Onko muilla lapsia, jotka itkee aivan kaikesta?
Myös hoidosta tullut palautetta, että on ongelmallista kun lapsemme itkee aivan kaikesta. Ja sama siis kotona, todella pienet asiat mihin moni muu lapsi ei reagoisi mitenkään saa lapsen itkemään. Ikää on jo kohta kuusi, mutta tämä on siis aina ollut tällaista eli ei ole mikään vaihe.
Lapsella kuitenkin pitäisi olla asiat ihan hyvin. Hän ei ole mitenkään sairas ja on kehityksessään monessa asiassa ikäistään edellä, mitään muuta ns. vikaa hänessä ei ole. On aina saanut paljon läsnäoloa ja positiivista huomiota. En keksi mitään syytä mikä aiheuttaisi tämän.
Itsellä vaan alkaa olla takki aika tyhjä, kun kaikesta tulee itkua. Ja yllättäen, useinkaan en osaa arvata ennalta mikä taas laukaisee itkun, vaikka tunnen lapseni tietenkin hyvin. Ja samaa sanovat hoidossa. Minusta he ei suhtaudu asiaan siellä kovin hyvin, itse yritän olla ymmärtäväisempi lastani kohtaan vaikka olen aika uupunut. Kaikki yritykset sanoittaa tunteita vain lisäävät itkua tai ärsyttävät lasta. Syliin ottaminen auttaa, mutta kun aina ei vain ehtisi, kun näitä tilanteita on niin monta kertaa päivässä.
Antakaa minulle neuvoja miten saada tuo itkeminen vähenemään.
Kommentit (20)
Joka asiasta itkevä eskarilainen joutuu ikävä kyllä helposti ikätovereittensa silmätikuksi. Kannattaa siis seur puolen vuoden aikana panostaa tähän puoleen. Ensi kättelyssä sanoisin, että lapsi hakee itkullaan huomiota. Ihan mitä huomiota tahansa. Ehkä ignooraisin kaikki turhat itkut. Sanoisin lempeästi, että kaikki hyvin eikä ole mitään hätää mutta jatkaisin sitten omia touhujani. En lähtisi enää sanoittamaan, hyssyttelemään, empatiseeraamaan sen enempää. Olisin vain neutraalisti. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Onko muita vastaavia oireita? Onko mahdollista autismikirjoa selvitetty?
Vierailija kirjoitti:
Joka asiasta itkevä eskarilainen joutuu ikävä kyllä helposti ikätovereittensa silmätikuksi. Kannattaa siis seur puolen vuoden aikana panostaa tähän puoleen. Ensi kättelyssä sanoisin, että lapsi hakee itkullaan huomiota. Ihan mitä huomiota tahansa. Ehkä ignooraisin kaikki turhat itkut. Sanoisin lempeästi, että kaikki hyvin eikä ole mitään hätää mutta jatkaisin sitten omia touhujani. En lähtisi enää sanoittamaan, hyssyttelemään, empatiseeraamaan sen enempää. Olisin vain neutraalisti. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Olen kokeillut ignoorata ja rauhallisesti keskittyä omiin puuhiini, mutta itku vain yltyy siitä saavuttaen lopuksi lähes tikahtumisen. Ja sitten seuraava itku alkaa ihan tyhjästä hetken päästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko muita vastaavia oireita? Onko mahdollista autismikirjoa selvitetty?
