Rankempia keinoja MBSR (Mindfulness Based Stress Relief) kurssi, jolla opetellaan näitä taitoja intensiivisesti 8 viikon ajan, jolloin työkalupakissa on paljon keinoja mitä tehdä jos paniikki alkaa nousta.
- Projektinhallinnan menetelmät. Eli esim. pomodoro: ota vaikka joku sovellus siiihen, päätä että opiskelet alkuun nyt vain sen 25 minuutin aikaikkunan, yhden pomodoro jakson. Et mieli ollenkaan että tavoitteesi on oppia jotain vaikeaa, vaan vain keskittyä 25 minuuttia, tuloksista viis. Vähitellen voit sitten ottaa näitä jaksoja enemmänkin, lyhyillä tauoilla taotettuina.
- Voit myös tehdä suunnitelman ja aikataulun, mitä ja milloin opiskelet. Usein lisää itseluottamusta, että saat joltain TO DO listalta rastitettua pois pieniä osatehtäviä, jolloin voit paremmin uskaltautua lopulta niiden vaikeampienkin osioiden pariin. Oikein pahassa välttelytapauksessa eka onnistuminen voi olla "Avasin oppikirjan" tai "avasin ohjelman, jolla essee pitää kirjoittaa", ei pidä vaatia itseltään ihan heti sen enempää jos tähän asti ei ole päässyt siihenkään asti.
Ohhoh, no kiitos tästä listauksesta!
En tiennytkään, että tuo on aika yleistäkin ja että tälle on jokin nimityskin.
Olen perfektionismiin taipuvainen mutta minusta tuntuu silti, että en osaa vaikka onnistun koska onnistun vain "tuurilla" tai jonkun muun selityksen muodossa. Osaan minä kyllä hyviäkin puolia kertoa itsestäni mutta yleisellä tasolla sävy on tuo. On tavallaan pakko onnistua ja jos en onnistu, niin tulee aivan kamala häpeäkokemus pään sisällä.
Vanhemmat eivät oikein koskaan opettaneet kunnolla mitään ja jos tein jotain väärin, niin sieltä tuli vihainen tuhahdus ja kirosanoja, että prkl ei sitä noin tehdä! Muistan nämä kerrat todella hyvin, muistan häpeän. Oikeastaan aika samanlainen tunne kuin mitä tunnen nykyäänkin jos "mokaan" mutta lapsena ja nuorena aikuisena siihen tuli vielä itku päälle omasta surkeudestani.
No aikuisena näemmä edelleen kriiseilen oppimisesta ja kaikesta tekemisestä. Olen paikannut osaamattomuuttani sitten ahkeruudella ja juurikin sillä, että kaiken mitä teen, yritän parhaani. Tottakai mokia on tullut ja tulee jatkossakin mutta kyllä ne edelleen ahdistavat vaikka siedätystä olen saanut.
Otin myös kumppakseni aikaisemmin ihmisen, joka oli hyvin kriittinen sekä ilkeä ja itsetuntoni huononi hetkeksi taas todella paljon. Onneksi pääsin siitä eroon.
Meditointia harrastan ja se on rauhoittavaa. Yritän hengitellä ja tsempata itseäni mielessäni kun alan opiskelemaan. Olen pärjännytkin kun vaan aloitan ja on se flow päällä mutta yleensä se aloittaminen on tosiaan välillä lamaannuttavaa stressin vuoksi, jolloin nousee ihan puna poskille vaikka olisin ihan kotona vain tietokoneen äärellä ilman paineita.
Tätä täytyy työstää, luen vinkit uudestaan ja katson toimisi joku noista. :)
Ap
up