Lue keskustelun säännöt.
Kun tutustun johonkin mieheen, niin miksi usein ihastun häneen ohimenevästi?
28.07.2010 |
Kun mietin läpi miespuolisia ystäviäni, niin lähes kaikkiin olen ollut jossain vaiheessa "ihastunut". Tai ehkä tuo sana on liian voimakas, sanotaanko että olen tuntenut jonkinlaista seksuaalista vetoa.
Yleensä tämä on vielä suoraan verrannollista siihen, kuinka hyvin tulen miehen kanssa juttuun. Eli jos mies säväyttää ihmisenä, hän säväyttää myös seksuaalisesti. Ne miehet jotka eivät tee minuuun seksuaalista vaikutusta, eivät ole tyyppiäni myöskään ystävinä.
Aika usein naiset väittävät, etteivät tunne mieskavereihinsa minkäänlaista vetoa. Onko tämä totta vai kaunistelevatko he totuutta?
Lisäksi haluaisin hyviä perusteluja sille, miksi joidenkin mielestä seksuaalinen vetovoima sulkee ystävyyden pois. Miksi ei voisi olla ystävä kemiasta huolimatta?
Kommentit (3)
Usein alan kuvitella, että nää uudet tuttavamiehet on ihastuneet muhun! Ja siten minä armollisesti olen ystävällinen ja aavistuksen viattomasti flirttaan.
Ja oikeasti 'järkevänä' ollessani ymmärrän, että kaikki maailman miehet eivät suinkaan retkahda mun hekumalliseen lievästi ylipainoisen perheenemännän charmiin :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein alan kuvitella, että nää uudet tuttavamiehet on ihastuneet muhun!
En kyllä kaikista kuvittele näin. Hyvä esimerkki on se, kun aloitin vuosia sitten uudessa miesvaltaisessa työpaikassa. Edelleen väitän, että 10 miehestä 4 tai 5 kuolasi alkuvaiheessa perääni. Mutta ne loput eivät. Kyllä sen vain käytöksestä huomaa, onko joku vähän kiinnostunut vai ei.
Nytkin uuden työn aloitettuani olen selvästi ihastunut muutamaan työkaveriin (ja siis yhtäaikaa =O) Mietin millaista olisi panna jne. Fantasioitahan nuo vaan on ja pientä flirttiä tietty joka vaan piristää päivää. Syytä tälle en tiedä ja koskaan en ole miestäni pettänyt.