Ei koska ei ole mitään autismiin viittaavaa. Hän on normaali, huumorintajuinen ja älykäs lapsi, joka on vuorovaikutuksessa hyvin läsnä. Herkkä kylläkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka asiasta itkevä eskarilainen joutuu ikävä kyllä helposti ikätovereittensa silmätikuksi. Kannattaa siis seur puolen vuoden aikana panostaa tähän puoleen. Ensi kättelyssä sanoisin, että lapsi hakee itkullaan huomiota. Ihan mitä huomiota tahansa. Ehkä ignooraisin kaikki turhat itkut. Sanoisin lempeästi, että kaikki hyvin eikä ole mitään hätää mutta jatkaisin sitten omia touhujani. En lähtisi enää sanoittamaan, hyssyttelemään, empatiseeraamaan sen enempää. Olisin vain neutraalisti. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Olen kokeillut ignoorata ja rauhallisesti keskittyä omiin puuhiini, mutta itku vain yltyy siitä saavuttaen lopuksi lähes tikahtumisen. Ja sitten seuraava itku alkaa ihan tyhjästä hetken päästä. Ap
Oletko kokeillut esim viikon verran? Ei yks eikä kaks kertaa riitä, kun on 6 vuotta toiminut noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka asiasta itkevä eskarilainen joutuu ikävä kyllä helposti ikätovereittensa silmätikuksi. Kannattaa siis seur puolen vuoden aikana panostaa tähän puoleen. Ensi kättelyssä sanoisin, että lapsi hakee itkullaan huomiota. Ihan mitä huomiota tahansa. Ehkä ignooraisin kaikki turhat itkut. Sanoisin lempeästi, että kaikki hyvin eikä ole mitään hätää mutta jatkaisin sitten omia touhujani. En lähtisi enää sanoittamaan, hyssyttelemään, empatiseeraamaan sen enempää. Olisin vain neutraalisti. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Olen kokeillut ignoorata ja rauhallisesti keskittyä omiin puuhiini, mutta itku vain yltyy siitä saavuttaen lopuksi lähes tikahtumisen. Ja sitten seuraava itku alkaa ihan tyhjästä hetken päästä. Ap
Oletko kokeillut esim viikon verran? Ei yks eikä kaks kertaa riitä, kun on 6 vuotta toiminut noin.
En ole kokeillut viikon ajan joka hetki. Tuntuu vaikealta, koska pari.än päivän kokeilu aiheutti sitä että lapsi lopulta melkein tikahtuu itkuun ja meinaa oksentaa itkemisen vuoksi jos toimin noin. Ainakin pitäisi tietää varmaksi, että tuo toimintatapa on oikea eikä vahingoita lasta ennen kuin ryhdyn mihinkään viikon kokeiluun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka asiasta itkevä eskarilainen joutuu ikävä kyllä helposti ikätovereittensa silmätikuksi. Kannattaa siis seur puolen vuoden aikana panostaa tähän puoleen. Ensi kättelyssä sanoisin, että lapsi hakee itkullaan huomiota. Ihan mitä huomiota tahansa. Ehkä ignooraisin kaikki turhat itkut. Sanoisin lempeästi, että kaikki hyvin eikä ole mitään hätää mutta jatkaisin sitten omia touhujani. En lähtisi enää sanoittamaan, hyssyttelemään, empatiseeraamaan sen enempää. Olisin vain neutraalisti. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
Olen kokeillut ignoorata ja rauhallisesti keskittyä omiin puuhiini, mutta itku vain yltyy siitä saavuttaen lopuksi lähes tikahtumisen. Ja sitten seuraava itku alkaa ihan tyhjästä hetken päästä. Ap
Oletko kokeillut esim viikon verran? Ei yks eikä kaks kertaa riitä, kun on 6 vuotta toiminut noin.
En ole kokeillut viikon ajan joka hetki. Tuntuu vaikealta, koska pari.än päivän kokeilu aiheutti sitä että lapsi lopulta melkein tikahtuu itkuun ja meinaa oksentaa itkemisen vuoksi jos toimin noin. Ainakin pitäisi tietää varmaksi, että tuo toimintatapa on oikea eikä vahingoita lasta ennen kuin ryhdyn mihinkään viikon kokeiluun. Ap
Mitä varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat antaneet neuvoiksi?
Oletko koittanut sanoa sille, että lopettaa rääkymisen? Että kukaan ei tykkää tuollaisesta ja kaverit kaikkoavat. Joskus lapset ymmärtävät ihan suoria puheita.
Saisiko jostain neuvolan kautta ohjeita? Minulla toinen lapsi valittaa aina ihan kaikesta. Häntä itkettää monta kertaa päivässä ja jos lähdetään jonnekin, häntä aina odotetaan joskus jopa tuntikin, kun on väärät housut, hiukset väärin, vasta kymmenes paita kelpaa ja muutenkin ärsyttää. Ja silti tämän pitkällisen valmistautumisen jälkeen ulkoilu/museo/mikä tahansa meno on hänestä tuskallista ja ikävää, hän pilaa muidenkin fiilikset tällä valituksellaan. Loppupäivän hän sitten marisee miten joutui tulemaan mukaan. Toinen lapsi taas suhtautuu asioihin ns normaalisti. En ole keksinyt miten muuttaa tätä tilannetta. Lapset on jo (esi)teinejä ja sama meno jatkuu.
