Miten olette perustelleet itsellenne lasten hankkimisen?
Lapsen hankkiminen on mielestäni maailman itsekkäin teko. Tehdä uusi ihminen maailmaan kysymättä siltä ensin. Syntymä on myös aina kuolemantuomio. Haluaisin lapsen mutta tämä eettinen puoli hirvittää minua. Miten olette itse päässeet sopuun asian kanssa ja tehneet lapsen?
Kommentit (7)
Mitä sitä perustelemaan, ainakaan muille 🤷🏻?
No minä olen erittäin tyytyväinen, että minulta ei kyselty (ja miten olisi voitukaan??) että haluanko syntyä.
Eihän meiltä kysellä muutakaan, kuten haluammenko sairastua syöpään haluammeko kauniin ulkonäön ym vaan elämä on elämää ja se on lahjaaksi saatu. Suurin osa munasoluista ja siittiöitä ei pääse kehittymään elämäksi.
Elämä on kuolemantuomio, mutta ilman elämää ei ole sitä kuolemaakaan. Totta kai kaikki mikä syntyy, myös kuolee, mutta sitä ennen meillä on elämä ja siitä on lupa nauttia.
Kun vanhuus saapuu ja voimat uupuu, ei kuolema olekaan enää huono vaihtoehto.
Mummoni joka eli lähes satavuotiaaksi ehti jo huolestua, että onko hänet unohdettu maanpinnalle.
Itse olen vasta vähän yli 60v, mutta olen kyllä kohta valmis lähtemään, olenhan saanut elää jo aika pitkään. Jos et elä, et myöskään kuole, mutta kuolema on vain hetki ja sitä ennen sinulla/lapsellasi voi olla 100 vuotta elämää.
Monet sanoo, ettei he ota esim koiraa, koska se kuolee ja jää kova ikävä. No totta kai se koira kuolee, mutta sitä ennen se on elänyt jopa 15v ja ollut ilonasi.
En koe että se olisi maailman itsekkäin teko. Siksi ei ole tarvetta perustella.
Biologialla. Maailma tarvitsee myös fiksujen ihmisten geenien jatkumoa.
Ei niitä mitään tehdä, ne tulee jos tulee. Jotenkin typerä ajattelutapa muuten sinullakin.
En ole perustellut mitenkään. Heitin aikoinaan nopalla ja tein tuloksen mukaan.