Psykiatrisen sairaanhoitajan työ?
Sopiiko yhtään herkälle ja varautuneelle tyypille? Jotain pitäisi keksiä aikuislukion jälkeen, ja tuolla alalla olisi ainakin varma työllisyys.
Kommentit (19)
Sulla se nuoruus jatkuu ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi sinulle. Lue ennemmin vaikka puheterapeutiksi. Siellä myös pulaa tekijöistä.
Sekin kuulostaa ihan hyvältä. Onko AMK-tason koulutus? Nämä työllisyystilanteet varmasti muuttuvat, koska näillä näkymin valmistun lopulliseen ammattiin vasta 26-27-vuotiaana. Olen nyt 21. Mutta luulen, että puheterapeutteja tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Sulla se nuoruus jatkuu ikuisesti.
Miten niin jatkuu ikuisesti? Olen nyt 20-vuotias, eli nuori aikuinen.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi sinulle. Lue ennemmin vaikka puheterapeutiksi. Siellä myös pulaa tekijöistä.
Sekin kuulostaa ihan hyvältä. Onko AMK-tason koulutus? Nämä työllisyystilanteet varmasti muuttuvat, koska näillä näkymin valmistun lopulliseen ammattiin vasta 26-27-vuotiaana. Olen nyt 21. Mutta luulen, että puheterapeutteja tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.
Ei vaan yliopisto.
En usko että sopii sinulle, sen perusteella mitä olet itsestäsi täällä kertonut. Sellainen työ olisi sinulle liian kuormittavaa ja romahtaisit ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
En usko että sopii sinulle, sen perusteella mitä olet itsestäsi täällä kertonut. Sellainen työ olisi sinulle liian kuormittavaa ja romahtaisit ennemmin tai myöhemmin.
Olen miettinyt, että siinä voisi olla sellainen riski. Toisaalta riippuu siitä, missä olisi töissä. Mutta onhan se varmasti henkisesti kuormittavaa, varsinkin itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sovi sinulle. Lue ennemmin vaikka puheterapeutiksi. Siellä myös pulaa tekijöistä.
Sekin kuulostaa ihan hyvältä. Onko AMK-tason koulutus? Nämä työllisyystilanteet varmasti muuttuvat, koska näillä näkymin valmistun lopulliseen ammattiin vasta 26-27-vuotiaana. Olen nyt 21. Mutta luulen, että puheterapeutteja tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.
Ei vaan yliopisto.
Okei, pitää miettiä onko se lukion jälkeinen tie AMK vai yliopisto.
Miksi juuri psykiatrinen sairaanhoitaja? Herkälle ja varautuneelle voisi monet muut sairaanhoitajan työpaikat sopia paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri psykiatrinen sairaanhoitaja? Herkälle ja varautuneelle voisi monet muut sairaanhoitajan työpaikat sopia paremmin.
Koska monesti sairaanhoitajan työ on melko hektistä, ja ehkä ajattelen, ettei psykiatrisena sairaanhoitajana tarvitse juosta sairaalassa, vaan riittää, että ottaa yksitellen potilaita vastaan. Toki voisi miettiä myös terveydenhoitajan ammattia.
Ei sovi herkälle. Ja lisäksi todella valheellinen ala, ei ole riittävää asiantuntemusta auttaa ihmisiä pätevästi kuten terapeutti (jonka terapiamuoto ensisijassa pyrkii ymmärtämään asiakasta oikein, ei traumatisoimaan lisää). Kuntien halparatkaisu, ei tarvitse maksaa palkkaa yhtä paljon. Luultavasti voi aiheuttaa joillekin herkille vain lisää traumoja, on kuin vauhtikoirana vain joillekin tai reseptien ihmettelijä. Kriisitilanteissa pitää osata auttaa, helpottaa tuskia ja kuunnella paremmin, olla kuin kriisityöntekijä.
En ole itse psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta sanoisin, ettei kannata rakentaa urasuunnitelmia itsenäisen vastaanottotyön varaan. Käsittääkseni noihin sh:n päivätöihin on aika paljon tunkua. Terveydenhoitaja kuulostaisi paremmalta, ja siihenhän sisältyy myös sairaanhoitajan pätevyys.
Niin, ehkä se psyk. sairaanhoitajan työ on melko kuormittavaa, ja niihin itsenäisiin työpaikkoihin on kova tunku, vaikka kaikesta psykiatriaan liittyvästä on pula Suomessa. Toki käsittääkseni terveydenhoitajillakin on hyvä työllisyys?
Toiseksi viimeiselle kommentoijalle: Riippuu sairaanhoitajasta miten hän kohtaa asiakkaan. Itsellä tosi hyvä kokemus yhdestä miespuolisesta, mutta eräästä toisesta hoitajasta jäi aika pintapuolinen kuva. Ei osannut kohdata oikein.
Sopii kyllä herkälle, jos pystyy käyttämään sen oman herkkyyden hyväksi työssä ja rajaamaan eron työn ja vapaa-ajan/henkilökohtaisen elämän ulkopuolelle. Jos on aivan liian herkkä, eli ei pysty jättämään työasioita työpaikalle, niin sitten tulee ongelmia.
Itse olen hyvin herkkä ja psyk.sairaanhoitaja, mutta oma elämä on sen verran kunnossa, että pystyn tekemään eron työn ja oman henki. koht. elämän välille.
Välillä työasiat tulee kotiin, mutta ne tulee ihan kaikille, jotka tätä työtä tekee. Täytyy vain tunnistaa ja tunnustaa ne omat rajat ja voimavarat.
Vierailija kirjoitti:
Sopii kyllä herkälle, jos pystyy käyttämään sen oman herkkyyden hyväksi työssä ja rajaamaan eron työn ja vapaa-ajan/henkilökohtaisen elämän ulkopuolelle. Jos on aivan liian herkkä, eli ei pysty jättämään työasioita työpaikalle, niin sitten tulee ongelmia.
Itse olen hyvin herkkä ja psyk.sairaanhoitaja, mutta oma elämä on sen verran kunnossa, että pystyn tekemään eron työn ja oman henki. koht. elämän välille.
Välillä työasiat tulee kotiin, mutta ne tulee ihan kaikille, jotka tätä työtä tekee. Täytyy vain tunnistaa ja tunnustaa ne omat rajat ja voimavarat.
Tuo on totta, ja sitä voi opetella myös. En sano, ettenkö voisi olla psyk. hoitaja, vaikka olenkin herkkä ja ehkä hieman varautunut.
Minkälaista opiskelu oli? Ja missä työskentelet nyt?
Tietäisit vaan kuinka sua kaipailen voi elämän kevät...
Päissään tänne kirjottelen ystävä hyvä ;p entinen sellainen
pössindeerus ;p kadun vielä myöhemmin näitä viestejä
Ei sovi sinulle. Lue ennemmin vaikka puheterapeutiksi. Siellä myös pulaa tekijöistä.