Voisiko tuon ikäisen kanssa jo vähän jutella että miksi joka asiasta tulee paha mieli, ja miten siihen voisi vähän itsekin vaikuttaa?
Tai ainakin keskittyä positiiviseen; miettiä iltaisin kolme kivaa asiaa päivästä, ihan pienetkin käy.
Meillä yksi lapsi on luonteeltaan perusnegatiivinen. Myös itki pienenä paljon, mutta tosin ei enää kuusivuotiaana. On ollut aina todella hyvä ilmaisemaan itseään, älykäs lapsi, introvertti. Hänen kanssaan on juteltu paljon lasi puoliksi tyhjä-puoliksi täynnä -tyyppisesti, miten keskittyä hyviin asioihin. Ja nimetty noita hyviä juttuja iltaisin. Minusta siitä on ollut apua.
Konsultoisin lähintä pätevää psykiatria, jos olisin sinä. Tai - voihan tuo olla myös lapsesi keksimä vallankäytön muoto. Mene ja tiedä.
Kannattaisi nyt kuitenkin selvittää sitä mahdollista autismikirjoa. Tuo kun voi kertoa myös mm. aistiyliherkkyyksistä ja kuormittumisesta. Lapsi kuitenkaan tuskin on edes tuollaisia sanoa kuullut, eikä osaa sanoittaa tai kertoa tunteistaan ja pahasta olostaan muuten kuin itkemällä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi nyt kuitenkin selvittää sitä mahdollista autismikirjoa. Tuo kun voi kertoa myös mm. aistiyliherkkyyksistä ja kuormittumisesta. Lapsi kuitenkaan tuskin on edes tuollaisia sanoa kuullut, eikä osaa sanoittaa tai kertoa tunteistaan ja pahasta olostaan muuten kuin itkemällä.
No miten sitä oikein selvitetään, jos esim neuvolan mukaan kaikki on kunnossa eikä syytä selvittää mitään ole?
Ap
Et kertonut esimerkkejä, missä tilanteessa itku tulee. Minä olen itse hyvin itkuherkkä, olin jo lapsena ja vihaan sitä. Se joka tulee sanomaan, että se on tahallista vallankäyttöä, saattaa saada nyrkistä! Minun kohdalla itkuun ei saisi reagoida mitenkään.
Teille on tullut tällainen tapa, että lapsi itkee ja siihen reagoidaan sylillä ja ymmärryksellä. Puhu lapsen kanssa, kerro että itku on puhekyvyttömien vauvojen tapa viestiä mutta siinä kohtaa kun osataan puhua, puhutaan. Itku voi toki joskus tulla minkä ikäisenä vain kun on todella surullinen tai sattuu. Mutta arjen tavallisia asioita ei itketä, ja se on nyt aika lopettaa. Kerätkää vaikka jotain tarroja ja sitten mieluisa palkinto viikonloppuna, jos viikko sujuu ilman turhaa itkemistä.
Huolehdi että saa syliä ja huomiota nimenomaan ilman itkua, puhumisen yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi nyt kuitenkin selvittää sitä mahdollista autismikirjoa. Tuo kun voi kertoa myös mm. aistiyliherkkyyksistä ja kuormittumisesta. Lapsi kuitenkaan tuskin on edes tuollaisia sanoa kuullut, eikä osaa sanoittaa tai kertoa tunteistaan ja pahasta olostaan muuten kuin itkemällä.
No miten sitä oikein selvitetään, jos esim neuvolan mukaan kaikki on kunnossa eikä syytä selvittää mitään ole?
Ap
Kannatta varata aika ihan yksityiselle lastenpsykiatrille. Jos tällaisesta on kyse niin tuo lastenpsykiatri varmasti tunnistaa ja ohjaa eteenpäin. Varmasti tuollaiseen erikoistunut lastenpsykiatri löytyy.
Muuten terve ja normaalisti käyttäytyvä lapsi psykologille itkemisen takia? Sairas maailma. Kivasti varmaan oppisi, että on ihmisenä vääränlainen.
Älä ap sysää lastasi siihen maailmaan, sieltä saa mielenterveysongelmia enemmän kuin mitä niitä parantaa. Tädit ja sedät innoissaan diagnosoivat kaiken mahdollisen ja sysäävät omat ennakkoluulonsa ihmisten niskoille.
Ja sellainen vielä, että mitähän minun pitäisi tuonne hoitoon sanoa, kun asiasta minulle valittelevat?
Ap